2½-vuotias ei suostunut esiintymään päiväkodin kevätjuhlassa:-(

Kenties ensi kerralla voisi olla joku rooli näyttämöllä, missä ei vaadita varsinaista esiintymistä, vain esilläoloa vaikkakin rooliasussa, kuten jokin puu tms.

Kotona laulaa jatkuvasti mutta nyt tuli pupu pöksyyn. Harmittaa vähän lapsen puolesta, olisi varmasti kuitenkin tykännyt...

toisella kertaa sitten rohkeus jo voi riittääkin! Ei paineita! Eipä meistä kaikista mitään esiintyjiä aikuisinakaan tule (enkä tarkoita tällä sitä että lapsena esiintyminen välttämättä korreloisi aikuisena esiintymiseen)

Tässä sitä kuitenkin on seurailtu mykkäesityksiä vuodesta toiseen aina puolen vuoden välein. Kai tää tästä... Huomenna taas uusi yritys. :)

meillä tyttö (nyt 4 v.) on ihan samanlainen eikä se minua mitenkään harmita. Tänä keväänä oli 1. kerta, kun ylipäätään suostui menemään muiden lasten kanssa istumaan " näyttämölle" ja pienessä ohjelmanumerossakin oli. Mutta huomasin, että ei neiti kyllä tilanteesta nauttinut ja kävikin mielessä, että olisiko pitänyt antaa tytön vieläkin olla meidän kanssa yleisössä. Toisaalta varmaan koki onnistumisen tunnetta, kun oli muiden mukana.



Mutta varmaan neito rohkaistuu ajan mittaan ja jos ei, niin mikäs siinä, eihän kaikista mitään esiintyjiä tule. Leikit sujuu ikäisten lasten kanssa ihan hyvin ja muutoinkin menee kivasti ja tyttö on suht sosiaalinen, minusta ihan sama esiintyykö vai ei. Pääasia, että saisi mahdollisimman hyvä itsetunnon, jota en ainakaan suotta halua murentaa esiintymisillä, joista tyttö ei nauti ja " jännittää itsensä kipeäksi" .

Ei, en ole ilkeä,minua itseänikin vähän harmitti kun oma tyttö ensimmäisissä joulujuhlissaan sai ujoudenpuuskan, ja istui isänsä sylissä koko esityksen ajan. Yritän ymmärtää, etteivät kaikki halua esiintyä, itse olin lapsena mielelläni kaikissa esityksissä mukana, mutta tyttö lienee tullut esiintymiskammoiseen isäänsä.

sinua sen takia että et saanut nyt olla ylpeä lapsestasi vai miks ihmeessä? Lyönpä vetoa että lastasi ei harmita yhtään, helpottunut lähinnä kun ei pakotettu, ens kerralla ehkä sitten on jo ikä tuonut uskallusta?

Miten ketään voi harmittaa, jos 2,5-vuotias ei halunnut esiintyä? Ei varmaan halua seuraavaksikaan esiintyä, jos huomaa asenteesi. Tuli kirjoitettua kärjistetysti, mutta oikeasti... 2,5-vuotias.

Yksi painostavimpia ja surkeimpia lapsuuden muistoja oli se, kun mua yritettiin pakottaa hiihtämään jossain paikallispankin kisoissa alle kouluikäisenä. Ja joo, mulla on ollut ihan hyvä lapsuus kun tämä on kategoriassa kamalat tapaukset, mutta silti. Tosi voimakkaat tunnemuistot jääny siitä.

Ei ketään pitäisi yhtään painostaa, vaan pikemminkin tarjota sitä turvallista syliä.