En tajunnut miten pelkään pimeää ennenkuin muutimme maalle ja nyt kaduttaa koko muutto
Mies tekee paljon yövuoroja joiden aikana en saa unta vaan kuuntelen joka rasahdusta, verhot pidän kiinni enkä halua missään nimessä katsoa ulos. Onneksi en enää polta, en nimittäin uskaltaisi tupakalle ulos !
Seuranani on 1vuotias lapsi, ei eläimiä älkääkä edes kehottako semmoisen hankkimista sillä siinähän minä vasta sekoaisin kun kissa tuijottaisi pimeyteen kuin jotain näkien !
Kommentit (82)
Olen maalta kotoisin ja käytännössä koko ikäni asunut maalla, opiskeluaikoina asuin Helsingissä ja hetken myös pienessä maalaiskaupungissa. Ja edelleen pelkään pimeää, pelkään myös ukkosta, joten kauheinta on kun yöllä ukkostaa.
Mitä sitten oikein pelkään. Eläimistä ehkä karhua ja sutta, molempia on täällä päin liikkunut, mutta järkeni kyllä sanoo että ne väistävät jos minut havaitsevat. Jonkin verran pelkään selittämättömiä asioita, ufoja tai aaveita, koska ihan kaikkeen ei ole järjellistä selitystä. Pyrin kyllä välttämään näistä asioista lukemista tai niihin liittyvien elokuvien ja dokumenttien katsomista. Ystäväni, joka uskoo enkeleihin, on yrittänyt saada minua ajattelemaan että enkeli suojelee näiltä, mutta ei ole vielä tehonnut.
Mutta ykkös pelonaihe pimeällä ja mihin ukkospelkonikin liittyy on tulipalo. Muutaman kerran olen joutunut heräämään palohälyttimen ulinaan, tähän saakka onneksi vain jotain teknisiä ongelmia, mutta se pelästys on niin kamalaa. Tuntuu että yöllä herään pienimpäänkin rasahdukseen ja heti mietin onko tuo jotain mistä tulee tulipalo. Samoin herään kaukaisimpaankin ukkosen jyrähdykseen, enkä pysty nukkumaan ennen kuin olen varma ukkosen loppumisesta. Onneksi on nykyään ukkostutkat, josta pystyy seuraamaan mihin päin rintama tai kuuro on menossa. Jostain syystä en kuitenkaan valoisassa pelkää vastaavasti tulipaloa.
Muistan joskus pienenä kysyneeni äidiltä pelkääkö hän pimeässä metsässä olemista, itselleni se oli kammotus. Vastasi että "miksi, ei kukaan häntä näkisi siellä". Fiksu vastaus, itse kuvittelin vain kaikenlaisia kammotuksia jotka näkisivät minut pimeässä, kun yritän jossain kuusen alla kyyristellä :D
Asuttiin siis aivan metsän keskellä pienellä paikkakunnalla, lähin naapuri yli kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taskulamppu mukaan
Pimeällä koko lääni näkee taskulamppua käyttävän, mutta taskulamppua käyttävä ei näe kuin pienen kaistaleen osoittamaansa suuntaan :O Parempi hankinta olisi pimeäkiikari. Sillä ei paljasta itseään ja näkee lamppua paremmin.
Joo, tosta syystä en ole koskaan käyttänyt pimeässä taskulamppua. Silmäthän tottuu pimeään aika nopeasti ja sitten pimeässä näkee ihan riittävän hyvin . Musta pimeässä on ihanan turvallista olla, sinne voi piiloutua ja kätkeytyä.
Tosin syyspimeä metsä kuuttomana yönä on aivan käsittämättömän pimeä paikka :(
Totta muuten! Kuun vaiheet vaikuttaa pimeyteen todella paljon. Uudenkuun aikoihin pilvisellä säällä on joskus oikeasti pimeää kuin säkissä. Joskus olen hakenut postinkin 200metrin päästä tunnustellen tienvarren pensaita ym käsikopelolla näkemättä oikeastaan mitään muuta kuin mustaa. Jännä kokemus. Valon kanssa olisi jäänyt kokematta. Kun taas yötaivaalla on jonkinlainen kuu, synkkäkään yö ei ole valoton. Tähtitaivadkin on huima, niin kuin on sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuus siihen että ulkona vaanisi kirvesmurhaaja on melko vähäinen mikäli asut Suomessa, Usassahan noita hulluja kyllä riittää. Korkeintaan siellä on kylän aikamiespoika joka tahtoo nähdä tissit tai pers ieleviä kylänteinejä jotka ovat lähteneen traktorilla vetämään pi llurallia.
Vampyyrejä ei ole, maahisista ja peikoista en tiedä mutta eivät ne ainakaan kimppuun käy.
Kyyrölän veljekset nurkissa hiipimässä vasta rauhoittava mielikuva onkin !
Aivan loistava stand up -pätkä juurikin tästä! Nauroin vedet silmissä, koska joka sana on totta. Heti kun aurinko laskee, maalla jokainen rasahdus ja eläimen ääni kuulostaa hirvittävältä.
Oletteko koskaan kuulleet kun kettu huutaa? Se kuulostaa naiselta, jota juuri murhataan o.O. Metsän pimeydessä. Hell no...
Joskus lapsena pelkäsin pimeää, mutta äitini sanoi, että jos itse ei näe mitään, niin kukaan ei voi pelkääjääkään nähdä.
Tämä ei tietysti kokonaan pidä paikkaansa, mutta loppui pelkoni.
Hei Mustikkapiirakka, tilaa vaikk netistä pari kolme led valonheitintä hämäräkytkimellä ja laittakaa ne eri puolille pihapiiriä. Ei maksa paljon ja led ei vie sähköä kovin. Maalla on todella pimeää, kuin säkissä ja sitä riittää monta, monta kuukautta.
Olen mökkikodissa muutamia kuukausia vuodessa ja iloisesti sieltä järven takaa loistaa sellainen ledvalo ettei tule ehkä varkaat, kait siksi.
Ajattele että on hyvä kun on pilkkopimeä koska silloin se metsässä piilevä s.arjamurhaaja ei löydä sinua!
Vierailija kirjoitti:
Joo silloin ei näe paljon. Silloin on mahtavaa mennä ison kuusen juureen istumaan ..Tarpeeksi pitkään kun istuu, alkaa nähdä jonkin verran. Ja siellä on just sellainen fiilis että varmaan kukaan ikinä ei mua täältä löydä. Jos joku menisi ohi, voisin vain istua ja katsella (sori, toivottavasti ne jotka pelkää pimeää ei nyt ala kuvitella että kuusten alla istuksii pimeässä viihtyviä peikkoihmisiä).
Riippuu kuinka syvälle metsään menet. Muistan armeija-aikana Lapin öiset syysmetsät joissa ei nähnyt kirjaimellisesti yhtään mitään, oli yhtä pimeää kuin hiilikellarissa. Et näe omia käsiäsi vaikka toisit ne nenän eteen. Ilman otsa- tai taskulamppua ei päässyt etenemään mihinkään suuntaan.
Itse olen aina pelännyt pimeää ja "mörköjä". On jotenkin outoa huomata, kuinka moni täällä ei pelkää mitään yliluonnollista.
Sitä pimeää on hankala käsittää, jos on ikänsä asunut kaupunkialueella katuvaloineen. Että hyvin ymmärrän ap:tä. Itsekin aina hätkähdän kun käyn lapsuudenkodissa maaseudulla että tosiaan, pimeää on, varsinkin syksyllä. Mutta ap, laittakaa kunnon ulkovalot pihapiiriin, se helpottaa.
Itse olen oikein korvesta kotoisin, mutta nyt kymmeniä vuosia ihmismassojen keskellä asuneena, en varmasti enää pystyisi kovin syrjäisellä paikalla asumaan. Minusta asuminen tuntuu turvalliselta ihmisten keskellä, jossakin omakotitalossa metsien ja peltojen keskellä varmasti pelottaisi olla yksin.
Pimeässä ei kannata käyttää mitään taskulamppua tai otsalampoua jollei välttämättä tarvitse valoa lähelle.
Kaikista pimeimpiä syksyn sadekelejä lukuunottamatta silmä tottuu nopeasti pimeään ja ympäristön hahmottaminen on paljon helpompaa myös kaulaa kun ei ole valoa häiritsemässä.
Ja kannattaa pitää mielessä että kaupungissa paljon suurempi riski joutua esim. ryöstetyksi kadulla kuin maalla.
Minäkään en ymmärtänyt ajoissa että en viihdy maalla ja että suorastaan pelkäisin asua täällä. Nyt on kulunut viisi vuotta enkä edelleenkään käy koskaan pimeällä ulkona, en metsässä, en isossa vanhassa ulkorakennuksessa enkä vinteillä. Sisällä pelkään pimeitä huoneita ja välillä valvon kun en uskalla mennä yläkertaan nukkumaan. Koen että täällä asuminen on oikeasti huonontanut psyykkistä vointiani.
Mutta olen loukussa täällä eikä puoliso halua muuttaa. :)
Me asutaan aika korvessa, yksi naapuri näkyy pihaan, loput on kauempana. Katuvaloja ei todellakaan ole. Päiväsaikaan ei välttämättä tule ketään vastaan lenkillä. Pimeällä lenkkeilen otsalampun kanssa. Kotipihaan asennettiin liiketunnistin valot. Yksi niistä kyllä syttyy välillä ilman syytä.
Koirat pitää huolen että kutsumattomat ei tule meille, tai jos meinaa tulla niin miettii kyllä kahteen kertaan että kannattaako tulla.
Iron Maiden - Fear of the Dark, live
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu, missäpäin ap asut, onko pelättävää vai ei. Pohjois pohjanmaalla kiertää eräs T. S josta netissä juttuja ja jota olen joutunut pelkäämään ja joka on häiriköinyt minua. Onneksi pääsin muuttamaan pois.
Tuomo Savolainen?
Ei siihen pelkoon auta muu kuin sen kohtaaminen. Eli reippaasti vaan ulkoilemaan. Pian huomaakin ettei siellä mitään pelättävää ole.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisuus siihen että ulkona vaanisi kirvesmurhaaja on melko vähäinen mikäli asut Suomessa, Usassahan noita hulluja kyllä riittää. Korkeintaan siellä on kylän aikamiespoika joka tahtoo nähdä tissit tai pers ieleviä kylänteinejä jotka ovat lähteneen traktorilla vetämään pi llurallia.
Vampyyrejä ei ole, maahisista ja peikoista en tiedä mutta eivät ne ainakaan kimppuun käy.
Jos siellä olisi kirvesmurhaaja päivällä niin miten ap meinaisi puolustautua sitä vastaan? Yhdentekevää näkeekö sen tulevan ellei ole jotain kättä pitempää ja taitoa käyttää sitä.
Joo silloin ei näe paljon. Silloin on mahtavaa mennä ison kuusen juureen istumaan ..Tarpeeksi pitkään kun istuu, alkaa nähdä jonkin verran. Ja siellä on just sellainen fiilis että varmaan kukaan ikinä ei mua täältä löydä. Jos joku menisi ohi, voisin vain istua ja katsella (sori, toivottavasti ne jotka pelkää pimeää ei nyt ala kuvitella että kuusten alla istuksii pimeässä viihtyviä peikkoihmisiä).