Onko "järkiavoliitossa" järkeä?
Itse olen kolmekymppinen miespuolinen DI ja minulla on kaverina myös kolmekymppinen akateeminen ikisinkkunainen. Olemme keskustelleet elämän monimutkaisuudesta ja rajallisuudesta, ja tulleet siihen ajatukseen, että voitaisiin ryhtyä kaveripohjalta avoliittoon ja tehdä pari lasta. Välittämistä ja fyysistä vetoa on, mutta mistään rakkaudesta ei voi puhua.
Kysyisin että onko kellään muulla ajatuksia tai kokemuksia tällaisesta järjestelystä? Terveiden ihmisten pitäisi kuitenkin koittaa jatkaa sukua, että on tässä ainakin se käytännöllinen puoli. Vanhemmiten voi myös se aito kumppanuus kehittyä, kun on yhteisiä asioita.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 30+ vuotiaana yh:na läheinen miespuolinen ystävä, joka oli yh hänkin. Olimme todella läheisiä ystävinä. Joskus, kun murehdimme yksinäisyyttämme, mietimme leikillämme josko laittaisimme hynttyyt yhteen. Luulen, että ystävämieheni olisi ollut halukas pohtimaan sitä ihan vakavissaankin, mutta minulle ajatus olisi ollut aivan mahdoton. En kerta kaikkiaan olisi pystynyt haluamaan häntä miehenä, siis seksikumppanina. Hän taas olisi halunnut seksiä kanssani ihan ystävänäkin, vaikka hyväksyi senkin, ettei sitä ole eikä tule olemaan. Ystävänä hän oli ihana ja miehenä hyvännäköinen, pitkä, komea, erittäin sporttinen ja erittäin hyvin varustettu (eikä tämä tieto perustu vain hänen kertomaansa vaan saunoimme yhdessä, joten vakuutuin omin silmin, että ihan lepotilassakin kokoa oli...)
Ihan tällaisena fysiologian triviatietona teille kaikille naisille että miehen elimen koko lepotilassa ei suoraan korreloi sen kokoon juhlakunnossa. Tätä vielä lisää se että miehen elimen koko vaihtelee paljon myös lämpötilan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 30+ vuotiaana yh:na läheinen miespuolinen ystävä, joka oli yh hänkin. Olimme todella läheisiä ystävinä. Joskus, kun murehdimme yksinäisyyttämme, mietimme leikillämme josko laittaisimme hynttyyt yhteen. Luulen, että ystävämieheni olisi ollut halukas pohtimaan sitä ihan vakavissaankin, mutta minulle ajatus olisi ollut aivan mahdoton. En kerta kaikkiaan olisi pystynyt haluamaan häntä miehenä, siis seksikumppanina. Hän taas olisi halunnut seksiä kanssani ihan ystävänäkin, vaikka hyväksyi senkin, ettei sitä ole eikä tule olemaan. Ystävänä hän oli ihana ja miehenä hyvännäköinen, pitkä, komea, erittäin sporttinen ja erittäin hyvin varustettu (eikä tämä tieto perustu vain hänen kertomaansa vaan saunoimme yhdessä, joten vakuutuin omin silmin, että ihan lepotilassakin kokoa oli...)
Ihan tällaisena fysiologian triviatietona teille kaikille naisille että miehen elimen koko lepotilassa ei suoraan korreloi sen kokoon juhlakunnossa. Tätä vielä lisää se että miehen elimen koko vaihtelee paljon myös lämpötilan mukaan.
Jos se lepotilassa on isompi kuin useimmilla miehillä seisokissa, niin ei se seisokissa varmasti ainakaan niitä pienempi ole...
Syy, miksi ylipäänsä mainitsin asian on, että kohta kuitenkin joku olisi vänissyt, ettei kyseinen mies kelvannut minulle koska oli lyhyt, ruma, laiha/lihava tai huonosti varustettu. Yli 180 cm pitkä oli, pitkäsäärinen, tiukka peppu ja leveät hartiat ja tosiaan varustuskin viimeisen päälle kunnossa. Korkeakoulututkinto ja asunto hyvällä alueella eli raha-asiatkin olivat kunnossa.
Jos insinööri ap haluaa saada asiaan lisää näkökulmia ja syksyyn piristettä, niin suosittelen Jorge Amadon romaania Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään. Kirjassa pallotellaan herkullisesti järki vai tunteet-teemaa.