Miten sanon miehelle mahdollisimman nätisti sen, etten rakasta häntä tarpeeksi?

Parempi polttaa kaikki sillat kerralla. Muuten jää ruikuttamaan perääsi.

Mies saa pahoittaa sinun mielesi mutta sinun pitää olla pahoittamatta miehen mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Mies saa pahoittaa sinun mielesi mutta sinun pitää olla pahoittamatta miehen mieltä?

Minun sydäntäni mies ei särje mutta minä ilmeisesti joudun särkemään hänen sydämensä (tosin minusta hänen rakkautensa minua kohtaan ei ole aitoa vaan puhdasta omistamisenhalua ja siten itsekästä).

Pakkaat kamat miehen ollessa pois, lähdet menemään etkä jää odottelemaan reaktiota.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten parisuhde on alkanut, jos et kerran arvosta häntä..? Mutta tosiaan, älä ainakaan enää roikota miestä tuollaisessa suhteessa, vaan kerro haluavasi erota ja pysy päätöksessäsi. Tai sitten hakeudutte parisuhdeterapiaan.

Haukkuu huoraksi ja olet edelleen tuollaisen kanssa???

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, miten parisuhde on alkanut, jos et kerran arvosta häntä..? Mutta tosiaan, älä ainakaan enää roikota miestä tuollaisessa suhteessa, vaan kerro haluavasi erota ja pysy päätöksessäsi. Tai sitten hakeudutte parisuhdeterapiaan.

Annoin mahdollisuuden, ajattelin tyypin saavan vuodessa asiansa kuntoon jos on saadakseen. Totesin, että tukeutuu liikaa minuun ja vaatii minulta liikaa huomiota voidakseni olla ns. vakavassa parisuhteessa. En kestä yhtään takertuvaa käytöstä. Pidän itsenäisistä ihmisistä. Luulin aluksi joksikin muuksi kuin mitä mielestäni on.

Minä pohdin samaa koko toukokuun miten sanon sen. Kesäkuun 3 päivä sanoin vaan suoraan etten rakasta sinua enää niinkuin pitäisi. Mies vastasi että minä en ole rakastanut  sinua pariin vuoteen ollenkaan ja minä itseasiassa en ole mökkireissuilla ollut yksin vaan toisen naisen kanssa. En todellakaan odottanut tollasta vastausta enkä ollut epäillyt yhtään mitään hänestä. Romahdushan siitä tuli ja täysi shokki. Mies lähti samana iltana pois. Oli kiva mennä nukkumaan ja ajatella asioita ja miettiä, kun sehän tietenkin meni sinne naisen luokse. Koko kesä ja alkusyksy mennyt sumussa.

Kyllä tuollaiselle ihmissaastalle voi sanoa ihan suoraan mitä ajattelee. Tosin voi olla turvallisempaa puhelimiste.

Jos toinen on rakastunut sinuun - tai edes siihen tunteeseen, että hänellä on tyttöystävä, et voi pistää poikki ”satuttamatta häntä”.

Yksi tiukka riuhtaisu, se oli nyt tässä, moro! On kuitenkin helpompi molemmille kuin se, että yrität siinä erota ja samalla tsempata miestä, että hän on kyllä tooosi ihana, ja löytää kyllä jonkun sinua paremman ja sopivamman ja blaablaablaa. Miehen kiukku on vain terve tunne häneltä. Anna hänen suuttua, mutta älä jää hänen terapeutikseen, vaan häivy paikalta (ja tosiaan kerää kimpsut ja kampsut ja siirrä ne vaikka kaverisi luokse jo valmiiksi, ettei sinulle tule viikkojen piinaa ja harmia siitä, kun pitäisi päästä hakemaan passi/talvitakki/mummon museoesineet ja mies ei päästä/onnettomana itkee sinun perään ja anelee takaisin/uhkaa itsarilla tai mitä pölöä loukattu mies nyt voi keksiä.

Jos mies on huoritellut minua ja saanut raivokohtauksia, niin en jäisi miettimään, miten ilmaisen eroaikeeni. Kasvokkain en kertoisi, jos tietäisin miehen olevan noin raivostumisherkkä. Sanoisin vain, että olen saanut tarpeekseni haukkuja ja huonoa kohtelua. Heippa.