HS: Ratsastustallit pulassa. Ratsastajat liian lihavia.

Olen ollut ratsastuskoulussa töissä. 90 luvulla tehtiin vielä niin, että opettaja laati etukäteen listan, mistä jokainen tunnille tuleva sai katsoa millä hevosella ratsastaa. Kaikki pystyi ratsastamaan hevosella kuin hevosella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on siirrytty sellaiseen systeemiin, että jos on ihan uusi ryhmä, niin opettaja päättää vasta nähtyään ratsastajat, että kenet voi minkäkin hevosen selkään päästää.

Jotkut ratsastajat eivät ihan ymmärrä, että eivät voi ratsastaa kaikilla hevosilla, koska ovat niille aivan liian isoja.

Ennenvanhaan yli puolet tallin hepoista oli poneja, nykyään enää alle puolet. Tilalle ostettu isoja puoliverisiä ja suokkeja. Lapsissakin on jo niin lihavia ratsastajia, ettei voi päästää enää ponin selkään.

Aidosti hevosista pitävä ihminen nauttii myös muusta hevosten kanssa puuhaamisesta kuin ratsastamisesta. Hevosharrastus sisältää koko paketin: hoitamisen, ratsastamisen ja jossain määrin myös tallitöitä ja yleisesti hevosten seurassa olemista. Tämä "hevoskulttuuri" on valitettavasti katoamassa, kun ihmiset eivät enää arvosta hevosta eläimenä. Monet näkevät itsensä vain maksavana asiakkaana, jolle pitäisi olla tallilla kaikki valmiina, että itse voisi marssia vaan kentälle ja kivuta kyytiin. Tunnin jälkeen koni ojennetaan mieluusti jollekin toiselle, joka sen hoitaa pois tunnilta. Hevoset ovat harrastuksena aivan erityinen poikkeuslaji, johon edellä kuvattu maksava asiakas- ajattelu ei lainkaan sovi. Tähän istuu myös ajatus, että tallin pitäjä ja hevoset ovat olemassa vain palvellakseen asiakkaita. Siitä taas syntyy ajatus, että on tallinpitäjän vastuu hankkia asiakkaille riittävän isoja hevosia.

Ihmisillä ei tunnu olevan nykyään aikaa arvostaa yhtään mitään. Kaikki täytyy saada valmiina, kun itsellä on niin kauhea kiire ratketa kymmeneen paikkaan kerrallaan. Kun minä aloitin ratsastuksen lapsena noin 16 vuotta sitten, ei olisi tullut kuuloonkaan, että hevosen laittaa kuntoon joku muu kuin ratsastaja itse, ellei ollut joku poikkeustilanne. Kaikki halusivat osallistua hevosten hoitoon mahdollisimman paljon, koska halusimme yksinkertaisesti olla hevosten kanssa. Puhun nyt kaikista, aikuisista "tädeistä" ja nuorista heppatytöistä. Hevoseen ei voi luoda yhteyttä vain ratsastamalla. On itseasiassa aika suuri turvallisuusriski, kun ihmiset eivät enää tunne hevosia.

Olen itse todistanut tallilla tapausta jossa ehkä 120kg nainen vaivoin pungersi itsensä todella hoikan ja siron hevosen selkään. Hevosen selkä oikein notkahti ja se liikkui todella vaivalloisesti. 

On tietty rotukohtaista, paljonko mikäkin heppa tai poni jaksaa kantaa. Mutta normaali ratsuhevonen painaa joku 400-600kg, ei todellakaan tonnia. (Shiret ym. erikseen). Miettikää jos teidän selkään pistetään 1/4 tai 1/6 painoa lisää ja piiskataan pururadalle :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli aika moni normaalipainoinen mies ei voi ratsastaa.

Näinpä. Menkää siis huutelemaan esim. poliisihevosille.

Jaaha. Tajuatko, että kaikki poliisin 7 hevosta ovat huomattavasti tavallisia ratsuja isompia? Lisäksi tässä on joku perustavanlaatuinen väärinkäsitys sattunut, jos joku luulee, että yli 80kg on automaattisesti liian iso kaikille maailman hevosille. Mitä suurempi hevonen, sen suuremman painon se kantaa. Tähän on olemassa nyrkkisääntö, eli ratsastaja saisi painaa noin 15-20% hevosen painosta. Tämäkin on vain nyrkkisääntö. Pienelle ponille 55kg aikuinen voi olla liian iso, kun taas oma 700kg ja 182cm korkea Hevoseni pystyisi hyvin kantamaan yli 80-kiloista miestä eikä se siitä kummemmin rasittuisi. Koittakaa käyttää nyt niitä aivoja, liian painava on suhteellinen käsite.

Vierailija kirjoitti:

Voisivat hankkia vahvajalkaisia polleja, niin painolla ei olisi merkitystä. Miksi eivät hanki?

Kyllä, ratsastusharrastus olisi oltava mahdollinen jokaiselle riippumat painosta, vahvajalkaiset lajit olisivat ratkaisu ongelmaan.

Olen yli 180 cm ja reippaasti yli 100 kg. Ei tulisi mieleenikään harrastaa ratsastusta, minulle rankemmat lajit sopivat paljon paremmin, haluan, että tulee hiki ja että lihakset kasvavat entisestään. En näe ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ratsastuskoulussa töissä. 90 luvulla tehtiin vielä niin, että opettaja laati etukäteen listan, mistä jokainen tunnille tuleva sai katsoa millä hevosella ratsastaa. Kaikki pystyi ratsastamaan hevosella kuin hevosella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on siirrytty sellaiseen systeemiin, että jos on ihan uusi ryhmä, niin opettaja päättää vasta nähtyään ratsastajat, että kenet voi minkäkin hevosen selkään päästää.

Jotkut ratsastajat eivät ihan ymmärrä, että eivät voi ratsastaa kaikilla hevosilla, koska ovat niille aivan liian isoja.

Ennenvanhaan yli puolet tallin hepoista oli poneja, nykyään enää alle puolet. Tilalle ostettu isoja puoliverisiä ja suokkeja. Lapsissakin on jo niin lihavia ratsastajia, ettei voi päästää enää ponin selkään.

Miksi ei voi vain rehellisesti kysyä ratsastajien painoa? On aikaa kun olen ollut laskettelemassa, mutta muistelen että sielläkin piti sanoa oma paino, että sai oikeanlaiset sukset jalkaansa. Eli miksi ei voi vain kysyä?

T: Ylipainoinen joka ei halua rääkätä hevosia.

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on, kun lääkäri on käskenyt harrastaa liikuntaa, ja itse ei jakseta juosta, niin luullaan että se on sama asia kun hevonen juoksee ja itse vähän hölskyy siellä selässä.

Ratsastaminen on erittäin tehokasta liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

No jospa tässä sitten joku hevostalliyrittäjä hoksaisi markkinaraon ja hommaisi ratsun joka käy yli 80-kiloiselle. Ettei kaikkien tallien tarvitse.

Voisivat markkinoida sitten ratsastusta miehillekin, siinä olisi uus markkinasegmentti.

Tässä on oikeasti hyvä idea.

Vahvoja hevosrotuja on muitakin kuin Shire.

Vierailija kirjoitti:

Aidosti hevosista pitävä ihminen nauttii myös muusta hevosten kanssa puuhaamisesta kuin ratsastamisesta. Hevosharrastus sisältää koko paketin: hoitamisen, ratsastamisen ja jossain määrin myös tallitöitä ja yleisesti hevosten seurassa olemista. Tämä "hevoskulttuuri" on valitettavasti katoamassa, kun ihmiset eivät enää arvosta hevosta eläimenä. Monet näkevät itsensä vain maksavana asiakkaana, jolle pitäisi olla tallilla kaikki valmiina, että itse voisi marssia vaan kentälle ja kivuta kyytiin. Tunnin jälkeen koni ojennetaan mieluusti jollekin toiselle, joka sen hoitaa pois tunnilta. Hevoset ovat harrastuksena aivan erityinen poikkeuslaji, johon edellä kuvattu maksava asiakas- ajattelu ei lainkaan sovi. Tähän istuu myös ajatus, että tallin pitäjä ja hevoset ovat olemassa vain palvellakseen asiakkaita. Siitä taas syntyy ajatus, että on tallinpitäjän vastuu hankkia asiakkaille riittävän isoja hevosia.

Ihmisillä ei tunnu olevan nykyään aikaa arvostaa yhtään mitään. Kaikki täytyy saada valmiina, kun itsellä on niin kauhea kiire ratketa kymmeneen paikkaan kerrallaan. Kun minä aloitin ratsastuksen lapsena noin 16 vuotta sitten, ei olisi tullut kuuloonkaan, että hevosen laittaa kuntoon joku muu kuin ratsastaja itse, ellei ollut joku poikkeustilanne. Kaikki halusivat osallistua hevosten hoitoon mahdollisimman paljon, koska halusimme yksinkertaisesti olla hevosten kanssa. Puhun nyt kaikista, aikuisista "tädeistä" ja nuorista heppatytöistä. Hevoseen ei voi luoda yhteyttä vain ratsastamalla. On itseasiassa aika suuri turvallisuusriski, kun ihmiset eivät enää tunne hevosia.

Ratsastus on sen verran kallista, että kyllä olettaa sillä 30-40e tuntitaksalla pääsevänsä ilman työntekoa ratsastamaan. Eri asia sitten ehkä ne jotka oikeasti harrastaa lajia, mutta kyllä siinäkin tulee silti miettiä, että onko ne asiakkaat tallinpitäjän työvoimana ja silti kynitään hirveät rahatukot siitä ratsastuksestakin.

Kun oli lapsi systeemi meni suurinpiirtein niin, että jos teki tallitöitä yms. niin siitä sai palkaksi sitten ilmaistunteja tai ehkä kisastartteja, eli työ ei ollut ilmaista, silti lähemmäs orjatyötä, mutta sai siitä sentään jotakin palkaksi, eikä niitä tallitöitä ollut kenenkään pakko tehdä, silti innokkaita riitti.

Ihmisten ajattelu on tosiaan muuttunut niin, että nyt ajatellaan. Sen lisäksi että harrastajat tekevät töitä muualla, jolloin ei välttämättä ole aikaa huoltaa niitä tallinpitäjän hevosia ilmaiseksi sata prosenttisesti.

Tallin hevosten painorajat voisi laittaa tallin nettisivuille hevosten kuvauksen yhteyteen 

ja vielä vaikka pilttuun yhteyteen hevosen nimikyltin viereen.

Ratsastuksen opettajat eivät nimittäin aina kerro, miksi kukakin ratsastaja ohjataan kullekin hevoselle.

Siihen aikaan kun kävin ratsastamassa, niin koko kaveriporukka painoi alle painorajan (teinejä), mutta silti ratsut jaettiin niin, että pienimmät ratsastajat saivat pienimmät ponit. 

Yksi kylmäverinen ratsu oli sen verran jukuripää, että sille valittiin aina kokenein ratsastaja, kun aloittelijat olisivat pelästyneet. 

Ihminen joka on liian lihava, ei voi ratsastaa oikeaoppisesti, koska ratsastus on aivan muuta kuin mätisäkkinä istumista hevosen selässä ja todellakin oikein tehtynä rankkaa liikuntaa.

En todellakaan antaisi liian lihavien ratsastaa hevosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ratsastuskoulussa töissä. 90 luvulla tehtiin vielä niin, että opettaja laati etukäteen listan, mistä jokainen tunnille tuleva sai katsoa millä hevosella ratsastaa. Kaikki pystyi ratsastamaan hevosella kuin hevosella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on siirrytty sellaiseen systeemiin, että jos on ihan uusi ryhmä, niin opettaja päättää vasta nähtyään ratsastajat, että kenet voi minkäkin hevosen selkään päästää.

Jotkut ratsastajat eivät ihan ymmärrä, että eivät voi ratsastaa kaikilla hevosilla, koska ovat niille aivan liian isoja.

Ennenvanhaan yli puolet tallin hepoista oli poneja, nykyään enää alle puolet. Tilalle ostettu isoja puoliverisiä ja suokkeja. Lapsissakin on jo niin lihavia ratsastajia, ettei voi päästää enää ponin selkään.

Miksi ei voi vain rehellisesti kysyä ratsastajien painoa? On aikaa kun olen ollut laskettelemassa, mutta muistelen että sielläkin piti sanoa oma paino, että sai oikeanlaiset sukset jalkaansa. Eli miksi ei voi vain kysyä?

T: Ylipainoinen joka ei halua rääkätä hevosia.

Koska a) ihmiset valehtelee. b) paino ei suoraan kerro kaikkea. Tässä ketjussa on jo aiemmin kerrottu, että lihaksilla itseään kantava 80+ painava ihminen on hevoselle helpompi kuin saman painoinen kasa läskiä vailla mitään jäntevyyttä. Se ihminen pitää oikeasti nähdä ja hevonen valita sen arvion perusteella sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidosti hevosista pitävä ihminen nauttii myös muusta hevosten kanssa puuhaamisesta kuin ratsastamisesta. Hevosharrastus sisältää koko paketin: hoitamisen, ratsastamisen ja jossain määrin myös tallitöitä ja yleisesti hevosten seurassa olemista. Tämä "hevoskulttuuri" on valitettavasti katoamassa, kun ihmiset eivät enää arvosta hevosta eläimenä. Monet näkevät itsensä vain maksavana asiakkaana, jolle pitäisi olla tallilla kaikki valmiina, että itse voisi marssia vaan kentälle ja kivuta kyytiin. Tunnin jälkeen koni ojennetaan mieluusti jollekin toiselle, joka sen hoitaa pois tunnilta. Hevoset ovat harrastuksena aivan erityinen poikkeuslaji, johon edellä kuvattu maksava asiakas- ajattelu ei lainkaan sovi. Tähän istuu myös ajatus, että tallin pitäjä ja hevoset ovat olemassa vain palvellakseen asiakkaita. Siitä taas syntyy ajatus, että on tallinpitäjän vastuu hankkia asiakkaille riittävän isoja hevosia.

Ihmisillä ei tunnu olevan nykyään aikaa arvostaa yhtään mitään. Kaikki täytyy saada valmiina, kun itsellä on niin kauhea kiire ratketa kymmeneen paikkaan kerrallaan. Kun minä aloitin ratsastuksen lapsena noin 16 vuotta sitten, ei olisi tullut kuuloonkaan, että hevosen laittaa kuntoon joku muu kuin ratsastaja itse, ellei ollut joku poikkeustilanne. Kaikki halusivat osallistua hevosten hoitoon mahdollisimman paljon, koska halusimme yksinkertaisesti olla hevosten kanssa. Puhun nyt kaikista, aikuisista "tädeistä" ja nuorista heppatytöistä. Hevoseen ei voi luoda yhteyttä vain ratsastamalla. On itseasiassa aika suuri turvallisuusriski, kun ihmiset eivät enää tunne hevosia.

Ratsastus on sen verran kallista, että kyllä olettaa sillä 30-40e tuntitaksalla pääsevänsä ilman työntekoa ratsastamaan. Eri asia sitten ehkä ne jotka oikeasti harrastaa lajia, mutta kyllä siinäkin tulee silti miettiä, että onko ne asiakkaat tallinpitäjän työvoimana ja silti kynitään hirveät rahatukot siitä ratsastuksestakin.

Kun oli lapsi systeemi meni suurinpiirtein niin, että jos teki tallitöitä yms. niin siitä sai palkaksi sitten ilmaistunteja tai ehkä kisastartteja, eli työ ei ollut ilmaista, silti lähemmäs orjatyötä, mutta sai siitä sentään jotakin palkaksi, eikä niitä tallitöitä ollut kenenkään pakko tehdä, silti innokkaita riitti.

Ihmisten ajattelu on tosiaan muuttunut niin, että nyt ajatellaan. Sen lisäksi että harrastajat tekevät töitä muualla, jolloin ei välttämättä ole aikaa huoltaa niitä tallinpitäjän hevosia ilmaiseksi sata prosenttisesti.

En minäkään alkais tallitöitä (karsinoita siivoamaan tms.) tekemään ilmaiseksi, mutta kyllä minä haluan aina kuin mahdollista, laittaa itse hevosen valmiiksi tunnille. Mun mielestä siinä on hyvä tutustua vähän oudompaan eläimeen tai tunnustella tutunkin hepan sen päiväisiä fiiliksiä. Tiedän että hevonen on hyvin harjattu ja satuloitu oikein.

Jos hevonen on jo edellisellä tunnilla, autan muita satuloimaan omiaan tai mieluummin menen katsomaan edellistä tuntia ja sitä hevosta, jolla tulen kohta ratsastamaan. Että onko miten virkeä/laiska tapaus, mihin kiinnittää itse huomiota sitten kun itse selkään pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on, kun lääkäri on käskenyt harrastaa liikuntaa, ja itse ei jakseta juosta, niin luullaan että se on sama asia kun hevonen juoksee ja itse vähän hölskyy siellä selässä.

Tuo on muuten harvinaisen osuva kommentti. Et uskokaan kuinka usein, kun vastaanotolla selkävaivoja valittavalta naiselta kysyy harrastatko mitään liikuntaa mikä vahvistaisi selkää ja ylläpitäisi hyvää lihaskuntoa, kuinka moni ihan vakavissaan vastaa ratsastavansa hevosella. Ei oikein ikinä tiedä nauraako vai kysyä onko henkilöllä ihan kaikki jauhot pussissa. Tämä on vähän sama kuin polvien nivelrikkovaivaa poteva vastaisi, että liikun sähköpotkulaudalla, kun kysytään harrastastko jalkoihin kohdistuvaa liikuntaa. Noh, meitä on tosiaan joka junaan järjenjuoksunkin osalta.

Ihan sama missä ammatissa olet, jossa vastaanotolla kohtaat ihmisiä liikuntavaivoineen, niin et osaa asiaasi :D Ratsastaminen on ihan oikeaa liikuntaa. Se kohdistuuko se tasaisesti kaikkiin lihaksiin on aivan eri asia, mutta ei iso osa muustakaan liikunnasta kohdistu tasaisesti koko kroppaan.

Kiitos pointtini vahvistamisesta, että tosiaan löytyy noin yksinkertaisia ihmisiä, jotka oikeasti uskovat, että jollain hevosella ratsastaminen on hyvää liikuntaa selälle. Parhaimmillaankin puhutaan yksipuolisesta staattisesti lihasjännityksestä ja liikkeen stabiloimisesta ja siitä puuttuu kokonaan se tärkein asia eli harjoittelun progressiivisuus. Mutta joo, ratsastakaa vain sillä hevosella ja kertokaa ystävillenne, että harrastatte liikuntaa ja älkää ihmetelkö, kun ystävänne yrittävät pidätellä nauruaan, kun kerrotte mitä se 'liikuntanne' oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on, kun lääkäri on käskenyt harrastaa liikuntaa, ja itse ei jakseta juosta, niin luullaan että se on sama asia kun hevonen juoksee ja itse vähän hölskyy siellä selässä.

Tuo on muuten harvinaisen osuva kommentti. Et uskokaan kuinka usein, kun vastaanotolla selkävaivoja valittavalta naiselta kysyy harrastatko mitään liikuntaa mikä vahvistaisi selkää ja ylläpitäisi hyvää lihaskuntoa, kuinka moni ihan vakavissaan vastaa ratsastavansa hevosella. Ei oikein ikinä tiedä nauraako vai kysyä onko henkilöllä ihan kaikki jauhot pussissa. Tämä on vähän sama kuin polvien nivelrikkovaivaa poteva vastaisi, että liikun sähköpotkulaudalla, kun kysytään harrastastko jalkoihin kohdistuvaa liikuntaa. Noh, meitä on tosiaan joka junaan järjenjuoksunkin osalta.

Ihan sama missä ammatissa olet, jossa vastaanotolla kohtaat ihmisiä liikuntavaivoineen, niin et osaa asiaasi :D Ratsastaminen on ihan oikeaa liikuntaa. Se kohdistuuko se tasaisesti kaikkiin lihaksiin on aivan eri asia, mutta ei iso osa muustakaan liikunnasta kohdistu tasaisesti koko kroppaan.

Kiitos pointtini vahvistamisesta, että tosiaan löytyy noin yksinkertaisia ihmisiä, jotka oikeasti uskovat, että jollain hevosella ratsastaminen on hyvää liikuntaa selälle. Parhaimmillaankin puhutaan yksipuolisesta staattisesti lihasjännityksestä ja liikkeen stabiloimisesta ja siitä puuttuu kokonaan se tärkein asia eli harjoittelun progressiivisuus. Mutta joo, ratsastakaa vain sillä hevosella ja kertokaa ystävillenne, että harrastatte liikuntaa ja älkää ihmetelkö, kun ystävänne yrittävät pidätellä nauruaan, kun kerrotte mitä se 'liikuntanne' oikeasti on.

Nyt ei tämä ”lääketieteellinen” selitys ihan onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyhevoset on jalostettu epäkäytännöllisiksi elintasohevosiksi. Hevosen on pitänyt pystyä kannattelemaan ritarin haarniskaa, joka on painanut nelisenkymmentä kiloa JA sen sisällä olevaa miestä, joka ei ole voinut olla mikään hintelä jätkä, että on jaksanut koko päivän siinä haarniskassa taistella.

En ratsasta ja miellän harrastuksen pikkutyttöjen urheiluksi, jolloin poni lienee riittävä ratsu. Talleilla joskus käyneenä minusta on näyttänyt siltä, että ne hevoset siellä nyt harvoin on mitään kovin erikoisia rodunjalostuksen tuotteita, aikamoisia kaakkeja ovat olleet. Mutta varmaan tosiharrastaja, isokokoinenkin, voi hankkia sopivaa rotua edustavan hepan itselleen?

Trollihan sinä olet, ei ketään tervepäistä voi kiinnostaa noin paljon vängätä vastaan asiasta, joka ei edes merkitse itselle mitään. Kannattaa myös huvikseen googlailla, minkä kokoisia ihmiset oli keskiajalla.

No minä voin historioitsijana korjata että mies haarniskoineen painoi n. 180kg (josta se mies siellä sisällä oli pienin paino).

Eli väität, että keskiajalla miehet painoivat 140kg ja pitivät 40kg haarniskoja? Vai mies 60kg ja haarniska 120kg? Mistä sitä metallia onkaan kaikille riittänyt?

Miesten keskipituus oli jotain 160 cm, joten mihin painoindeksiin ehkä oikein päästiinkään? Ja nyt sitten puhutaan kuinka nykyihmiset ovat lihavia.

Nyt on ihan pakko pyytää linkkiä tähän väitteeseesi.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Voisin kuvitella että esim jollekin issikalle olisi liikaa maastovaelluksella joku 100kg mamma.

Miksi aina luullaan että satakiloinen olis mamma? En ole äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on, kun lääkäri on käskenyt harrastaa liikuntaa, ja itse ei jakseta juosta, niin luullaan että se on sama asia kun hevonen juoksee ja itse vähän hölskyy siellä selässä.

Tuo on muuten harvinaisen osuva kommentti. Et uskokaan kuinka usein, kun vastaanotolla selkävaivoja valittavalta naiselta kysyy harrastatko mitään liikuntaa mikä vahvistaisi selkää ja ylläpitäisi hyvää lihaskuntoa, kuinka moni ihan vakavissaan vastaa ratsastavansa hevosella. Ei oikein ikinä tiedä nauraako vai kysyä onko henkilöllä ihan kaikki jauhot pussissa. Tämä on vähän sama kuin polvien nivelrikkovaivaa poteva vastaisi, että liikun sähköpotkulaudalla, kun kysytään harrastastko jalkoihin kohdistuvaa liikuntaa. Noh, meitä on tosiaan joka junaan järjenjuoksunkin osalta.

Ihan sama missä ammatissa olet, jossa vastaanotolla kohtaat ihmisiä liikuntavaivoineen, niin et osaa asiaasi :D Ratsastaminen on ihan oikeaa liikuntaa. Se kohdistuuko se tasaisesti kaikkiin lihaksiin on aivan eri asia, mutta ei iso osa muustakaan liikunnasta kohdistu tasaisesti koko kroppaan.

Kiitos pointtini vahvistamisesta, että tosiaan löytyy noin yksinkertaisia ihmisiä, jotka oikeasti uskovat, että jollain hevosella ratsastaminen on hyvää liikuntaa selälle. Parhaimmillaankin puhutaan yksipuolisesta staattisesti lihasjännityksestä ja liikkeen stabiloimisesta ja siitä puuttuu kokonaan se tärkein asia eli harjoittelun progressiivisuus. Mutta joo, ratsastakaa vain sillä hevosella ja kertokaa ystävillenne, että harrastatte liikuntaa ja älkää ihmetelkö, kun ystävänne yrittävät pidätellä nauruaan, kun kerrotte mitä se 'liikuntanne' oikeasti on.

😁 Eli meinaat, että alkeiskurssilaisella on keskivartalo samassa kuosissa kuin kansainvälisen tason ratsastajalla?

Mistähän johtuu, että hevoset huippuratsastajan alla vaikuttavat tekevän asioita kuin itsestään? Ilmeisesti luulet, että hevosista se johtuu.

Aktiiviratsastajat ovat yksi ryhmä, joilla on usein vaikeuksia synnytyksissä koska lihakset alavartalossa ovat varsinainen panssari. Mutta senhän lääkärinä tiesitkin.

Isolle ratsastajalle iso hevonen. Kunnon maastoratsastus on tehokas liikuntamuoto.