Ihmiset eivät voi käsittää millaista on kärsiä aistiyliherkkyydestä! Olin tänää hammaslääkärissä ja suihkutti suuhuni vettä jonka ei "maistu" miltään. No minä maistoin siinä kyllä todella ikävän sivumaun

Että sellaiset psykoosit tänään.

Voi ressua :( Jaxuhali!!!

Larvan?!

Kuulostaa siltä että sulla on ihan tavalliset aistit. Harva asia on ihan täysin mautonta ja hajutonta.

Niiltä pitää vain osata sulkeutua pois eikä reagoida.

Kuulostat ikävältä narisialta ap!

Sori karvan siis. Ei larvan.

T. Ap

Miksi pitäisi ymmärtää?

Ei pas-kaakaan kiinnosta sun aistiyliherkkyydet ja saati niitä lähtisin "ymmärtämään". 

Ymmärrän tuttuani, jonka lapsi syntyi kuolleena. Suree tätä ja tarvitsee tukea. 

XD

Vierailija kirjoitti:

Sori karvan siis. Ei larvan.

T. Ap

Tukehdun nauruun täällä!!

Kyllähän vesi maistuu. Turussa vesi on niin kuvottavan makuista, ettei sitä yksinkertaisesti pysty juomaan. Et siis ole mitenkään yliherkkä, kyllä muutkin veden maistavat.

No joo vähän huono aloitus. Mutta ymmärrän tavallaan. Olen aistiyliherkkä itsekin (tuntiaosti ja kuuloaisti) ja olen vm -74. Silloin ei ymmärretty mistään herkkyyksisyä mitään. Sain varmaan satoja kertoja selkääni siitä syystä että yritin kiemurrella puettaessa (vaatteet hankasi ja sattui) tai kiskoin vaatteita pois (saunat hankasi ja satutti, niskalappu raapi). Vanhemmat kunnon kusipäitä ja aina aatteli että lapsi vaan kiukkuaa kiusallaan, annetaanpa remmiä niin oppii. No ei oppinut.

Oma lapsi (yksi kolmesta) on myös aistiyliherkkä (maku/haju/tunto) ja hän on kuntoutunut tosi hyvin kun on saanut toimintaterapiaa ja asia ymmärrettiin heti alussa.

Jos ap on ns aikuinen niin kukaan ei varmaan oikein edes usko että hänellä on aistiherkkyttä koska ei kellään aikuisella sellaista ole!

Ja ähättelit, tää ei ole mikään itse keksitty ”olen uniikki lumihiutale”-juttu vaan HERMOSTON sairaus tai ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori karvan siis. Ei larvan.

T. Ap

Tukehdun nauruun täällä!!

Tässä oli jotakin todella hauskaa, en itsekään ymmärrä mikä mutta naurattaaaaaa

mitä diagnooseja sulla on ?

Jaa. Eikös tuo ole ihan normaalia. Kaikki vesi maistuu joltain, Tallinnassa en kyennyt hanavettä edes juomaan. Oli pahan makuista. Itselläni hius jossain kutittaa kuin ötökät kipittelisi. Useimmat vaatteet tuntuvat pahalta päällä, puristaa, kutittaa, tuntuu vain inhottavalta jne. Jotkut kankaat sitten tuntuvat erityisen hyvältä, esimerkiksi silkki. Chiavanukas tuntuu suussa erityisen miellyttävältä. Voisin leikkiä savella päivät pitkät.

T. Ei yliherkkä, vaan normaali

Se että hammaslääkärin vesi maistuu oudolle sekä karva kädellä ei ole yliherkkyyttä vaan normaalia. Ihan samalla tavalla tunnen karvan kädelläni mutta se ei tarkoita että olisin yliherkkä

Olen sähköyliherkkä... Nytkin kun kirjoitan tätä kommenttia tänne niin ahdistun ja aina kun ahdistun niin minua alkaa pierettää. Ennen luulin, että minulla on laktoosiintoleranssi, nykyään tiedän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Larvan?!

Tuuli se taivutti koivun larvan. Ap:n iholla nähtävästi.

Hämmästyin kun keskustelin aistiyliherkän / erityisherkän / kaikin tavoin herkän ystäväni kanssa hänen tuntemuksistaan. Kaikkiin saatoin vain sanoa, että kyllä, minäkin tunnen aivan samoin. Inhoan kutittavia vaatteita ja painavia saumoja. Joskus suihkuun meno tuntuu kamalalta iholla. Vihaan korkeita ääniä. Ja niin edelleen loputtomiin. 

Olen ehkä vähän kyllästynyt siihen, että aina hänen tuntemuksensa pitää ottaa huomioon, joten ehkä suhtaudun vähän kriittisesti. Mietin vain joskus, olisiko hänenkin mitenkään mahdollista suhtautua tuntemuksiinsa samoin kuin minä - koittaa kestää ne ilman sen suurempaa draamaa ja huomiota. Minusta näyttää siltä, että huomion antaminen hänen erikoisherkkyyksilleen vain pahentaa tilannetta. Aiemmin en huomannut hänessä mitään erikoista, mutta siitä asti kun hän löysi erikoisherkkyyden käsitteen ja diagnosoi itsensä, tuntuu kuin hän etsimällä etsisi ikävältä tuntuvia juttuja (joista valittaa). Parissa vuodessa hän on tehnyt elämästään aistiärsykkeettömän kuplan, josta ulostuleminen on ihan ymmärrettävästi valtava draama kun hän on totuttanut itsensä hiljaiseen, pimeään ja hajuttomaan maailmaan. Joskus mietin, onko tästä "diagnoosista" ollut kantajilleen enemmän hyötyä vai haittaa. 

Hyvin kirjoitettu.  Tuo ystäväsi taitaa olla vain huomionhakuinen ja on keksinyt hyvän konstin siihen.  Aistiyliherkkyys voi olla aika hankalasti käsitettävissä.

Itse en halua sen asian aiheuttavan minkäänlaista huomiota.  Olen siis oikeasti aistiyliherkkä, mutta en tuolla tavalla.  Minun yliherkkyyteni on ainoastaan tuntoherkkyyttä ja sitäkin minulla on vain tietyissä kohdissa kehoani.  En muista sitä kuitenkaan olleen lapsuudessani, sitä ei joko ollut tai sitten en vain muista.  Mutta sen muistan, milloin siihen itse kiinnitin huomiota.  Huomasin sen silloin, kun rinnat alkoi kasvaa, siis varhaisessa murrosiässä.  Oikeanpuoleisessa rinnassa alkoi tuntua sellaista, kuin sisältäpäin tulevaa ärsytystä.  Ajattelin tämän kuuluvan asiaan, mutta se paheni koko ajan eikä ole ikinä loppunut.  Päinvastoin, nyt tämä ärsyttävä tunne käsittää oikean rintani lisäksi oikeanpuoleisen kyljen, nivusen, ja oikean reiteni sisäpuolen.  Tälläkin hetkellä tunnen sen.  Se on aiheuttanut minulle joitakin hankaluuksia.  Rintaliivien valinnassa on oltava tarkka.  Rintani ovat pienet, ihan A-kokoa, joten liivien löytyminen on muutenkin vaikeata, mutta sitten on otettava huomioon myös kuppien reunan vahvuus.  En voi pitää liivejä, joissa ei ole kunnon vahvaa alareunaa.  Kupin on pysyttävä paikallaan, muuten se aiheuttaa inhottavia sisältäpäin tulevia väristyksiä.  Kosketuksen on oltava luja, ei herkkä, niin kuin joku voisi kuvitella.  En voi edes itse sivellä oikeanpuoleista kylkeä tai rintaa herkästi, saati että joku toinen niin tekisi.  On painettava reilusti, niin että ne väreet eivät tule.  Tätä on ollut kamalan vaikea selittää ihmisille ja niin kuin voi arvata, miehelle.  Rakastellessa joudun aina jännittämään,ettei vain hän kosketa minua hellästi oikealta puolelta kylkeä.  En voi mitään sille, että silloin alan kiemurrella tuskasta.  Minua voisi aika hyvin kiduttaa yksinkertaisesti vain sivelemällä hellästi oiekasta kyljestä.

Selitä tämä nyt ihmisille.  Joten en suuremmin selitä.  Nuorena muistan kun ystävät joskus ihmetteli, että miksi pidän kättäni niin usein oikean kylkeni päällä.  Se tapahtui huomaamatta, kun pelkäsin jonkun osuvan siihen, kun jo tuulenvirekin saattoi aiheuttaa inhottavia väristyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu.  Tuo ystäväsi taitaa olla vain huomionhakuinen ja on keksinyt hyvän konstin siihen.  Aistiyliherkkyys voi olla aika hankalasti käsitettävissä.

Itse en halua sen asian aiheuttavan minkäänlaista huomiota.  Olen siis oikeasti aistiyliherkkä, mutta en tuolla tavalla.  Minun yliherkkyyteni on ainoastaan tuntoherkkyyttä ja sitäkin minulla on vain tietyissä kohdissa kehoani.  En muista sitä kuitenkaan olleen lapsuudessani, sitä ei joko ollut tai sitten en vain muista.  Mutta sen muistan, milloin siihen itse kiinnitin huomiota.  Huomasin sen silloin, kun rinnat alkoi kasvaa, siis varhaisessa murrosiässä.  Oikeanpuoleisessa rinnassa alkoi tuntua sellaista, kuin sisältäpäin tulevaa ärsytystä.  Ajattelin tämän kuuluvan asiaan, mutta se paheni koko ajan eikä ole ikinä loppunut.  Päinvastoin, nyt tämä ärsyttävä tunne käsittää oikean rintani lisäksi oikeanpuoleisen kyljen, nivusen, ja oikean reiteni sisäpuolen.  Tälläkin hetkellä tunnen sen.  Se on aiheuttanut minulle joitakin hankaluuksia.  Rintaliivien valinnassa on oltava tarkka.  Rintani ovat pienet, ihan A-kokoa, joten liivien löytyminen on muutenkin vaikeata, mutta sitten on otettava huomioon myös kuppien reunan vahvuus.  En voi pitää liivejä, joissa ei ole kunnon vahvaa alareunaa.  Kupin on pysyttävä paikallaan, muuten se aiheuttaa inhottavia sisältäpäin tulevia väristyksiä.  Kosketuksen on oltava luja, ei herkkä, niin kuin joku voisi kuvitella.  En voi edes itse sivellä oikeanpuoleista kylkeä tai rintaa herkästi, saati että joku toinen niin tekisi.  On painettava reilusti, niin että ne väreet eivät tule.  Tätä on ollut kamalan vaikea selittää ihmisille ja niin kuin voi arvata, miehelle.  Rakastellessa joudun aina jännittämään,ettei vain hän kosketa minua hellästi oikealta puolelta kylkeä.  En voi mitään sille, että silloin alan kiemurrella tuskasta.  Minua voisi aika hyvin kiduttaa yksinkertaisesti vain sivelemällä hellästi oiekasta kyljestä.

Selitä tämä nyt ihmisille.  Joten en suuremmin selitä.  Nuorena muistan kun ystävät joskus ihmetteli, että miksi pidän kättäni niin usein oikean kylkeni päällä.  Se tapahtui huomaamatta, kun pelkäsin jonkun osuvan siihen, kun jo tuulenvirekin saattoi aiheuttaa inhottavia väristyksiä.

Hyvä kuitenkin kun selitit, kyllä tuosta saa jotain osviittaa ja kuulostaa että se on jokseenkin erilaista kun minun tai aistiherkäksi itseään kutsuvan ystäväni tuntemukset. 

En kuitenkaan ajattele, että ystäväni on (ainakaan pelkästään) huomionhakuinen. Uskon, että hän on tehnyt jonkun "Oletko erityisherkkä" -nettitestin, huomannut olevansa ja alkanut kiinnittää huomiotaan kaikkiin aistiärsykkeisiin ympärillään, vältellä niitä ja lopulta tullut aidosti herkemmäksi niille. Nykyään hän oleilee jatkuvasti kuulosuojaimet korvillaan ja räjähtelee ihmisille joista lähtee ääntä. Ennen "diagnoosia" en muista hänen koskaan valittaneen äänistä. Uskon monelle käyneen samoin, "diagnoosi" on alkanut toteuttaa itseään ja tuntemukset korostuvat niitä tarkkaillessa. 

Pidän tuota parin vuoden takaista erityisherkkyyden esilletuomista jonkinlaisena karhunpalveluksena sekä niille jotka ovat sen myötä alkaneet pitämään itseään aistiyliherkkinä että aidosti aistiyliherkille, kuten sinä. Myös nuo "Testaa erityisherkkyytesi" -testit ovat siitä hankalia, että niistä on vaikea olla saamatta erityisherkkyyttä tulokseksi. Jos kysymykset ovat luokkaa "säikähdätkö kovia ääniä", niin vaikea siihen on vastata että en tietenkään säikähdä vaikka pommi räjähtäisi vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän vesi maistuu. Turussa vesi on niin kuvottavan makuista, ettei sitä yksinkertaisesti pysty juomaan. Et siis ole mitenkään yliherkkä, kyllä muutkin veden maistavat.

Tämä on kyllä niin totta. Turun vettä voi käyttää korkeintaan peseytymiseen ja toivoa että haju ei tartu.