Yhteenmuutto parisuhteessa

Yhteiseen siinä vaiheessa, kun kumpikin voi rahoittaa siitä 50%.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiseen siinä vaiheessa, kun kumpikin voi rahoittaa siitä 50%.

Ei ole tuokaan mikaan pakko. Esim. omalla kohdallani: mulla on oma (asuntolainallinen tosin tietysti) talo, mies muutti mun luokse asumaan vaikka ei voi osallistua asumiskuluihin. 

Itsehan jarkeilin taman niin, etta samat kulut mulla on talosta kuitenkin, mutta jos mies muuttaa mun kanssa asumaan niin tyottomana voi tehda kaikki kotihommat joten mun ei tarvi halutessani tehda toitten jalkeen mitaan muuta kuin istua valmiiseen poytaan. Mulle talla jarjestelylla on enemman arvoa kuin rahalla. 

Ruuat maksan nyt kahdelle hengelle, mutta: mies tekee kaiken alusta asti ja osaa tehda maistuvia ruokia ihan perusraaka-aineista (halpoja). Eli ruokakulut eivat ole juurikaan kasvaneet kun mies on tarkempi siita, mita kaupasta ostetaan. Haluaa myos syoda enemman kasvisruokia --> viela lisaa saastoa. Kuivat pavut, linssit ja herneet on huomattavasti halvempia kuin liha. 

Pointti siis, etta ei kaikkea kannata aina mitata pelkastaan rahassa. 

Vinkkinä nuorille pareille, joilla on jo omat asunnot: muuta ensin toisen luokse muutamaksi kuukaudeksi. Siinä näkee siivoustottumukset, vapaa-ajan tottumukset, riidat ja sen kuuluisan arjen. Jos kaikki menee pepulleen, niin on vielä paikka mihin kohtuu helposti saa sen yhden matkalaukun kannettua. Me asuttiin tapaamista lähtien 7 kk epävirallisesti yhdessä ja sitten päätettiin muuttaa yhteen. Oltiin jo elämää nähneitä, ja varmoja toisistamme, niin ostettiin saman tien yhteinen asunto sillä ajatuksella että saahan sen tarvittaessa myytyä. Hyvin on mennyt. Mutta me oltiinkin jo "koeajettu" yhdessä asuminen.

Sitten kun tuntee toisen riittävän hyvin. Sanoisin että varmaan vuoden päästä ja siitä eteenpäin on hyvä ajankohta. On ehditty puolin ja toisin viettää aikaa toisen luona, on ehditty jo nähdä millaista on kun riidellään ja sovitaan, on varmaan jo silloin käynyt selväksi niitäkin asioita jotka toisessa ärsyttää.

Yhteenmuutto tuo aina tietty joitain uusia puolia esille toisessa, sehän on selvä kun arjenkin siinä tilanteessa jakaa joka tapauksessa intensiivisemmin kuin jos molemmilla on omat asunnot ja sitä kautta enemmän omaa aikaa. Kannattaa etukäteen varautua muuttamaan omia toimintatapojaan.

Näitä kannattaa miettä:

Siisteyskäsitykset.

Sisustus.

Alasti kulkeminen.

Häröilyt, joita jokainen kodissaan tekee yksin.

Se, että ei pääse "pakoon" olemaan rauhassa kun on yhteinen koti. Toinen on joka tapauksessa paikalla vaikka olisitte eri huoneissa.

Kulujen jako on suositeltavaa miettiä ennen muuttoa, tehdä vaikka alivuokrasopimus jossa selvästi ilmenee vuokrakulut (yleensähän ensimmäinen Yhteenmuutto käy niin, että toinen muuttaa toisen asuntoon). Noissa voi sitten joustaa tilanteiden muuttuessa. Sanon ali vuokrasopimuksen siksi, että raha on yleensä yksi iso syy miksei yhdessä asuminen lopulta onnistu, eli siinä ensimmäinen tulikoe jossa katsotaan onnistuuko kulunjako asiallisesti. Voi ihan hyvin odottaa vaikka toista yhteistä asuntoa joka vuokrataan molempien nimiin :)

Sekin on hyvä pitää mielessään, että arki uomautuu vasta eläessä oikeasti siinä tilanteessa. Joillain on aluksi vaikeaa ja helpottuu, joillakin taas aluksi menee hirveän hyvin mutta pikkuhiljaa voi tulla ongelmia. Joillain rullataan tasaisesti alusta lähtien.

Niin, ja jotain keskustelua siitä mitä tulevaisuudelta haluaa, pitäisi olla puhuttuna. Ei tarvitse olla vakavia asioita kunhan tietää, haluaako toinen lapsia ja mahdollisesti joskus muuttaa toiseen kaupunkiin.

Nämä siis lähinnä ihmisille joilla ei ennestään ole vaikka lapsia. Jos on lapsia, rehellinen keskustelutuokio vuoroviikoista/viikonlopuista ynnä muusta täytyy olla selvänä etteivät realiteetit sitten iske vasten kasvoja.

Onnea Yhteenmuutto on!

No jos seksi tuntuu sujuvan ja on hyvää niin miksi lähteä mihinkään?

Voihan sitä harrastaa seksiä viikkoja ja miettiä sitten muuttaako takaisin omaan kotiinsa.

Itsellä kuoli lemmikkimarsu nälkään tälläisen johdosta vuonna 95