Milloin nalkutus menee henkisen väkivallan puolelle?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin yhteiselämään osallistumattomuus menee henkisen väkivallan puolelle?
Uskoisin, että pääosa nalkuttajista kokee, ettei toinen osapuoli osallistu me-henkisesti perhe-elämään/yhteiselämään. Jos nalkuttaja sanoo asiasta toiselle osapuolelle nätisti, sillä ei ole mitään vaikutusta vaan henkilö jatkaa samaa, toisen näkökulmasta itsekästä elämäntyyliään.
Nalkutuksellakin on aina syynsä eli tunne, ettei toinen välitä.
sellaista femspleinausta ja väkivallan ihannointia.
se nalkutus ei kyllä vaikuta mitenkään muuten kun passivoimalla lisää.
mutta naiset eivät osaa kommunikoida ilmeisesti muutoin
Ja toimiva resepti oli?
nalkuttaminen ei ole kommunikointia eikä keskustelua, vaan väkivaltaa
Tämä. Moni normaalikin ihminen joskus erehdyksessä huonona hetkenä tekee väkivaltaa, mutta katuu sitä sitten. Nalkuttajat taas tekevät nalkuttamalla väkivaltaa ja he eivät kadu sitä, he ajattelevat että nalkuttaminen on hyvä asia, tarpeellista. Nalkuttajat siis ajattelevat että he tekevät oikein kun he tekevät väkivaltaa. Nalkuttajat ovat siis sosiopaatteja eli erittäin vaarallisia ihmisiä. Väkivaltaisia hyväksikäyttäjiä, paatuneita taparikollisia, pahoinpitelijöitä ilman minkäänlaista omatuntoa tai moraalia tai empatiaa.
Älä koskaan ole tekemisissä nalkuttajan kanssa. Välit poikki!
Vierailija kirjoitti:
eli naiset siis hyväksyvät väkivallan? päätä patteriin vaan teiltäkin?
Sä ihan tosissasi vertaat pään hakkaamista patteriin nalkutukseen?? Toivottavasti kerrot tuon aina jokaiselle tapaamallesi ihmiselle heti kärkeen, että tietävät varoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli naiset siis hyväksyvät väkivallan? päätä patteriin vaan teiltäkin?
Sä ihan tosissasi vertaat pään hakkaamista patteriin nalkutukseen?? Toivottavasti kerrot tuon aina jokaiselle tapaamallesi ihmiselle heti kärkeen, että tietävät varoa.
molemmat on väkivaltaa. suomalaisnaiset on kyllä syöpää
Vierailija kirjoitti:
Milloin yhteiselämään osallistumattomuus menee henkisen väkivallan puolelle?
Uskoisin, että pääosa nalkuttajista kokee, ettei toinen osapuoli osallistu me-henkisesti perhe-elämään/yhteiselämään. Jos nalkuttaja sanoo asiasta toiselle osapuolelle nätisti, sillä ei ole mitään vaikutusta vaan henkilö jatkaa samaa, toisen näkökulmasta itsekästä elämäntyyliään.
Nalkutuksellakin on aina syynsä eli tunne, ettei toinen välitä.
Luuletko sinä oikeasti että nalkuttamalla saat toisen välittämään sinusta? =D
Ja korjaatko sinä pahoja tunteitasi satuttamalla muita?? Minkälainen hirviö sinä oikein olet? Mene hoitoon!
Osallistumattomuus ei ole väkivaltaa, ei ikinä.
Jos perheen pitäisi viettää iltaa yhdessä mutta mies menee yksin baariin ryyppäämään niin se ei ole väkivaltaa. Mies on yksin baarissa ryyppäämässä - se on aktiviteetti joka ei mitenkään kohdistu muihin ihmisiin. Miehen ryyppääminen on miehen oma asia, se ei ole väkivaltaa ketään kohtaan.
Toki, ryyppääminen saattaa olla osoitus siitä että mies ei rakasta naista. Mutta alkaako mies nalkutuksen ansiosta rakastaa naista? Hah! Jos nainen ei pidä miehen tunteettomuudesta, nainen voi lähteä. Jos nainen ei pidä tunteista joita miehen välinpitämättömyys aiheuttaa naiselle, nainen voi lähteä. Kuten sanoit: nalkutuksen syy voi olla naisen tunne ettei mies välitä. Toki, jos mies ei välitä niin naiselle voi tulla ikäviä tunteita. Ikävät tunteet ovat syy esim lähteä pois tai pettää miestä tai mennä parisuhdeterapiaan tai keskustella asiasta tms. Mutta ikävät tunteet eivät ole hyväksytty syy tehdä väkivaltaa eli nalkuttaa. Mikään ei ole hyväksytty syy tehdä väkivaltaa.
Aktiviteetti voi olla väkivaltaa vain jos se kohdistuu toiseen ihmiseen. Jos nainen nalkuttaa itsekseen, yksin tyhjässä huoneessa, niin se ei ole väkivaltaa. Jos taas nainen kohdistaa nalkuttamisen toiseen ihmiseen eli nalkuttaa miehelle, niin se on väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin yhteiselämään osallistumattomuus menee henkisen väkivallan puolelle?
Uskoisin, että pääosa nalkuttajista kokee, ettei toinen osapuoli osallistu me-henkisesti perhe-elämään/yhteiselämään. Jos nalkuttaja sanoo asiasta toiselle osapuolelle nätisti, sillä ei ole mitään vaikutusta vaan henkilö jatkaa samaa, toisen näkökulmasta itsekästä elämäntyyliään.
Nalkutuksellakin on aina syynsä eli tunne, ettei toinen välitä.
Tunne että toinen ei välitä. MIKSI sinä olet yhdessä sellaisen ihmisen kanssa? Miksi sinä satutat itseäsi menemällä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka aiheuttaa sinulle noin pahoja tunteita? Älä hakeudu seuraan jossa voit pahoin! Älä satuta itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Naisen nalkutuksen saa loppumaan kun katsoo sitä naista vihaisesti ja sanoo että jos tuo vittuilu ei nyt lopu niin saat turpaan.
Kyllä. Nainen jättää sinut ja saat nauttia hiljaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin yhteiselämään osallistumattomuus menee henkisen väkivallan puolelle?
Uskoisin, että pääosa nalkuttajista kokee, ettei toinen osapuoli osallistu me-henkisesti perhe-elämään/yhteiselämään. Jos nalkuttaja sanoo asiasta toiselle osapuolelle nätisti, sillä ei ole mitään vaikutusta vaan henkilö jatkaa samaa, toisen näkökulmasta itsekästä elämäntyyliään.
Nalkutuksellakin on aina syynsä eli tunne, ettei toinen välitä.
Luuletko sinä oikeasti että nalkuttamalla saat toisen välittämään sinusta? =D
Ja korjaatko sinä pahoja tunteitasi satuttamalla muita?? Minkälainen hirviö sinä oikein olet? Mene hoitoon!
Osallistumattomuus ei ole väkivaltaa, ei ikinä.
Jos perheen pitäisi viettää iltaa yhdessä mutta mies menee yksin baariin ryyppäämään niin se ei ole väkivaltaa. Mies on yksin baarissa ryyppäämässä - se on aktiviteetti joka ei mitenkään kohdistu muihin ihmisiin. Miehen ryyppääminen on miehen oma asia, se ei ole väkivaltaa ketään kohtaan.
Toki, ryyppääminen saattaa olla osoitus siitä että mies ei rakasta naista. Mutta alkaako mies nalkutuksen ansiosta rakastaa naista? Hah! Jos nainen ei pidä miehen tunteettomuudesta, nainen voi lähteä. Jos nainen ei pidä tunteista joita miehen välinpitämättömyys aiheuttaa naiselle, nainen voi lähteä. Kuten sanoit: nalkutuksen syy voi olla naisen tunne ettei mies välitä. Toki, jos mies ei välitä niin naiselle voi tulla ikäviä tunteita. Ikävät tunteet ovat syy esim lähteä pois tai pettää miestä tai mennä parisuhdeterapiaan tai keskustella asiasta tms. Mutta ikävät tunteet eivät ole hyväksytty syy tehdä väkivaltaa eli nalkuttaa. Mikään ei ole hyväksytty syy tehdä väkivaltaa.
Aktiviteetti voi olla väkivaltaa vain jos se kohdistuu toiseen ihmiseen. Jos nainen nalkuttaa itsekseen, yksin tyhjässä huoneessa, niin se ei ole väkivaltaa. Jos taas nainen kohdistaa nalkuttamisen toiseen ihmiseen eli nalkuttaa miehelle, niin se on väkivaltaa.
Nainen kokee reiluksi antaa miehelle mahdollisuuden ennen lähtöään, koska kun lähtöpäätös on tehty, naista ei enää pysäytetä. Joskus kun tilanne on vaan ajautunut siihen, että on alettu pitää toista itsestäänselvänä ja tilanteeseen havahtuminen voi saada aikaan motivaation korjata asiat. Nalkuttavassa suhteessa kumpikaan ei ole onnellinen ja oireilee omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli naiset siis hyväksyvät väkivallan? päätä patteriin vaan teiltäkin?
Sä ihan tosissasi vertaat pään hakkaamista patteriin nalkutukseen?? Toivottavasti kerrot tuon aina jokaiselle tapaamallesi ihmiselle heti kärkeen, että tietävät varoa.
En ole tuo jolta kysyt.
Mutta, olen muutamat kerrat saanut turpiin. Ei se haitannut. Sattuihan ne lyönnit jonkin aikaa mutta kun mustelmat paranivat niin kaikki kivut poistuivat ja turpiin saaminen poistui mielestä ja unohtui. Pikku juttu.
Kyllä mun tunnetason kivut on mun elämän aikana ollut miljoona kertaa pahemmat. Tunnekivut eivät poistu, eivät unohdu. Voivat jäädä loppuiäksi. Mutta ehkä mä vain olen tunteellinen mies, ehkä vika on mussa jos olen niin herkkätunteinen että mun tunteisiin voi sattua. Ehkä naisilla ei ole tätä ongelmaa. Mieti itse, kumpi sua sattuisi enemmän:
1. Joku tuntematon nakkikioskin jonossa hermostuu ja lyö sinua täysillä päin näköä. Siis silkkaa fyysistä kipua.
2. Puoliso jota olet pitkään rakastanut ja olet antanut hänelle koko sielusi menee ja pettää sinua. Siis silkkaa tunnekipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli naiset siis hyväksyvät väkivallan? päätä patteriin vaan teiltäkin?
Sä ihan tosissasi vertaat pään hakkaamista patteriin nalkutukseen?? Toivottavasti kerrot tuon aina jokaiselle tapaamallesi ihmiselle heti kärkeen, että tietävät varoa.
En ole tuo jolta kysyt.
Mutta, olen muutamat kerrat saanut turpiin. Ei se haitannut. Sattuihan ne lyönnit jonkin aikaa mutta kun mustelmat paranivat niin kaikki kivut poistuivat ja turpiin saaminen poistui mielestä ja unohtui. Pikku juttu.
Kyllä mun tunnetason kivut on mun elämän aikana ollut miljoona kertaa pahemmat. Tunnekivut eivät poistu, eivät unohdu. Voivat jäädä loppuiäksi. Mutta ehkä mä vain olen tunteellinen mies, ehkä vika on mussa jos olen niin herkkätunteinen että mun tunteisiin voi sattua. Ehkä naisilla ei ole tätä ongelmaa. Mieti itse, kumpi sua sattuisi enemmän:
1. Joku tuntematon nakkikioskin jonossa hermostuu ja lyö sinua täysillä päin näköä. Siis silkkaa fyysistä kipua.
2. Puoliso jota olet pitkään rakastanut ja olet antanut hänelle koko sielusi menee ja pettää sinua. Siis silkkaa tunnekipua.
Ja miten tämä liittyi nalkutukseen?
Mä en ymmärrä miksi ihmiset tuhlaavat energiaansa riitelemällä. Jos joku sanoo minulle yhdenkin pahan sanan niin minä häivyn, adios, etsin parempaa seuraa, sellaista jonka kanssa tulen paremmin toimeen, seuraa jossa aidosti viihdyn. Kun tarpeeksi hyvin sopii yhteen toisen ihmisen kanssa niin ei tarvitse ainuttakaan pahaa sanaa koskaan. Suosittelen teillekin, etsikää parempaa seuraa, älkää jääkö huonoon seuraan. Älkää tuhlatko elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli naiset siis hyväksyvät väkivallan? päätä patteriin vaan teiltäkin?
Sä ihan tosissasi vertaat pään hakkaamista patteriin nalkutukseen?? Toivottavasti kerrot tuon aina jokaiselle tapaamallesi ihmiselle heti kärkeen, että tietävät varoa.
En ole tuo jolta kysyt.
Mutta, olen muutamat kerrat saanut turpiin. Ei se haitannut. Sattuihan ne lyönnit jonkin aikaa mutta kun mustelmat paranivat niin kaikki kivut poistuivat ja turpiin saaminen poistui mielestä ja unohtui. Pikku juttu.
Kyllä mun tunnetason kivut on mun elämän aikana ollut miljoona kertaa pahemmat. Tunnekivut eivät poistu, eivät unohdu. Voivat jäädä loppuiäksi. Mutta ehkä mä vain olen tunteellinen mies, ehkä vika on mussa jos olen niin herkkätunteinen että mun tunteisiin voi sattua. Ehkä naisilla ei ole tätä ongelmaa. Mieti itse, kumpi sua sattuisi enemmän:
1. Joku tuntematon nakkikioskin jonossa hermostuu ja lyö sinua täysillä päin näköä. Siis silkkaa fyysistä kipua.
2. Puoliso jota olet pitkään rakastanut ja olet antanut hänelle koko sielusi menee ja pettää sinua. Siis silkkaa tunnekipua.
Ja miten tämä liittyi nalkutukseen?
älä esitä tyhmää. -eri
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo saada loppumaan päivässä. Kohtaa ihminen aidosti ja kuuntele, mitä hänellä on sanottavana.
Olisipa noin helppoa. Osa ihmisistä on varustettu Pikku Myy-temperamentilla. Silloin nalkutuksella ei ole pohjimmiltaan mitään tekemistä toisen tekemisten tai tekemättä jättämisten kanssa. Nämä tapaukset kannattaa kiertää kaukaa, oli kyseessä sitten mies tai nainen.
eli naiset siis hyväksyvät väkivallan? päätä patteriin vaan teiltäkin?