Suuttuisitko jos perintösi ei olisikaan sellainen, joksi sitä oletit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi vaatia lakiosan. Ja huomaisin kyllä jos ryhtyisi hävittämään omaisuutta, sitä ei voisi olla mitenkään huomaamatta. Silloin katkoisin välit, kyseessä on kuitenkin useamman sukupolven keräämä omaisuus.

Häh? Miksi katkoisit välit? Sitten et ainakaan pystyisi vaikuttamaan mihinkään..

No miten omaisuuden hävittämisen ja kuoleman jälkeen pystyisin vaikuttamaan mihinkään?

Et mitenkään. Eli lopputulos on sama: vanhempasi saavat tehdä omaisuudellaan ihan mitä tahansa etkä sinä voi siihen vaikuttaa.

Niin, paitsi viettävät vanhuutensa ilman ainoaa lastaan ja lapsenlapsiaan.

Ja se hyödyttää sinua ja lastasi... miten?

Siten ettei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vähät välittävät läheisistään ja entisten sukupolvien aherruksista ja saavutuksista.

En silti löydä vastaukseksta hyötyä. 

En todellakaan, mutta toisaalta en edes oleta saavani perintöä.

Äitini sai vanhemmiltaan perintöä n. 300 000 euroa, ja hänelle olen sanonut suoraan että käyttää rahansa ja nauttikoon niistä nyt. Ollut koko aikuisikänsä köyhä ja sairastanut vakavasti, joten saa nyt kerrankin nauttia ja pitää vapaapäivän silloin kun haluaa.

Isäni taas on alkoholisti, joten tiedän hänen saavan tuhlattua kaiken omaisuutensa (sai huomattavan summan perintöä sekä myös lottovoiton).

Itselläni ja sisaruksillani on hyvät tilanteet töiden yms suhteen, joten tullaan hyvin toimeen omillamme ja saadaan säästöjä omista tuloistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi vaatia lakiosan. Ja huomaisin kyllä jos ryhtyisi hävittämään omaisuutta, sitä ei voisi olla mitenkään huomaamatta. Silloin katkoisin välit, kyseessä on kuitenkin useamman sukupolven keräämä omaisuus.

Häh? Miksi katkoisit välit? Sitten et ainakaan pystyisi vaikuttamaan mihinkään..

No miten omaisuuden hävittämisen ja kuoleman jälkeen pystyisin vaikuttamaan mihinkään?

Et mitenkään. Eli lopputulos on sama: vanhempasi saavat tehdä omaisuudellaan ihan mitä tahansa etkä sinä voi siihen vaikuttaa.

Niin, paitsi viettävät vanhuutensa ilman ainoaa lastaan ja lapsenlapsiaan.

Ja se hyödyttää sinua ja lastasi... miten?

Siten ettei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vähät välittävät läheisistään ja entisten sukupolvien aherruksista ja saavutuksista.

En silti löydä vastaukseksta hyötyä. 

Ei sinun tarvitsekaan. En aio vierestä katsoa kuinka ahneet ja itsekkäät tuhoavat kaiken. Tehköön sen keskenään, kivaa riittää niin kauan kuin riittää. Harmi etteivät silloin pääse rehvastelemaan sivusta seuraajille.

Meillä ilmeni isän perukirjoituksessa, että omaisuutta ei ollut lainkaan. Oltiin 2 vko aikaisemmin oltu mökillä kuten ennenkin eikä isä kertonut, että senkin hän oli myynyt jo 7 vuotta sitten äidin kuoltua serkulleni. Isän asuma talo oli sekin myyty serkulle pilkkahintaan. Meille jäi hautajaisten maksaminen ja pari valokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain tulee, niin sitten tulee. En sen varaan laske mitään. Vanhemmilla ei ollut keskinäistä testamenttia kun isä kuoli. Kukaan meistä sisaruksista ei ole ottanut / halunnut koskea siihen mitä isältä jäi. Äiti saa käyttää kaiken niinkuin parhaaksi näkee. Sitten joskus kun äidistä aika jättää, ja jos jotain on jäljellä, katsomme sitten. Olen sanonut, että käyttää vaikka kaikki, ei kuulu mulle.

Ovat omalla työllä yhdessä kerryttäneet sen omaisuuden mitä on, joten sen tulee olla käytettävissäkin. Mitä järkeä siinä olisi jakaa perintö ja laittaa muori sossun luukulle ruinaamaan. Ei mitään.

Nyt ei mene oikein. Äitisi ei ole ainut perijä. Itseasiassa hän ei ole perijä ollenkaan. Äitisi saattaa hassata kaiken tyhmyyteen, jos asioita ei hoideta oikein.

Täytyy tehdä jakokirja. Siinä tulee esittää perijöiden oikeus omaisuuteen. Mitään ei siis varsinaisesti tarvitse jakaa, mutta seniilistyvä leski ei pääse tekemään niin paljon tyhmyyksiä.

Kuka ihminen oikeasti ajattelee, että "oletan saavani perinnöksi..."? Voi jessus... kertoo kyllä ihmisestä paljon, ellei jopa ihan tarpeeksi.

Kyllä pettyisin.Toivon perinnön olevan oma vanhuuteni turva sitten 60-70 vuotiaana.Odotan saavani ehkä noin 100 000 käteistä ja asunto-osakkeen.

onpa ihmiset ahneita...

Minulle ei ole edes tulossa mitään perintöä, joten hankalaa suuttua siitä. Vanhemmat ovat köyhiä ja velkaisia kuin kirkon rotat.

Minä olin vihainen kun perintöni oli erilainen kuin isäni kuoleman jälkeen odotin. Vuosikausia vanhempani olivat puhuneet keskinäisen testamentin tekemisestä, ja sen lakimiehen kanssa neuvotellusta sisällöstä ja yksityiskohdista. Kun isä sitten kuoli, se pahuksen paperi oli allekirjottamatta.

Olin vihainen, sillä en välttämättä olisi halunnut periä isääni tilanteessa, jossa äidillänikin olisi ollut sille omaisuudelle käyttöä, varsinkin kun tiesin, ettei se ollut alkuperäinen tarkoitus. Äiti ei kutenkaan suostunut jättämään pesää jakamattakaan, se olisi hänen mielestään rajoittanut hänen itsemääräämisoikeuttaan ja tehnyt hänestä tilivelvollisen sen jakamattoman omaisuuden suhteen.

Toisaalta pitkällä tähtäimellä näin oli ehkä parempi, sillä se omaisuus oli sellaista, jota äiti ei kuitenkaan olisi osannut hoitaa. Mutta kyllä silloin ahdisti, pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan minua suututtaa, että perintö ei ole sitä mitä olen odottanut.

Isäni kuoli muutama vuosi sitten, jälkeen jäi 80-luvun omakotitalo ja 20000€ rahaa, äitini jäi leskenä tietenkin taloon asumaan, rahat jotka olivat heidän yhteisellä tilillään äidille, minä sain muutaman tonnin perintöverot.

Luultavinta on, että ainoa perintö on nuo maksetut perintöverot. En mitään odottanut, mutta en koskaan ajatellut, että velattoman kuolinpesän kanssa voi jäädä miinukselle.

Eikö äitisi omista talosta osaa?

Jos edes saisin perinnön...

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihminen oikeasti ajattelee, että "oletan saavani perinnöksi..."? Voi jessus... kertoo kyllä ihmisestä paljon, ellei jopa ihan tarpeeksi.

Miten niin? Useimmiten lapset perivät vanhempansa edes lakiosan verran, joten miksei niin oletettaisi?

En suuttuisi, mutta toteaisin, että eipä ollut siitä elämänpilaajasta iloa edes kuollessaan. Ainakin pääsisin jatkuvasta ahdistuksen aiheuttajasta eroon, kun pääsisi kirjaimellisesti kuoppaamaan riesan. Kaikilla ei ole pumpulinen suhde vanhempiinsa, jotka usein ovat niitä perinnönjättäjiä.

Enpä oikeastaan. Toivon vain että olisivat onnellisia ja käyttäneet mahdolliset varat itseensä - minulle ei tarvitse säästää. Pärjään kyllä ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan minua suututtaa, että perintö ei ole sitä mitä olen odottanut.

Isäni kuoli muutama vuosi sitten, jälkeen jäi 80-luvun omakotitalo ja 20000€ rahaa, äitini jäi leskenä tietenkin taloon asumaan, rahat jotka olivat heidän yhteisellä tilillään äidille, minä sain muutaman tonnin perintöverot.

Luultavinta on, että ainoa perintö on nuo maksetut perintöverot. En mitään odottanut, mutta en koskaan ajatellut, että velattoman kuolinpesän kanssa voi jäädä miinukselle.

No jäähän sulle sitten se omakotitalo? Ja tontti?

Vanhempani perivät omilta vanhemmiltaan useampia kiinteistöjä, metsää sekä merkittävän summan rahaa. Näyttää siltä, että näistä jää jäljelle korkeintaan metsää, ellei sitäkin pistetä sileäksi. Rahat menee lomailuun ja krääsään, kiinteistöt lahoavat pystyyn.

Mulla on tosi sekavat tunteet perinnön suhteen. Isovanhempani ajattelivat jälkipolvia, ja noita kiinteistöjä hankkivat mökeiksi sillä mielellä, että minulle ja sisaruksilleni olisi omat kesäpaikat. Vanhempani ovat tämän täysin unohtaneet, ja se ottaa päähän. Ennen haaveilin myyväni mökin saadakseni käsirahaa omaan asuntoon. Nykyään pelkään periväni jonkun noista (nykyään) homeloukoista veroineen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihminen oikeasti ajattelee, että "oletan saavani perinnöksi..."? Voi jessus... kertoo kyllä ihmisestä paljon, ellei jopa ihan tarpeeksi.

No kyllä mä oletan saavani perinnöksi osani kesämökistä kun vanhempani ovat niin minulle ja sisaruksilleni sanoneet.

Pystyykös perinnöstä kieltäytymään? Meinaan jos ei halua maksaa perintöveroja? Ymmärsin kommenttien perusteella, että joskus voi joutua maksamaan verot, vaikka "konkreettinen" perintö jää vielä esim. lesken asunnoksi tms.? Itse haluaisin kyllä kieltäytyä tässä vaiheessa kunniasta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani perivät omilta vanhemmiltaan useampia kiinteistöjä, metsää sekä merkittävän summan rahaa. Näyttää siltä, että näistä jää jäljelle korkeintaan metsää, ellei sitäkin pistetä sileäksi. Rahat menee lomailuun ja krääsään, kiinteistöt lahoavat pystyyn.

Mulla on tosi sekavat tunteet perinnön suhteen. Isovanhempani ajattelivat jälkipolvia, ja noita kiinteistöjä hankkivat mökeiksi sillä mielellä, että minulle ja sisaruksilleni olisi omat kesäpaikat. Vanhempani ovat tämän täysin unohtaneet, ja se ottaa päähän. Ennen haaveilin myyväni mökin saadakseni käsirahaa omaan asuntoon. Nykyään pelkään periväni jonkun noista (nykyään) homeloukoista veroineen.

Isovanhempiesi olisi siinä tapauksessa kannattanut jättää kiinteistöt suoraan teille lapsenlapsille. Olisi jäänyt yhden sukupolven perintöverotkin välistä.

Kuitenkin he ovat jättäneet ne vanhemmillesi ja heillä taas on ollut täysi oikeus tehdä niillä mitä halusivat.