Kirppistelijät! Mikä jäi harmittamaan ettet ostanut?
Itselläni ei mitään ihmeellistä, lähikirpparilla olisi ollut Robin Hobbin Näkijän Taru-sarjan kolme ekaa kovakantista kirjaa yht 15€, ihan iskemättömän näköisiä. Jotenkin pidin kalliina ja jätin. Menin myöhemmin katsomaan mutta olivat menneet jo. Äitini puhuu vieläkin punaisesta aurinkopullosta johon törmäsi kirpparilla joskus 90l alkupuolella, mutta ei ostanut. Olisi ollut joitain kymppejä markoissa.
Voit kertoa myös parhaasta löydöstäsi!
Kommentit (23)
Tää oli joskus 90-luvulla (kun olin teini), kun Etelä-Pohjanmaalla liikkui paljon lopetetun armeijan lääkintävarikon tavaraa. Kirppiksellä oli sellainen hieno lääkintävarikon lääkekaappi, ja pyysin isääni ostamaan sen. Hän ei ostanut, mutta en mäkään kovin innokkaasti pyytänyt. Olisi hän varmasti ostanut sen, jos olisin perustellut tarpeen. Se harmittaa vieläkin! On jotain muutakin, tulen myöhemmin kertomaan, jos tulee mieleen.
Välillä aina joku jää harmittamaan ja yleensä jos joku muu on sanonut että älä osta ja sen takia jättää ostamatta.
Monta vuotta sitten olin kaverini kanssa kirppiksellä ja bongasin ihanat nilkkurit. Niissä oli aika korkea korko eli ajattelin lähinnä viihteellä käytettäviksi. Sellaiset aika simppelit mustat nahkaiset.
Kaverini sanoi että älä osta ja että hänellä itsellään on paljon laadukkaita nahkakenkiä joista luopuu mielellään halvalla. No ne hänen yhdet ainoat kenkänsä olivat sitten sellaiset mummomaiset nilkkurit jotka kohteliaisuudesta ostin neljällä eurolla.
Nyt viimeisimpänä harmittaa kun oli kahdet ihan uuden näköiset Vikingin välikausikengät lapsille myynnissä 4 euroa pari. Ostin vaan toiset ja jäi niin harmittamaan etten ostanut molempia! Ne toiset oli pari numeroa isommat ja siinä olisi ollut ensi keväälle tai syksylle kengät.
Muutama päivä sitten kävin toisessa kaupungissa vähän kauempana ja siellä oli nahkaiset korkosaappaat ilmeisesti jotain laatumerkkiä ja vieläpä oikean kokoiset. Olisi vaan pitänyt ostaa...
No nyt muistan tuoreemman tapauksen: oman paikkakuntani kirpparilla on todella harvoin omaan makuuni sopivaa tavaraa. Kerran oli sellaiset tosi hienot herrainkengät. Näyttivät sopiviltakin, mutta en jaksanut sovittaa. Seuraavalla kerralla joku oli ne sitten ostanut.
nro 5
Vierailija kirjoitti:
No nyt muistan tuoreemman tapauksen: oman paikkakuntani kirpparilla on todella harvoin omaan makuuni sopivaa tavaraa. Kerran oli sellaiset tosi hienot herrainkengät. Näyttivät sopiviltakin, mutta en jaksanut sovittaa. Seuraavalla kerralla joku oli ne sitten ostanut.
nro 5
Siis nro 2. (Oon ottanut tänään kolmiolääkkeen ja sekoilen koko ajan.)
Kasa Asterix-kirjoja saksaksi. Niillä olis ollut kiva verryttää kielitaitoa.
Pieni sininen aurinkopullo, hintaan 95 e. Nykyään maksavat toista sataa. Ei sillä, että tuokaan hinta olisi edullinen ollut, mutta slle normaalitason.
Arabian kalan muotoinen leikkuulauta 10 eurolla. Yleensä niitä pyydetään 45-50 euroa. Menin myöhemmin katsomaan sitä uudestaan, mutta se oli mennyt. Toinen vaivaamaan jäänyt on Arabian pilkullinen Pop-kahvikuppisetti. Siinä oli varmaan 5 tai 6 kuppia lautasineen ja hinta setille oli 30 euroa. En tiedä, miksi en ostanut sitä, vaikka tykkään siitä sarjasta. Nykyään monesti yhden kupin ja lautasen hinta on 30 euroa.
Varmaan 10 vuotta sitten oli kierrätyskeskuksessa erikoisen muotoinen ja näköinen tumma vitriinikaappi, hinta ei olis ollut kun parikymppiä ja rakastuin oitis. Sen aikanen poikaystävä kuitenkin alkoi marisemaan ettei saa kuskattua ja mulla ei kuulema ole tilaa. Se oli niin upea, että olisin pistänyt koko kämpän uusiksi sen ympärille ja maksanut kotiinkuljetuksesta monta kymppiä. Jäi kuitenkin ostamatta kun kuuntelin miestä.
Seuraavana päivänä menin käymään veljeni luona ja siellä se kaappi seisoi, oli ajatellut samoin mutta ei ollut ketään marisemassa 😁
Upea puuhylly Konttotorilla ja vielä hinta 30e (yleensä Kontissa kalusteet ylihinnoiteltuja ja lastulevyrojua). Harmittaa kun en varannut, olin silloin itsekseen liikkellä, mutta maksu ja varaus ja peräkärry lainaksi isältä niin noutokin olisi ollut helppo rasti ettei olisi maksanut extraa. Vieläkin harmittaa, tuollaisia näkee sisustuslehdissä ja jos myynnissä (uusvanhana) niin hinta monta sataa.
Lasten kengät on toinen, jos etsin jotain kokoa niin en muka raaski ostaa uudenveroisia Viikkareita 2 kokoa liian isoja muutamalla eurolla.
Kaksi upeaa mekkoa ja kun sitten olisin ostanut, niin ne olivat jo menneet. Nykyisin ostan heti jos vähääkin tuntuu ja jätän ostamatta jos arveluttaa yhtään.
Pitkä valkoinen neuletakki jossa vyö ja karvakaulus. Oli vain 2e.
Myrna-astiasto, jossa oli kymmenkunta kahvikuppia lautasineen ja muine tilpehööreineen. Hintaa taisi olla peräti 30e. Olin silloin pyörällä liikkeellä, joten jätin ostamatta.
Sellainen 90-luvun jenkkileffojen tyylinen langaton kiinteänlinjan puhelin. Silloin siis ei ollut kännyköitä kaikilla.
Jäi vaivaamaan heti kun lähdin kaupasta ja kerkesin käydä vasta illemmalla uudestaan. Silloin oli jo myyty 😭
Monikin pulpettivene ja asuntovaunu, joista olen soittanut tunnin sisällä ilmoituksesta, mutta jobbarit on ehtineet ensin. Sitten viikkoa myöhemmin sama tavara on ollut myynnissä lähes puolta kalliimmalla Prkl!
Minua ei ole toistaiseksi harmittanut minkään vaatteen tai huonekalun ostamatta jättäminen. Huteja tulee välillä, ja olenkin yrittänyt vähentää ostoja.
Vähän harmittaa, että yksi hirsiröttelö taisi löytää ostajansa, ennen kuin tein tarjouksen.
Nyt ei tule mieleen mitä olisi jäänyt harmittamaan. Niitä on kyllä, sen tiedän. Harmittelu jälkikäteen on aika ikävää ja koitan vapautua sellaisesta ja unohtaa ne aarteet mitä en saanut. Mutta on sekin ärsyttävää, että ostaa jotain mitä ei sitten tarvitsekkaan.
Nykyään teen niin, että otan kiinnostavasta tavarasta kuvan ja pyörähdän jossain vaikka kahvilla ja harkitsen hetken ja sitten palaan hakemaan sen jos se vielä tuntuu oikealta itselle. Haluan välttää hutiostoja, joten kuvan ottaminen antaa lisäaikaa harkinnalle. Isoja tuotteita voi joissakin paikoissa myös varata.
Teen näin myös muissakin kaupoissa, esim ikeassa. Aika monet jutut jää ostamatta tämän pidemmän harkinta-ajan vuoksi kun tajuaa, ettei jotain oikeasti tarvitse. Kaupat kun on rakennettu niin, että ostamisen huuma valtaa mielen.
Yksi hyvä kirppislöytöni on pieni paperileikkuri. Vanha kuin taivas, mutta terä on kunnossa ja saman kokoisia ei löydy mistään kaupasta.
Kaj Franckin mustavalkoinen, käsinmaalattu 12 hengen kahviastiasto 100mk. Nanny Stillin neonkeltainen täydellinen Grapponia-astiasto 300mk. Kumpikin tuntui ostohetkellä liian kalliilta. Olisinpa vain silloin tiennyt, mitä maksavat nykyisin.
Semmoinen vanha peltikaappi.
Ei oikein löydy ainakaan täältäpäin kirpputoreilta kovin usein. Syy taisi olla se, että olin yksin liikkeellä ja en olisi sannut kannettua sitä yksin autoon. Enkä edes tiennyt olisiko mahtunut auton takaosaan.