Nykyvideopelit liian helppoja
Miksi nykyiset videopelit on niin järkyttävän helppoja ja elokuvamaisia? Niissä pidetään kädestä kuin pelaaja olisi 2-vuotias lapsi. Tehdään kaikki että pelaaja ei vaan vahingossakaan kuole ja varmasti pääsee eteenpäin.
Mitä järkeä on pelissä joissa ei ole mitään haastetta?
Itse aloitin pelaamisen jo 1980-luvun lopulla.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile Dark Soulsia tai Bloodbornea. Hyviä pelejä joissa mukavasti haastetta, eikä tarinankaan suhteen turhia selittelyjä.
Pelattu on. On vaikeita, mutta opettelemalla jokaisen vihollisen liikerata peli on helpompi.
Totta kai kaikesta tulee opettelemalla helpompaa kitaran soitosta lähtien.
Gamers rise up! kirjoitti:
Sua ei haittaa, koska et ole gamer. Jos haluaa elokuvan niin voi katsoa elokuvaa. Tyhmiä nämä nykyajan pelit missä on koko ajan joku välivideo ja sitten roikutaan kielekkeellä ja pitää rämpätä yhtä nappulaa että henkilö vetää itsensä siitä kielekkeeltä ylös.
Pitää täysin paikkansa.
Esim. uusin god of war oli kuulemma ihan täysi vitsi, koska se oli melkein pelkkää elokuvaa. Monet jätti pelaamatta sen takia sen, ja sitten siinä oli vielä joku isukkiteema, tuokin riivaa nykyajan pelejä.
Uudesta cyberpunkista on myös tulossa pelkkää kakkelsonia.
Tämmönen viesti oli poistettu eka sivulta:
Koska nykyään ihmiset ei kestä vastoinkäymisiä. Armeijakin nykyään henkisesti liian raskas paikka vaikka kaikkea kuria on löysätty roppakaupalla.
Cuphead on yksi hyvä esimerkki, että vieläkin tehdään vaikeita pelejä. controllerilla hieman helpompi, näppiksen avulla saa lisää haasteita.
Huomannut kyllä saman "kädestäpitämisen" ilmiön, varsinkin mobiilipeleissä. En muista mikä rpg-irvikuva oli kyseessä, mutta ensimmäiseen 30 minuuttiin et tehnyt yhtään omaa päätöstä. Sitten kun tämä ns tutorial oli käyty läpi, pääsit suorittamaan tehtäviä "vapaasti". Painoit aloita tehtävä, painoit tehtävän nimeä, jolloin se vei sinut tehtävän suorituspaikkaan, jossa ehkä tarvitsi tehdä jotain ja sitten painoit tehtävän suoritetuksi... ja toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan!
Markkinoille tuodaan helppoja pelejä, koska ne myy. Mutta kun oikein etsii, niin vaikeitakin pelejä löytyy vielä, tosin enemmän indie-puolelta. Itse gamerina pelaan laidasta laitaan, casual gaming sopii joihinkin hetkiin, mutta usein kaipaan haasteita. Ja niitä vanhoja vaikeita pelejä pääsee pelaamaan yhä helposti esim. GOG:n kautta
Vierailija kirjoitti:
Cuphead on yksi hyvä esimerkki, että vieläkin tehdään vaikeita pelejä. controllerilla hieman helpompi, näppiksen avulla saa lisää haasteita.
Huomannut kyllä saman "kädestäpitämisen" ilmiön, varsinkin mobiilipeleissä. En muista mikä rpg-irvikuva oli kyseessä, mutta ensimmäiseen 30 minuuttiin et tehnyt yhtään omaa päätöstä. Sitten kun tämä ns tutorial oli käyty läpi, pääsit suorittamaan tehtäviä "vapaasti". Painoit aloita tehtävä, painoit tehtävän nimeä, jolloin se vei sinut tehtävän suorituspaikkaan, jossa ehkä tarvitsi tehdä jotain ja sitten painoit tehtävän suoritetuksi... ja toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan!
Markkinoille tuodaan helppoja pelejä, koska ne myy. Mutta kun oikein etsii, niin vaikeitakin pelejä löytyy vielä, tosin enemmän indie-puolelta. Itse gamerina pelaan laidasta laitaan, casual gaming sopii joihinkin hetkiin, mutta usein kaipaan haasteita. Ja niitä vanhoja vaikeita pelejä pääsee pelaamaan yhä helposti esim. GOG:n kautta
Itse nimenomaan koen myös tuon kädestä pitämisen vain raivostuttavana, pelaan nimenomaan sen takia, että haluan itse ratkaista asioita, itse muistaa reittejä jne.
Pelaan myös hogeja ja frogeja tuon takia (nekin on aika huonoja nykyään).
Tilastoissa näkyy ihmisten äon lasku nuoremmilla sukupolvilla ja luulen tuon johtuvan siitä, sen takia pelit on koko ajan helpompia, luuletteko, että kovin moni nykyinen 15v pystyisi pelaamaan esim. gabriel knighteja ollenkaan.
Jos haluatte vaikeita pelejä niin pelatkaa alkuperäisiä Tomb Raidereja, niissä joutui oikeasti miettimään mitä pitää seuraavaksi tehdä ja mikä avain käy mihinkin, tehdä oikeassa järjestyksessä jne. Niissä joutui oikeasti käyttään aivojaan eikä vaan ammuskella 24/7, toki niissä oli ammuskelua mutta ei liikaa.
Keskityn enemmän tarinankerrontaan kuin vaikeisiin tappelukohtauksiin. Liian vaikeat tappelukohtaukset vievät helposti motivaation. LIsäksi raivostuttavaa, jos jossakin kohtaa et pääse etenemään vaikka mitä tekisit. ENnen Internetin Walkthrough-sivustoja yritiThe last ninjassa mennä yhtä jyrkännettä alas enkä onnistunut päiväkausiin vaikka mitä yritin tehdä.
Gamers rise up! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelithän on nykyään enemmänkin kokemuksia kuin "videopelejä" siinä perinteissä mielessä. Isot tuotannot ainakin. Silloin on oleellisempaa viedä juonta eteenpäin kuin se että jämähtäisi johonkin kohtaan aina tuntikausiksi vaikeuden taia. Tai että jatkuvasti joutuisi aloittamaan samaa kohtaa uudestaan. Enemmän menty juurikin siihen elokuvamaiseen suuntaan, mikä ei ainakaan minua haittaa.
Sua ei haittaa, koska et ole gamer. Jos haluaa elokuvan niin voi katsoa elokuvaa. Tyhmiä nämä nykyajan pelit missä on koko ajan joku välivideo ja sitten roikutaan kielekkeellä ja pitää rämpätä yhtä nappulaa että henkilö vetää itsensä siitä kielekkeeltä ylös. Minä haluan itse pelata sitä peliä. Minä haluan päättää mitä tehdään ja kuka olen. Minä haluan päättää miten tarina päättyy. Minä haluan maailman mikä muokkaantuu jokaiseen päätökseen minkä teen ja jokaisella päätöksellä on joku vaikutus.
Casuaalit pilasi pelit. Pysykää tosi tvssä ja elokuvissa. Älkää tulko tänne!
"Gamer"? ROFL. Minulla on kaapeissa enemmä pelejä kuin monissa pelikaupuoissa, ja olen silti tyytyväinen ettei minun tarvitse enää yrittää samaa paskaa kohtaa uudelleen ja uudelleen. Pelaaminen on nykyään paljon mielenkiintoisempaa ja antoisampaa. kuin 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cuphead on yksi hyvä esimerkki, että vieläkin tehdään vaikeita pelejä. controllerilla hieman helpompi, näppiksen avulla saa lisää haasteita.
Huomannut kyllä saman "kädestäpitämisen" ilmiön, varsinkin mobiilipeleissä. En muista mikä rpg-irvikuva oli kyseessä, mutta ensimmäiseen 30 minuuttiin et tehnyt yhtään omaa päätöstä. Sitten kun tämä ns tutorial oli käyty läpi, pääsit suorittamaan tehtäviä "vapaasti". Painoit aloita tehtävä, painoit tehtävän nimeä, jolloin se vei sinut tehtävän suorituspaikkaan, jossa ehkä tarvitsi tehdä jotain ja sitten painoit tehtävän suoritetuksi... ja toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan!
Markkinoille tuodaan helppoja pelejä, koska ne myy. Mutta kun oikein etsii, niin vaikeitakin pelejä löytyy vielä, tosin enemmän indie-puolelta. Itse gamerina pelaan laidasta laitaan, casual gaming sopii joihinkin hetkiin, mutta usein kaipaan haasteita. Ja niitä vanhoja vaikeita pelejä pääsee pelaamaan yhä helposti esim. GOG:n kautta
Itse nimenomaan koen myös tuon kädestä pitämisen vain raivostuttavana, pelaan nimenomaan sen takia, että haluan itse ratkaista asioita, itse muistaa reittejä jne.
Pelaan myös hogeja ja frogeja tuon takia (nekin on aika huonoja nykyään).
Tilastoissa näkyy ihmisten äon lasku nuoremmilla sukupolvilla ja luulen tuon johtuvan siitä, sen takia pelit on koko ajan helpompia, luuletteko, että kovin moni nykyinen 15v pystyisi pelaamaan esim. gabriel knighteja ollenkaan.
Mikä vttu on "hogi ja frogi"?
-80 -luvulta asti pelannut korkean älykkyysosamäärän omaava aikuinen mies
Täytyy sanoa etten ymmärrä kuinka aikuiset ihmiset jaksaa pelata näitä?
Vierailija kirjoitti:
Gamers rise up! kirjoitti:
Sua ei haittaa, koska et ole gamer. Jos haluaa elokuvan niin voi katsoa elokuvaa. Tyhmiä nämä nykyajan pelit missä on koko ajan joku välivideo ja sitten roikutaan kielekkeellä ja pitää rämpätä yhtä nappulaa että henkilö vetää itsensä siitä kielekkeeltä ylös.
Pitää täysin paikkansa.
Esim. uusin god of war oli kuulemma ihan täysi vitsi, koska se oli melkein pelkkää elokuvaa. Monet jätti pelaamatta sen takia sen, ja sitten siinä oli vielä joku isukkiteema, tuokin riivaa nykyajan pelejä.
Uudesta cyberpunkista on myös tulossa pelkkää kakkelsonia.
God of war oli hyvä. Cyperpunk tulee todennäköisesti oleman erinomainen.
Jos haluat todellista haastetta, yritä voittaa maailmanmestaruus vaikka vapaapainissa tai korkeushypyssä. Siinä sulle haastetta. Seuraavaksi 300 vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa etten ymmärrä kuinka aikuiset ihmiset jaksaa pelata näitä?
Itse en tajua, miksi aikuiset ihmiset jaksavat katsoa telkkarista aivojentappoviihdettä, eli salkkareita ja big brotheria... Siinä sitä vasta tyhmäksi muuttuu.
Gamers rise up! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelithän on nykyään enemmänkin kokemuksia kuin "videopelejä" siinä perinteissä mielessä. Isot tuotannot ainakin. Silloin on oleellisempaa viedä juonta eteenpäin kuin se että jämähtäisi johonkin kohtaan aina tuntikausiksi vaikeuden taia. Tai että jatkuvasti joutuisi aloittamaan samaa kohtaa uudestaan. Enemmän menty juurikin siihen elokuvamaiseen suuntaan, mikä ei ainakaan minua haittaa.
Sua ei haittaa, koska et ole gamer. Jos haluaa elokuvan niin voi katsoa elokuvaa. Tyhmiä nämä nykyajan pelit missä on koko ajan joku välivideo ja sitten roikutaan kielekkeellä ja pitää rämpätä yhtä nappulaa että henkilö vetää itsensä siitä kielekkeeltä ylös. Minä haluan itse pelata sitä peliä. Minä haluan päättää mitä tehdään ja kuka olen. Minä haluan päättää miten tarina päättyy. Minä haluan maailman mikä muokkaantuu jokaiseen päätökseen minkä teen ja jokaisella päätöksellä on joku vaikutus.
Casuaalit pilasi pelit. Pysykää tosi tvssä ja elokuvissa. Älkää tulko tänne!
Olen varmaan casuaali. Tykkäsin esimerkiksi todella paljon Dragon Age Inquisitionista. Sehän on hurjan helppo. Miksi tapani nauttia peleistä ja pelata niitä on huonompi kuin sinun tapasi? Mistä ihmeen syystä koet ylemmyyttä? Pidän haasteista (ja siksi säädän vaikeustasoa tarvittaessa), mutta eniten minua kiinnostavat tarina ja hahmot. Jopa pelien maisemista nautin (mm. Witcher 3). En koe järkevänä käyttää omaa aikaani hakkaamalla päätäni seinään, vaan haluan nauttia tarinavetoisista roolipeleistä. Sekö todella on huonompi tapa pelata kuin sinun tapasi? En saa samaa nautintoa sarjoista, elokuvista enkä kirjoista, koska ne ovat aina jonkun pureskelema versio tarinasta. Pelaamalla saman pelin monta kertaa läpi löydän aina kaikenlaista uutta. Pidän siitä. Pelaamalla pääsen sisään tarinaan aivan eri tavalla kuin sarjoissa, elokuvissa tai kirjoissa. Siitä en pidä, että hakkaan vaikkapa samaa vastusta kerta toisensa jälkeen siitä eteenpäin pääsemättä. En silti koe olevani yhtään vähempää "gamer" kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa etten ymmärrä kuinka aikuiset ihmiset jaksaa pelata näitä?
Ei sinun tarvitsekaan.
Et ole varmaankaan löytänyt "omaa peliäsi", jos et ymmärrä.
Ja jos tuomitset kokeilematta, niin... Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte vaikeita pelejä niin pelatkaa alkuperäisiä Tomb Raidereja, niissä joutui oikeasti miettimään mitä pitää seuraavaksi tehdä ja mikä avain käy mihinkin, tehdä oikeassa järjestyksessä jne. Niissä joutui oikeasti käyttään aivojaan eikä vaan ammuskella 24/7, toki niissä oli ammuskelua mutta ei liikaa.
Niin,no. Uusissa Tomb Raidereissa nainen ottaa sentään kiinni siitä mihin pelaaja yrittää osoittaa. Ja luojan kiitos, hahmo on kolmiuloitteinen eikä mikään kakkostason Indiana Jones klooni tisseillä.
"Gamerit" ja "kilpapelaajat" ovat niin noloja käsitteitä, ettei pahemmasta väliä. Miksi ihmeessä ajankulusta täytyy tehdä tappotylsää otsanpuristelua? Varsinkin, kun kukaan ei muista nykyisiä pelejä 50 vuoden päästä.
Urheilu on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita vaikeita pelejä tehty myös nyt, pitää osata vaan vaikeustaso valita 😂
Monet pelit on liian helppoja vaikeimmallakin tasolla nykyään tai ns dumbed down vaikeita eli vihollisilla on isompi health pooli etc. Että peli on vaikeampi oikeasti niin pitää vaikeuttaa vihollisen ja maailman tekoälyä.
"Dumped down"? "heath pooli"? "etc,"?
Vinkki: vietä vähän vähemmän aikaa amerikkalaisilla sivustoilla. Typeryys tarttuu.
Pelattu on. On vaikeita, mutta opettelemalla jokaisen vihollisen liikerata peli on helpompi.