Onko yleistä että mt-puolen sosiaali- ja terveysalan ihmiset pitävät itseään potilaita parempina ihmisinä?

Vierailija kirjoitti:

Jännä, miten täällä palstalla psykologit välillä tuomitaan hulluiksi, jotka ovat lukeneet psykologiksi parantaakseen itsensä. Välillä heidät taas nähdään pumpulissa kasvaneina kympin tyttöinä, jotka ovat lukeneet kaiken kirjoista ja ovat kaikkien vaikeuksien yläpuolella. Aika ristiriitaista?

Tuossa mitään ihmeellistä tai jännää ole. Molempia löytynee pilvin pimein.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä miespuolisten työntekijöiden kanssa itse tulen paljon paremmin toimeen. Jotkut nais hoitajat suorastaan loukkauntuvat mikäli en ole samaa mieltä heidän "näkemyksistä", ja tekevät kyllä selväksi mikäli mielipiteeni on jotenkin "väärä"(ts.eri kuin heillä). Vaikka itse en hae mitään konfliktia vaan vasrailen lähinnä mitä kysytään.

Sama. Ovat parempia kuuntelijoita, asiallisempia ja osaavat pitää omat tunteensa erossa asiakkaan tunteista. Naispsykologit ja -hoitajat voivottelevat, kauhistelevat, lässyttävät ja tekevät joskus aika hätäisiä johtopäätöksiä asiakkaista. Toisaalta psykiatrien puolelta olen kuullut varsin absurdeja kokemuksia nimenomaan miespsykiatreista. Itselläni ei psykiatreista kokemusta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista yleistämistä, ettei elämässä olisi tai olisi voinut olla ongelmia, jos olet koulussa hyvin pärjäävä.

Voi tietysti olla. En jotenkin usko, että on väärin yleistää, että lääkäri/psykologiopintoihin päätyvillä ihmisillä on ollut keskivertoa suotuisampi elämä.

EI ole ollut suotuisampi elämä. Ovat keskimääräistä älykkäämpiä, joten on taitoa nähdä vaikeuksien yli tai käsitellä ne. Myös sinnikkyys luonteenpiirteenä auttaa selviytymään elämässä ja koulunpenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, miten täällä palstalla psykologit välillä tuomitaan hulluiksi, jotka ovat lukeneet psykologiksi parantaakseen itsensä. Välillä heidät taas nähdään pumpulissa kasvaneina kympin tyttöinä, jotka ovat lukeneet kaiken kirjoista ja ovat kaikkien vaikeuksien yläpuolella. Aika ristiriitaista?

Tuossa mitään ihmeellistä tai jännää ole. Molempia löytynee pilvin pimein.

Mutta suurin osa on kuitenkin tavallisia ihmisiä tavallisine taustoineen ja kokemuksineen. Eivät sen enempää hullumpia kuin muutkaan ihmiset, eivätkä yhtään enempää suojassa elämän vaikeuksilta kuin muutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen muutaman kerran huomannut, että mielenterveyspuolen ihmiset ovat yllättyneet (eivät ole edes yrittäneet peitellä sitä), kun perhesuhteista puhuttaessa on käynyt ilmi, että mieheni on akateeminen (kaipa sillä on joillekin väliä) ja lapseni ovat tuplamaistereita. Ilmeisesti meidän kaikkien pitäisi istua kotona vetämässä röökiä ja kaljaa samalla kun telkusta tulee BB (ei niin, että siinäkään edes olisi mitään pahaa). Minusta mielenterveyspuolella ei työntekijöillä saisi olla potilaista mielessään valmiina tuollaisia stereotypioita.

Potilailla kuitenkin näyttää olevan hyvinkin vahvoja stereotypioita työntekijöistä ainakin tämän ketjun perusteella.

Niitä sanotaan KOKEMUKSIKSI, tapahtuu tuolla IRL,you know?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen tuo teidän ajatus, että mt puolen työntekijät kuvittelevat potilaidensa olevan jotenkin huonompiosaisia, kun me nimenomaan tiedämme, että potilaita löytyy lääkäreistä juristeihin, siivoojista puhelinmyyjiin. 

Hyvät hyssykät sentään, että potilaan pianoa äimistelisimme, saati koulutusta.

No miksi sitten äimistelette?? Vai olisikohan oikea muoto tässä ollut että SINÄ et ole niin tehnyt? Mutta olethan varmasti haastatellut jokaikistä ja varmistanut? :D

Tää on oikeasti mielestäni ongelma mt työssä. Useinhan ihminen kouluttautuu itseään kiinnostavalle alalle. Siinä voi käydä niin, että hoitajana heijastaakin omia ongelmia asiakkaisiin. Ihmisen tulisi aina muistaa, että kaikki tunteet ja mielikuvat, jotka toisesta ihmisestä herää ovat omia ja ne kertovat itsestä eikä siitä toisesta henkilöstä.

Itselläni on kokemusta yhdestä mt puolen harjoittelu paikasta, siellä työntekijät juoruilivat asiakkaista ja oikein mässäilivät heidän ongelmillaan. Minusta se oli surullista. Työntekijät todella pääsivät tuntemaan itsensä paremmiksi, vaikka todellisuudessa saattoivat olla paljon pahempia. Työntekijöillä on valtaa enemmän kun asiakkaalla. Sairasta mutta näin yhteiskunta ja ihmiset toimii, heikoimmat uhrataan, jotta vahvemmat voivat voida hyvin heikompien kustannuksella. Ihminen on inhottava eläin.

Ja kielitaito, vielä sekin. Voin arvata että tällä kyseisellä hlöllä itsellään se ei ole hyvä, niin senhän voi kivasti olettaa ettei tuo potilas ainakaan mitään osaa. Kyse oli silloin jostain ulkomaille muuttamisesta, mutta eipä tämä vaivautunut sitten kysymään asiaa. Mulla kielitaito on hyvä, englantia olen käyttänyt päivittäin kommunikoinnissa yli 10 vuotta, ja kouluaikoina nro oli aina 9, mutta eihän POTILAS mitään enklantia voi osata :D :D

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsi, kympin tyttö, pääsi lukemaan psykologiaa.

Sairasti anorexiaa, yritti itsaria, pyrki 6 vuotta, kunnes pääsi. Isipapan lompakko auttoi, kun kuusi vuotta suoritti avoimessa kursseja.

Piti kuulemma tulla lääkäri, mutta siihen ei rahkeet riittäneet, eikä pää

Miten pitkälle omat rahkeesi ovat riittäneet? Psykologina varmasti tuo tyttö osaa ainakin auttaa anoreksiasta toipuvia. Ehkä jopa pelastaa henkiä lääkärin tavoin.

Mitä sinä teet työksesi? Väheksytkö ihmisiä mielenterveyshoitajana vai ehkä kaupan kassana?

Mt alalla työskentelevänä itskein mt ongelmista nuoruudessa kärsivänä en kyllä tunnista tällaista kollegoideni joukossa. Varmaan mätämunia on kuten joka alalla. En itsekään muista nuorena hoidossa ollessani että mua olisi kohdeltu kuin tyhmää. Jotenkin vähän absurdia noi jutut mitä joku kirjoitti, että olisi ihmetelty kun osaa englantia tai soittaa pianoa. Ihan tavallisia ihmisiä mt ongelmista kärsivätlin ovat, monet jopa keskivertoa älykkäämpiä. En nyt ymmärrä miksi noita taitoja epäiltäisiin, mahtaisiko nyt olla jotain väärää tulkintaa asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Mt alalla työskentelevänä itskein mt ongelmista nuoruudessa kärsivänä en kyllä tunnista tällaista kollegoideni joukossa. Varmaan mätämunia on kuten joka alalla. En itsekään muista nuorena hoidossa ollessani että mua olisi kohdeltu kuin tyhmää. Jotenkin vähän absurdia noi jutut mitä joku kirjoitti, että olisi ihmetelty kun osaa englantia tai soittaa pianoa. Ihan tavallisia ihmisiä mt ongelmista kärsivätlin ovat, monet jopa keskivertoa älykkäämpiä. En nyt ymmärrä miksi noita taitoja epäiltäisiin, mahtaisiko nyt olla jotain väärää tulkintaa asiassa?

Voi johtua tosiaan väärintulkinnasta tilanteessa. Mt-alan ihmisillä, varsinkin vanhemmilla naistyöntekijöillä, on joskus vähän sellainen, miten sen nyt sanoisi, yli-imelä tapa suhtautua asiakkaisiin/potilaisiin. Juurikin malliin "voi että, osaatko sinä ihan oikeasti soittaa PIANOA!". Tarkoittavat sen siis kehuksi ja kannustukseksi mutta eivät hahmota sitä, että ylikehuminen ja taivastelu on aikuisasiakkaan näkökulmasta alentuvaa.

Mun psykiatri joka hoiti minua 2 vuotta mietti vaihtoehtoja miten olisin päästäni sekaisin, mietti jotain tosi harvinaisia tauteja yms. Kävin testeissäkin eikä mitään löytynyt.

Kun hänet viimeisen kerran tapasin ja oli uusi hoitajani mukana jolle olin listannut mitä minulle oli nuoruudessa tapahtunut, ja tämä paperi joutuikin psykiatrini käsiin ja hän luki sen ja totesi "Siis täh? Onks sut rai*kattu?!?!"

Olin silleen "😐 ööö oot 2 vuotta ollut mun psykiatri, etkä edes ole minun papereihin tutustunut, vaan heti olit keksimässä outoja diagnooseja?"

Dg. Ptsd

Ei ole parempia ihmisiä. On vaan heikompia ja vahvempia ihmisiä täällä Telluksella.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökunnalla on ammattirooli päällä. Silloin ei olla kavereita.

Ei tarvitsekaan ole kaveri, mutta ei myöskään asettua yläpuolelle.

Omissa opinnoissa asiakastyön keskiössä oli se, että vältetään ns. turhaa professionaalisuutta ja kohdataan asiakas ihmisenä.

- sosionomi

Olen tavannut yhden lähärin. Voin kertoa että hänen luulot omasta ammattitaidosta ylittävät kaikki tutkintonimikkeet. Reippaasti nimittäin analysoi muita ihmisiä asiantuntevasti kyökkipsykologin ottein kun hän on harjoittelussa näiden kanssa tekemisissä mt puolella ollut .. Ai apua 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on just kermaperseitä, joiden oma elämä ollut ehkä joku itse aiheutetusta syömishäiriöstä selviäminen. Sitten ollaan niin elämän sankareita ja opiskellaan isin järjestämissä kämpissä jotain tuhansien eurojen pällikursseja, eikä tajuta normaalista elämästä yhtään mitään.

Tulee heti mieleeni BB- Tarina.  Jos en olisi omin korvin kuullut niitä juttuja mitä latelee päivät pitkät, en olisi uskonut hänenlaisensa olevan todellinen henkilö. Näitä samankaltaisia ihmisiä kun alkaa löytymään marginaalia enemmän, olemme ihmiskuntana hukassa. Jos älykkyyttään ei osaa valjastaa todelliseen empatiaan, unohtaen omahyväisyytensä, ei millään ole merkitystä.

Tunnetko BB-Tarinan henkilökohtaisesti vai pohjaatko mielipiteesi BB:hen? 

narsismi on hyvin yleinen sairaus psykiatrien keskuudessa

työttömien poliittisen liikkeen tulisi pitää huoli siitä että psykiatrit saavat tarvitsemaansa hoitoa

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreistä ja psykologeista on juuri tuollaisia kokemuksia. Ne ovatkin yleensä niitä 10:n tyttöjä ja poikia, joilla ei ole mitään todellista käsitystä niistä ongelmista, joita potilailla on. Hoitajien kanssa on yleensä ollut helpompaa työskennellä. Pystyvät helpommin pitämään ihan tasavertaisena ja fiksuna ihmisenä. Monilla on myös omia rankkoja kokemuksia, joista selvittyään päätyneet hoitoalalle auttamaan muita.

Ihan käsittämätön ajatus: korkeakoulutetulla ei ole käsitystä oikeista ongelmista. Voi hyvänen aika. Yksi tuttava ainakin ryhtyi psykologiksi jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi teininä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen tuo teidän ajatus, että mt puolen työntekijät kuvittelevat potilaidensa olevan jotenkin huonompiosaisia, kun me nimenomaan tiedämme, että potilaita löytyy lääkäreistä juristeihin, siivoojista puhelinmyyjiin. 

Hyvät hyssykät sentään, että potilaan pianoa äimistelisimme, saati koulutusta.

No kyllä vain näin olette tehneet, kuten myös sosiaalityöntekijät. Arvaapa yllätyinkö itse, mutta ei siitä ilmeestä voinut erehtyä. Silmät apposen auki ja suu roikkui. Aika hiljaiseksi menivät sen jälkeen, ikään kuin vakavoituivat ja juttelivat asiallisemmin eikä sellainen ylimielisen säälivä virne naamalla. Itselleni pianon soittaminen ei ole koskaan ollut mikään ihmeellinen asia, mutta monelle se sitä kuitenkin nähtävästi on (?).

Taidat nyt itse ylikorostaa pianoasi. Itselleni ei tekisi mieleenkään, että siinä on jotakin erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä miespuolisten työntekijöiden kanssa itse tulen paljon paremmin toimeen. Jotkut nais hoitajat suorastaan loukkauntuvat mikäli en ole samaa mieltä heidän "näkemyksistä", ja tekevät kyllä selväksi mikäli mielipiteeni on jotenkin "väärä"(ts.eri kuin heillä). Vaikka itse en hae mitään konfliktia vaan vasrailen lähinnä mitä kysytään.

Sama. Ovat parempia kuuntelijoita, asiallisempia ja osaavat pitää omat tunteensa erossa asiakkaan tunteista. Naispsykologit ja -hoitajat voivottelevat, kauhistelevat, lässyttävät ja tekevät joskus aika hätäisiä johtopäätöksiä asiakkaista. Toisaalta psykiatrien puolelta olen kuullut varsin absurdeja kokemuksia nimenomaan miespsykiatreista. Itselläni ei psykiatreista kokemusta ole.

Mulla on suht mukava miespsykiatri. Tosin se on hassu. Ei ole edes mikään kovin vanhva, mutta vaikuttaa jämähtäneen vähän jollekin viime vuosisadalle. Tyyliin joka toisen sanan tai aktiviteetin saa suomentaa, kun ne on sille ihan täyttä utopiaa! Välillä näyttää katselevan silmät pyöreänä, kun kerron elämästäni. Ihan normi asiat on sille ihmettelyn aiheita. Kyselee asioita tyyliin "mutta et kai joka ilta katso sitä televiissiosarjaa?" tai "eikö olisi hyvä, että menisit nyt sinne puuhapajalle?" Yrittää koko ajan laittaa johonkin kuntoutukseen, vaikka oikeasti itse toivon, että Kelan tuet juoksee.