Lue keskustelun säännöt.
Mitä eroa on tykkäämisellä ja rakastamisella?
15.09.2019 |
Mietin vaan kun kovasti toi miesystävä tykkää, muttei rakasta tai ainakaan sano ääneen.
En oo tosin itekään sanonu. Tykkään mielummin, ei oo liian vangitsevaa.
Kommentit (7)
"Tykkään susta." = "Ois kiva laueta sun sisään."
"Rakastan sua." = "Ois kiva, jos säkin saisit."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tulee kahle heti kun rakastaa.
Kun tykkää, säilyy vapaus.
Rakastaminen on paljon voimakkaampi tunne
Rakastaminen ei ole vain tunne, vaan olet ikään kuin sisäistänyt sen toisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on paljon voimakkaampi tunne
Niin siis rakastaminen on enemmän kuin tykkääminen, mutta ihmiset tekevät älyttömän suuren virheen kun he ajattelevat että voimakkaampi on yhtä kuin enemmän. Ei ole. Tunteiden silkka voimakkuus siis intensiivisyys ei ole tunteiden syvyyttä eli sitä että aidosti olisi enemmän tunnetta. Narsisteillakin on intensiiviset tunteet eli hetkellisesti heillä saattaa olla todella voimakkaita tunteita, esim rakkautta, mutta pian se tunne sammuukin ja kääntyy jo aivan päinvastaiseksi, eli sitten he vihaavat ihan yhtä voimakkaasti, kunnes taas sekin sammuu ja muuttuu joksikin muuksi, esim riippuvaisuudeksi ja sitten taas kääntyy esim halveksimiseksi, jne. Älytöntä massiivista tunteiden vuoristorataa ylösalas. Tunteiden intensiivisyys ei ole "enemmän", intensiivisyys ei ole tunteiden syvyyttä. Intensiivisyys tunteissa on suuri heikkous, johtaa epävakauteen, tuottaa kärsimystä.
Jos oikeasti tuntee aidosti ja terveesti "enemmän" niin tuntee pitkäkestoisesti. Tunteen voimakkuus on toissijaista. Tunteen kesto, pysyvyys, on ensisijaista. Googlaa vaikka, näin sanovat monet psykologit.
Eli tuolta pohjalta voisi varmaan päätellä tykkäämisen ja rakastamisen eron.
1. Kun tykkää toisesta niin on hyvä mieli kun on sen ihmisen seurassa.
2. Kun rakastaa toista niin on hyvä mieli myös kun se ihminen on poissa. Vaikka ihminen poistuu niin tunne pysyy. Se on tunteen pysyvyyttä eli oikeasti syvää tunnetta.
Vauvojen aivoissa ei ole kykyä tuohon tunteen pysyvyyteen, siksi he saattavat hätääntyä kun äiti poistuu näköpiiristä. Kun äitiä ei näy, hyvä tunne katoaa, vauva jää emotionaalisesti ypöyksin, tuntee olevansa yksin hylättynä eli tuntee sietämätöntä yksinäisyyttä. Minulla on mm. borderline persoonallisuushäiriö ja minultakin puuttuu kyky tunteen pysyvyyteen, joten minä vietin elämäni 30 ensimmäistä vuotta lähes jatkuvasti sietämättömässä yksinäisyydessä jota en kertakaikkiaan ymmärtänyt tai osannut kestää, olin tulla hulluksi. Nyt olen oppinut elämään asian kanssa, osaan rauhoittaa mieleni. Mutta tunteiden pysyvyyteen en tule koskaan pystymään, koska aivojeni rakenne ei enää kehity, ei se aikuisena enää kehity. Tunteiden pysyvyys riippuu aivojen rakenteesta. Joten pystyn tykkäämään ihmisestä. En tule koskaan pystymään rakastamaan. Kun poistut näköpiiristäni, poistut tunteistani.
Jos rakastaa, niin silloin tykkää paljon enemmän. Ei niillä muuta eroa ole.