Kuinka paljon kuusivuotiaalta voi vaatia? Uhma ja harrastukset

Kuinka paljon kuusivuotiaalta voi odottaa oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa?

Minulla on eskarilainen, joka soittaa viulua ja käy uimakerhossa ja olen kertakaikkisen väsynyt harrastuksiin viemiseen ja harjoittelun motivointiin. Tytön omasta halusta jo pari vuotta sitte aloitettiin viulun soitto ja harjoittelu on aina ollut takkuista, vaikka tyttö käy mielellään viulutunneilla ja ajatus viulusta luopumisesta on hänelle karmaiseva. Uimakerhoon ollaan kerran viikossa viety, että saisi monipuolista liikuntaa ja liikunnallisen harrastuksen. Olen yrittänyt viedä puistoon ja auttaa ja rohkaista kaverisuhteiden ylläpitämisessä kutsumalla kavereita meille kylään ja yrittämällä järjestää illalla aikaa, että ehtii olla ulkona kavereiden kanssa.

Mutta mutta olen niin väsynyt tähän kaikkeen yrittämiseen. Joka ikinen päivä pitää motivoida ja kannustaa ja yrittää saada harjoittelemaan viululäksynsä, jotta ehtisi sitten sinne uimakerhoon ja ulos kavereiden kanssa. Periaate meillä on, että jos haluaa köydä viulutunneilla ja pitää viulun niin harjoitella täytyy, ei se viulun soitto muuten onnistu ja meillä ei ole halua maksaa itseämme kipeäksi yksityisestä musiikinopetuksesta, jos ei harjoittele joka päivä.

Ja nyt kun aloitti eskarissa niin tuntuu, että heti kun sielä hänet haen puoli kolmelta on pelkkää muistuttamista ja motivointia koko loppupäivä. Kun pitää monta kertaa sanoa jo siitäkin, että vaatteet menee naulakkoon ja kädet tulee pestyä. Siitä sitten jatketaan sillä, että yritän tehdä soittoharjoittelun mukavaksi, laitan ruoan ja yritän saada kaikki hommat pakettiin niin, että ehtii kavereidensa kanssa ulos. Ja sitten illalla iltarutiinit ja kaikki on pelkkää patistamista.

Ja minä olen ihan superväsynyt tähän jatkuvaan patistamiseen. Mies osallistuu patistamisiin vain, jos erikseen pyydän. Silloin tekee varsin suoraviivaisesti hommat, eikä tyttö kyseenalaistakaan isänsä sanomisia samalla tavalla johtuen varmaa siitä, että loppuviimein aika vähän päivässä on isänsä kanssa.

Kysymys siis kuuluu, että kuinka paljon voin vaatia kuusivuotiaalta? Jos vaan sanoisin, että jos ei harjoittele niin viulunsoitto loppuu ja sitten sen lopettaisin? Vaikka tyttö itkisi maassa viulua sylissään pitäen, että viulua ei saa viedä (näin siis tehnyt, kun ole puhunut lopettamisesta).
Jos vaan sanoisin, että jos ei hommat suju, niin saa uimakerho jäädä (tyttö siis pitää uimakerhosssa käynnistä).
Jos vaan sanoisin, että jos ei vaatteet ole ilman eri sanomisia naulakossa ja kädet pesty ilman eri patistusta yms niin ei mene ulos kavereiden kanssa? Jos vaan sanoisin, että en enää sovi mitään kaverivierailuja puolin ja toisin, kun joudun ennen niitä huolehtimaan, että arkihommat onnistuu?

Mutta voiko kuusivuotias olla vastuussa asioista kuinka paljon? Onko parempi vaan jotenkin kitkutella eteenpäin ja toivoa, että kasvaa myöhemmin ottamaan itse vastuuta? Minkäikäisenä sen pitäisi tapahtua?

Kuusivuotiaan uhmakausi alkoi meillä viime keväänä ja sen jälkeen nämä asiat ovat menneet jotenkin ylitse minun kestokykyni. Perheneuvolaan ei juuri nyt pääse, joten mitä sanotte te muut, joilla on (ehkä) ollut samanlaisia ongelmia?