Lasten tekemättä jättäminen on suurin ilmastoteko minkä ihminen voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

On kovin outoa että ihmiset joilla on lapsia eivät tunnu juurikaan olevan kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta vaikka juuri heidän lapsensa joutuvat tulemaan toimeen sen aiheuttamien mullistusten kanssa.

Lapsiperhearjessa eläminen opettaa, että kaikesta selvitään kyllä, vaikka välillä on rankkaa.

Lapsettomat ovat yleensä niitä kaikesta murehtijoita, joita tulevaisuus pelottaa, eikä lapsia uskalleta edes tehdä, jos kaikki ei vaikuta täydelliseltä.

Kaikki tämä on täysin luonnollista: vahvat selviytyjätyypit lisääntyvät, pelokkaat hermoilijat eivät.

Tässä lapsiperheessä ei matkustella ulkomailla, ostetaan käytettyä, kalastetaan ja marjastetaan, asutaan pienehkössä uudessa kerrostaloasunnossa ja valitaan mahdollisuuksien mukaan ekologisempi (pitkäikäinen, luomu, paikallinen, kierrätysmateriaalista valmistettu, korjataan vanhaa) vaihtoehto. Mies vaihtoi bensa-auton dieseliin työmatkoja varten, itse kuljen julkisilla.

Yksi vanha kissa on eikä olla vegaaneja, mutta muuten tämä maapallon pelastaminen on ihan hyvällä mallilla ilman, että mistään tarvinnut luopua marttyyrikruunun vuoksi.

Kyllä tässä on tarkoitus opettaa jälkikasvullekin vähemmän materialistista elämäntapaa, ja korvata se kotimaisen luonnon arvostamisella.

Miksi ilmastoennusteet menevät pieleen?

Käyttäjä XXX kirjoitti:

”Luonnonvaroja käytetään jo nyt liikaa, joten sen puolesta väestöä ei kannattaisi kasvattaa enää yhtään nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Mitä korkeampi tulotaso maassa on, sitä suurempi hiilijalanjälki pääsääntöisesti on. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Suomalaisen hiilijalanjälki on yksi Euroopan suurimpia: keskimäärin noin 10tonnia per henkilö vuositasolla. Pienimmät hiilijalanjäljet ovat köyhimmissä maissa kuten Kongossa, Somaliassa ja Burundissa, joissa hiilijalanjälki voi jäädä reilusti alle 0,1 tonnin, alimmillaan jopa 0,01 tonniin.

Puhtaasti tilastolukuja vertailemalla voidaan ajatella, että yhden suomalaisen hiilijalanjälki vastaa siis vähintään useamman kymmenen, sadan - tai jopa tuhannen - burundilaisen hiilijalanjälkeä. Olisiko siis jo korkea aika tehdä lapsettomuudesta yhtä arvostettu elämäntapa kuin lasten hankkimisesta?”

Nefertiti Malaty kirjassaan Ei äitimateriaalia

Somaliassa Kongossa ja Burundissa asuntoja ei lämmitetä, ruoka kasvaa käytännössä omalla pihalla tai viimeistään tien varrella, josta sitä voi kerätä ja kaikki ruoka on tuotettu korkeintaan muutaman kymmenen kilometrin päässä paikkakunnasta. Suomessa taas asuntoja joudutaan lämmittämään ympärivuotisesti, myös joskus kesäisin. Ruoka tuodaan pääasiassa ulkomailta ja sitä tuodaan sieltä paljon. Suomessa myös oman maan ruokaa saatetaan kuljettaa monta sataa kilometriä vain sen prosessoinnin vuoksi. Suomi on myös teollisesti kehittynyt maa, kuten eurooppalaiset maat muutenkin ja teollinen valmistus lisää aina hiilijalanjälkeä. Käsitöitä ei kuitenkaan juuri kenenkään suomessa kannata alkaa tekemään, koska kilpailu käsityömarkkinoilla valmistajana on kovaa ja ostajia ovat pääasiassa varakkaat ihmiset, jotka hekään eivät asio luonasi päivittin tai edes viikoittain. Mainituissa Afrikan maissa kuitenkin käsityön kulutus on huomattavasti korkeampaa, eikä ruokaakaan siellä oikeastaan esiprosessoida.

http://www.suomenuutiset.fi/ilmastoaktivistit-seilasivat-joukolla-tutki…

Taasko sysätään syyt lapsiperheiden niskaan.

Itse voi kyllä ostella mitä vaan ja kiertää maailmaa, mutta ne kamalat lapsiperheet.....

Käyttäjä XXX kirjoitti:

”Luonnonvaroja käytetään jo nyt liikaa, joten sen puolesta väestöä ei kannattaisi kasvattaa enää yhtään nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Mitä korkeampi tulotaso maassa on, sitä suurempi hiilijalanjälki pääsääntöisesti on. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Suomalaisen hiilijalanjälki on yksi Euroopan suurimpia: keskimäärin noin 10tonnia per henkilö vuositasolla. Pienimmät hiilijalanjäljet ovat köyhimmissä maissa kuten Kongossa, Somaliassa ja Burundissa, joissa hiilijalanjälki voi jäädä reilusti alle 0,1 tonnin, alimmillaan jopa 0,01 tonniin.

Puhtaasti tilastolukuja vertailemalla voidaan ajatella, että yhden suomalaisen hiilijalanjälki vastaa siis vähintään useamman kymmenen, sadan - tai jopa tuhannen - burundilaisen hiilijalanjälkeä. Olisiko siis jo korkea aika tehdä lapsettomuudesta yhtä arvostettu elämäntapa kuin lasten hankkimisesta?”

Nefertiti Malaty kirjassaan Ei äitimateriaalia

http://www.ddees.com/8185398-46795-photo-35

On myös hyvä muistaa etteivät kehitysmaalaiset hyvän hyvyyttään ole matala-hiilijalanjälkisiä vaan olosuhteiden pakosta. Päinvastoin tänne ne somalialaisetkin haluavat. Heillä ei ole puoliakaan siitä tiedosta ilmastonlämpenemisestä, saati mistään muustakaan länsimaisesta ”hapatuksesta” mitä meillä. En usko että heitä edes kiinnostaa, kiinalaisia ei vielä kiinnosta koska ovat vastikään nousseet teollisuusmaaksi. Siellä ollaan vielä rahvaanomaisia materialismin ja statuksen suhteen eivätkä luontoarvot paljoa paina.

Myös lastenkasvatus ja kohtelu, sekä koulutus on täällä aivan eri sfääreissä. Meillä ei ole lapsimorsiamia, lapsityöläisiä ja väkivaltainen kurittaminen on suurimmaksi osin kriminalisoitu. Opetamme lapsiamme järjestelmällisesti olemaan tietoisia biologiasta ja ympäristöstä. Kehitysmaissa kaikki pärjäävät miten taitavat. Sosiaalihuollosta ei ole tietoakaan, koska ne eivät ole hyvinvointivaltioita.

Anteeksi karkeuteni mutta on olemassa parempia kulttuureja, ja juuri siellä lapsia pitäisi tehdä jotta edistyksellisyys ja valveutuneisuus voisivat kasvaa myös muualla.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä XXX kirjoitti:

”Luonnonvaroja käytetään jo nyt liikaa, joten sen puolesta väestöä ei kannattaisi kasvattaa enää yhtään nykyisestä, vaan pikemminkin päinvastoin.

Mitä korkeampi tulotaso maassa on, sitä suurempi hiilijalanjälki pääsääntöisesti on. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Suomalaisen hiilijalanjälki on yksi Euroopan suurimpia: keskimäärin noin 10tonnia per henkilö vuositasolla. Pienimmät hiilijalanjäljet ovat köyhimmissä maissa kuten Kongossa, Somaliassa ja Burundissa, joissa hiilijalanjälki voi jäädä reilusti alle 0,1 tonnin, alimmillaan jopa 0,01 tonniin.

Puhtaasti tilastolukuja vertailemalla voidaan ajatella, että yhden suomalaisen hiilijalanjälki vastaa siis vähintään useamman kymmenen, sadan - tai jopa tuhannen - burundilaisen hiilijalanjälkeä. Olisiko siis jo korkea aika tehdä lapsettomuudesta yhtä arvostettu elämäntapa kuin lasten hankkimisesta?”

Nefertiti Malaty kirjassaan Ei äitimateriaalia

Somaliassa Kongossa ja Burundissa asuntoja ei lämmitetä, ruoka kasvaa käytännössä omalla pihalla tai viimeistään tien varrella, josta sitä voi kerätä ja kaikki ruoka on tuotettu korkeintaan muutaman kymmenen kilometrin päässä paikkakunnasta. Suomessa taas asuntoja joudutaan lämmittämään ympärivuotisesti, myös joskus kesäisin. Ruoka tuodaan pääasiassa ulkomailta ja sitä tuodaan sieltä paljon. Suomessa myös oman maan ruokaa saatetaan kuljettaa monta sataa kilometriä vain sen prosessoinnin vuoksi. Suomi on myös teollisesti kehittynyt maa, kuten eurooppalaiset maat muutenkin ja teollinen valmistus lisää aina hiilijalanjälkeä. Käsitöitä ei kuitenkaan juuri kenenkään suomessa kannata alkaa tekemään, koska kilpailu käsityömarkkinoilla valmistajana on kovaa ja ostajia ovat pääasiassa varakkaat ihmiset, jotka hekään eivät asio luonasi päivittin tai edes viikoittain. Mainituissa Afrikan maissa kuitenkin käsityön kulutus on huomattavasti korkeampaa, eikä ruokaakaan siellä oikeastaan esiprosessoida.

Meidän täytyy siis tehdä kaikkemme, että he eivät tule Suomeen kasvattamaan kulutustaan. Ilmaston vuoksi, me pystymme siihen!

Ne tekevät koneillaan nämä sään ääri-ilmiöt. Esimerkiksi hirmumyrskyn, joka moukaroi Bahamaa. Ne eivät luonnostaan jää paikalleen päiväkausiksi! Tällä ilmastonmuutoshysterialla pystytään nopeasti muuttamaan ihmisten, yritysten ja valtioiden toimintaa ja alentamaan tehokkaasti maapallon väkilukua. YK:n Agenda 2030!