Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistä että mt-puolen sosiaali- ja terveysalan ihmiset pitävät itseään potilaita parempina ihmisinä?
11.09.2019 |
Varsinkin psykologeissa tuo asenne ei näytä olevan niinkään harvinainen.
Kommentit (61)
Jostain syystä miespuolisten työntekijöiden kanssa itse tulen paljon paremmin toimeen. Jotkut nais hoitajat suorastaan loukkauntuvat mikäli en ole samaa mieltä heidän "näkemyksistä", ja tekevät kyllä selväksi mikäli mielipiteeni on jotenkin "väärä"(ts.eri kuin heillä). Vaikka itse en hae mitään konfliktia vaan vasrailen lähinnä mitä kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen muutaman kerran huomannut, että mielenterveyspuolen ihmiset ovat yllättyneet (eivät ole edes yrittäneet peitellä sitä), kun perhesuhteista puhuttaessa on käynyt ilmi, että mieheni on akateeminen (kaipa sillä on joillekin väliä) ja lapseni ovat tuplamaistereita. Ilmeisesti meidän kaikkien pitäisi istua kotona vetämässä röökiä ja kaljaa samalla kun telkusta tulee BB (ei niin, että siinäkään edes olisi mitään pahaa). Minusta mielenterveyspuolella ei työntekijöillä saisi olla potilaista mielessään valmiina tuollaisia stereotypioita.
Potilailla kuitenkin näyttää olevan hyvinkin vahvoja stereotypioita työntekijöistä ainakin tämän ketjun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta sinulla on kakkaa perseessä
sinullakin on, meillä kaikilla on; koko ajan!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen muutaman kerran huomannut, että mielenterveyspuolen ihmiset ovat yllättyneet (eivät ole edes yrittäneet peitellä sitä), kun perhesuhteista puhuttaessa on käynyt ilmi, että mieheni on akateeminen (kaipa sillä on joillekin väliä) ja lapseni ovat tuplamaistereita. Ilmeisesti meidän kaikkien pitäisi istua kotona vetämässä röökiä ja kaljaa samalla kun telkusta tulee BB (ei niin, että siinäkään edes olisi mitään pahaa). Minusta mielenterveyspuolella ei työntekijöillä saisi olla potilaista mielessään valmiina tuollaisia stereotypioita.
Potilailla kuitenkin näyttää olevan hyvinkin vahvoja stereotypioita työntekijöistä ainakin tämän ketjun perusteella.
Oletko koskaan miettinyt voisiko sille olla olemassa jokin syykin?
Muukin, kuin potilaiden harhaisuus, että ei tarvi tulla heittämään sitä.
öö.. tottakai.. tuliko niinku yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen muutaman kerran huomannut, että mielenterveyspuolen ihmiset ovat yllättyneet (eivät ole edes yrittäneet peitellä sitä), kun perhesuhteista puhuttaessa on käynyt ilmi, että mieheni on akateeminen (kaipa sillä on joillekin väliä) ja lapseni ovat tuplamaistereita. Ilmeisesti meidän kaikkien pitäisi istua kotona vetämässä röökiä ja kaljaa samalla kun telkusta tulee BB (ei niin, että siinäkään edes olisi mitään pahaa). Minusta mielenterveyspuolella ei työntekijöillä saisi olla potilaista mielessään valmiina tuollaisia stereotypioita.
Minuakaan ei selvästi meinattu uskoa, kun kerroin omistavani oikean pianon, jota olen soittanut 6-vuotiaasta lähtien. Musiikkopistot, musiikkiluokat käyty jne. Naama venähtää joka kerta tädeillä ja sedillä. Katson että tuollainen reaktio kertoo kaiken tarpeellisen heidän omista ennakkoluuloistaan. Pidetään jotenkin oletusarvoisesti tyhmänä, jos on pientäkään häikkää mielenterveyden kanssa.
No näin ihan muun alan hoitajana voin todeta että kaikista pahimpia ”yhteistyökumppaneita” on juurikin mt-puolen työntekijät. Valitettavasti oman työni puolesta joudun usein ns.vääntämään yhteisten asiakkaiden hoidosta. Se vastaus avunpyyntiin on aina ettei kuulu heille (oikeasti kuuluu), jos nyt edes satut saamaan ketään kiinni. Mt-puolella on ihmeellinen oletus asiakkaan hoidon tarpeista ja jos juuri tämä asiakas ei etenekään heidän protokollan mukaan niin apua ei saa. Mutta kun, mutta kun, mutta kun, on vastaus 100%.
Ja ystäväni on töissä alkotaustaisten kanssa, työilmapiiri on myrkyllinen ja suoranaista kiusaamista esiintyy työntekijöiden keskuudessa. Kun luulisi että alan koulutuksen saaneilla ihmisillä on jonkinlaista tietotaitoa psykan puolelta miten kohdella toista ihmistä, niin jotenkin olettaisi että siellä olisi parhaimmat työkaverit. Väärin, pahimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en päässyt psykologiksi opiskelemaan. Sanoin siellä haastattelussa mm., että mielestäni kaikkea ei voi täysin ymmärtää, ellei ole itse kokenut niitä asioita. Kun olen ollut apua tarvitsevien kanssa tekemisissä, olen saanut kiitosta siitä, etten puhu kuin ymmärtämättömälle.
Aika kovia yleistyksiä ja projisointia. Paha on helppoa sijoittaa itsen ulkopuolelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kovia yleistyksiä ja projisointia. Paha on helppoa sijoittaa itsen ulkopuolelle
Koko ketju on taattua av-laatua ja yksinkertaista, musta-valkoista ajattelua.
Ihmeellinen tuo teidän ajatus, että mt puolen työntekijät kuvittelevat potilaidensa olevan jotenkin huonompiosaisia, kun me nimenomaan tiedämme, että potilaita löytyy lääkäreistä juristeihin, siivoojista puhelinmyyjiin.
Hyvät hyssykät sentään, että potilaan pianoa äimistelisimme, saati koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, miten täällä palstalla psykologit välillä tuomitaan hulluiksi, jotka ovat lukeneet psykologiksi parantaakseen itsensä. Välillä heidät taas nähdään pumpulissa kasvaneina kympin tyttöinä, jotka ovat lukeneet kaiken kirjoista ja ovat kaikkien vaikeuksien yläpuolella. Aika ristiriitaista?
Menin kerran johonkin tutkimuksiin sairaalaan, en nyt muista oliko röntgen vai mikä sattui sillä kerralla olemaan. Mies tuli mukaan, kuten usein tulee, koska pelkään hiukan lääkärissä käyntiä. Minulla on ollut muutamia vakavia sairauskohtauksia ja taisi jäädä trauma tai pari.
Jostain syystä nuori hoitaja kysyttyään mieheltäni onko tämä saattaja, rupesi selittämään koko tutkimusasiaa miehelleni, eikä minulle. Olin vähän hölmistynyt, sillä en uskonut ihan niin kujalla olevalta näyttäneeni, että en omia tutkimuksiani ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista yleistämistä, ettei elämässä olisi tai olisi voinut olla ongelmia, jos olet koulussa hyvin pärjäävä.
Voi tietysti olla. En jotenkin usko, että on väärin yleistää, että lääkäri/psykologiopintoihin päätyvillä ihmisillä on ollut keskivertoa suotuisampi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen tuo teidän ajatus, että mt puolen työntekijät kuvittelevat potilaidensa olevan jotenkin huonompiosaisia, kun me nimenomaan tiedämme, että potilaita löytyy lääkäreistä juristeihin, siivoojista puhelinmyyjiin.
Hyvät hyssykät sentään, että potilaan pianoa äimistelisimme, saati koulutusta.
No kyllä vain näin olette tehneet, kuten myös sosiaalityöntekijät. Arvaapa yllätyinkö itse, mutta ei siitä ilmeestä voinut erehtyä. Silmät apposen auki ja suu roikkui. Aika hiljaiseksi menivät sen jälkeen, ikään kuin vakavoituivat ja juttelivat asiallisemmin eikä sellainen ylimielisen säälivä virne naamalla. Itselleni pianon soittaminen ei ole koskaan ollut mikään ihmeellinen asia, mutta monelle se sitä kuitenkin nähtävästi on (?).
Hyvä muistutus tämä ketju, keiden kanssa täällä kirjoittelee. Kannattaako hukata ruutia..
Vierailija kirjoitti:
No on just kermaperseitä, joiden oma elämä ollut ehkä joku itse aiheutetusta syömishäiriöstä selviäminen. Sitten ollaan niin elämän sankareita ja opiskellaan isin järjestämissä kämpissä jotain tuhansien eurojen pällikursseja, eikä tajuta normaalista elämästä yhtään mitään.
Tulee heti mieleeni BB- Tarina. Jos en olisi omin korvin kuullut niitä juttuja mitä latelee päivät pitkät, en olisi uskonut hänenlaisensa olevan todellinen henkilö. Näitä samankaltaisia ihmisiä kun alkaa löytymään marginaalia enemmän, olemme ihmiskuntana hukassa. Jos älykkyyttään ei osaa valjastaa todelliseen empatiaan, unohtaen omahyväisyytensä, ei millään ole merkitystä.
Yleensä edellämainitut ovat hyvinkin lihavia, etenkin takapuoli/keskivartalolihavia. Yllättyvät selvästi, kun odottavat ensitapaamisella jotain röökinhajuista punkeroa, mutta sisään käveleekin freesi sporttimimmi.
Tuttavan lapsi, kympin tyttö, pääsi lukemaan psykologiaa.
Sairasti anorexiaa, yritti itsaria, pyrki 6 vuotta, kunnes pääsi. Isipapan lompakko auttoi, kun kuusi vuotta suoritti avoimessa kursseja.
Piti kuulemma tulla lääkäri, mutta siihen ei rahkeet riittäneet, eikä pää
Olen itse ollut MT-puolen asiakkaana noin 25 vuotta ja sinä aikana tavannut aika monta alan edustajaa. Ikinä en ole huomannut kenenkään ylenkatsoneen minua potilas-statukseni vuoksi. Ehkä se voi johtua myös siitä, että en itse aseta toista ihmistä esim koulutuksen tai varallisuuden takia eri asemaan ja en osaa ajatella, että kukaan tekisi niin minun kohdallani. Olen aina kaikkia pitänyt ja heihin suhtautunut tasavertaisina.