Li Andersson on väärässä koulukiusaamiseen liittyen

(Minä en usko, että tuo kiertävä viesti on lapsen kirjoittama vaan sitä voidaan verrata esim. enkeli elisaan.)

Minä en kansa usko, että yhden ihmisen poistaminen kuvioista johtaa siihen, että kaikki elävän onnellisena elämänsä loppuun asti vaan kumpaankin pitää panostaa niin kiusattuun kuin kiusaajaan, että he saa apua elää samassa yhteisössä.

Vastaus siihen, mitä tehdään kiusaamisen kitkemiseksi oli Anderssonilta se, että joo, koko ajan tehdään töitä kiusaamisen kitkemiseksi.

Miksi toimittaja ei kysy, että mitä konkreettisesti tehdään? Mikä on ministerin ratkaisu siihen, että se kiusaaminen siellä koulussa loppuu?

Jotkut asiaa pohtivat työryhmät eivät tilannetta ratkaise. Mikä kuraattori-terapeutti-psykologiporukka sinne kouluun lähetetään ratkomaan näitä ongelmia?

Opettaja on oppimaan ohjaamisen ammattilainen, kiusaamistapausten ratkominen ei ole hänen ammatillista osaamistaan.

Vierailija kirjoitti:

(Minä en usko, että tuo kiertävä viesti on lapsen kirjoittama vaan sitä voidaan verrata esim. enkeli elisaan.)

Minä en kansa usko, että yhden ihmisen poistaminen kuvioista johtaa siihen, että kaikki elävän onnellisena elämänsä loppuun asti vaan kumpaankin pitää panostaa niin kiusattuun kuin kiusaajaan, että he saa apua elää samassa yhteisössä.

Usein niitä pahimpia kiusaajia on kuitenkin se yksi porukassa. Hän on se henkilö joka masinoi muutkin siihen kiusaamiseen mukaan sitten. Kokemusta on.

Li Andersson kuulostaa siltä, ettei aio varsinaisesti tehdä asialle mitään.

Käsittämätöntä ettei kiusaajaa voida pakottaa siirtymään toiseen kouluun ihan riippumatta hänen vanhempien mielipiteestä. Tuota määräaikaista erottamistakaan ei käytetä oikeasti juuri koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus siihen, mitä tehdään kiusaamisen kitkemiseksi oli Anderssonilta se, että joo, koko ajan tehdään töitä kiusaamisen kitkemiseksi.

Miksi toimittaja ei kysy, että mitä konkreettisesti tehdään? Mikä on ministerin ratkaisu siihen, että se kiusaaminen siellä koulussa loppuu?

Jotkut asiaa pohtivat työryhmät eivät tilannetta ratkaise. Mikä kuraattori-terapeutti-psykologiporukka sinne kouluun lähetetään ratkomaan näitä ongelmia?

Opettaja on oppimaan ohjaamisen ammattilainen, kiusaamistapausten ratkominen ei ole hänen ammatillista osaamistaan.

Poliisille kaikki kiusaamistapaukset. Ovat rikosten asiantuntijoita ja on heidän ammatillista osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus siihen, mitä tehdään kiusaamisen kitkemiseksi oli Anderssonilta se, että joo, koko ajan tehdään töitä kiusaamisen kitkemiseksi.

Miksi toimittaja ei kysy, että mitä konkreettisesti tehdään? Mikä on ministerin ratkaisu siihen, että se kiusaaminen siellä koulussa loppuu?

Jotkut asiaa pohtivat työryhmät eivät tilannetta ratkaise. Mikä kuraattori-terapeutti-psykologiporukka sinne kouluun lähetetään ratkomaan näitä ongelmia?

Opettaja on oppimaan ohjaamisen ammattilainen, kiusaamistapausten ratkominen ei ole hänen ammatillista osaamistaan.

Poliisille kaikki kiusaamistapaukset. Ovat rikosten asiantuntijoita ja on heidän ammatillista osaamista.

Poliisin reaktio näihin on yleensä se, että ettekö te nyt voisi ratkoa näitä keskenänne siellä koulussa. Kun ei heillä ole resursseja eikä juuri keinonakaan puuttua alaikäisten välisiin kiusaamistapauksiin.

Usein nämä kiusaajat ovat jo sosiaalitoimen, lastensuojelun ym vastaavien tahojen avun piirissä, tuloksetta. Tilanne on oikeasti kestämätön, ratkaisuja ja keinoja ei ole, kun käytettävissä olevat keinot eivät riitä.

Vasemmistolainen ei ole koskaan rikoksen uhrin puolella.

Lasten koulussa jengin jäseniä erotettiin, ovat kuulemma muualla koulussa, muuta ei kerrottu. Siihen meni aikaa, monia poliisin puuttumisia, rikosilmoituksia. Meille vanhemmille ei kerrottu mitään, tietystä syystä, vaikka esim oma lapseni oli uhrina muutaman kerran varkauden ja väkivallan takia. Koulumme on positiivisen diskriminaation koulu...

Vierailija kirjoitti:

(Minä en usko, että tuo kiertävä viesti on lapsen kirjoittama vaan sitä voidaan verrata esim. enkeli elisaan.)

Minä en kansa usko, että yhden ihmisen poistaminen kuvioista johtaa siihen, että kaikki elävän onnellisena elämänsä loppuun asti vaan kumpaankin pitää panostaa niin kiusattuun kuin kiusaajaan, että he saa apua elää samassa yhteisössä.

Mua on kiusattu sekä lapsena koulussa että aikuisena työssä ja parisuhteessa.

Eli olen aika pro sanomaan, mikä auttaa.

Olen itse liian kiltti, eli helppo uhri.

Alakoulussa auttoi, kun äitini kävi puhuttelemassa kiusaajaani.

Työelämässä auttoi ainoastaan työpaikan vaihto. Tosin kiusaaminen jatkui vielä senkin jälkeen, mutta en lähtenyt provoiluihin enää mukaan, annoin hullun heilua yksikseen.

Parisuhteessa auttoi ainoastaan ero. Ei poliisi eikä oikeudenkäynnit, eikä etenkään pariterapia. Tavallaan ymmärrän sitä, että kiusattua neuvotaan vaihtamaan paikkakuntaa, koska mun tapauksessa kiusaaminen jatkui eron jälkeen, kun jäin asumaan samalle paikkakunnalle. Kauemmas eksältä olisi vaatinut ponnisteluja ja uusia sossujen nuolemisyrityksiä. Mutta toisaalta paikkakunnalle jääminen aiheutti eksälle häpeää, kun sen kaverit näki, että pärjäsin elämässä hyvin ja kuljin pää pystyssä, ihan ilman eksääkin.

Lapseni kiusaajalle auttoi se, että pistettiin vähän karskempi äijä asialle.

ELI KIUSAAJAA PITÄÄ ALISTAA NIIN PAHASTI, ettei se uskalla vikistä enää.

Jos poliisi ei tee mitään, mopojengiläiset tekee kyllä. 

Kannattaako antaa valta heille?

Vierailija kirjoitti:

Jos poliisi ei tee mitään, mopojengiläiset tekee kyllä. 

Kannattaako antaa valta heille?

Mitä se poliisi voi tehdä sille 13v koulukiusaajalle? Joka saattaa jo tehdä pikkurötöksiä, käyttää päihteitä, pahoinpitelyitä... Valitettavasti ei paljon enempää kuin puhutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus siihen, mitä tehdään kiusaamisen kitkemiseksi oli Anderssonilta se, että joo, koko ajan tehdään töitä kiusaamisen kitkemiseksi.

Miksi toimittaja ei kysy, että mitä konkreettisesti tehdään? Mikä on ministerin ratkaisu siihen, että se kiusaaminen siellä koulussa loppuu?

Jotkut asiaa pohtivat työryhmät eivät tilannetta ratkaise. Mikä kuraattori-terapeutti-psykologiporukka sinne kouluun lähetetään ratkomaan näitä ongelmia?

Opettaja on oppimaan ohjaamisen ammattilainen, kiusaamistapausten ratkominen ei ole hänen ammatillista osaamistaan.

Poliisille kaikki kiusaamistapaukset. Ovat rikosten asiantuntijoita ja on heidän ammatillista osaamista.

Poliisin reaktio näihin on yleensä se, että ettekö te nyt voisi ratkoa näitä keskenänne siellä koulussa. Kun ei heillä ole resursseja eikä juuri keinonakaan puuttua alaikäisten välisiin kiusaamistapauksiin.

Usein nämä kiusaajat ovat jo sosiaalitoimen, lastensuojelun ym vastaavien tahojen avun piirissä, tuloksetta. Tilanne on oikeasti kestämätön, ratkaisuja ja keinoja ei ole, kun käytettävissä olevat keinot eivät riitä.

Jouduin tekemään rikosilmoituksen lapseni pahoinpitelystä koulussa. Kiusaajan isä ilkkui, ettette te mitään ilmoituksesta hyödy, kun alle 15-v kyseessä. Kertoi, että koko ilmoituksellenne nauretaan. Tämän totesi rehtorin, luokanopettajan, kuraattorin, minun ja lapseni kuullen. Ja tosi oli, mitään ei pahoinpitelijälle seurannut, ei edes jälki-istuntoa koulun puolelta. 

Li ei tiedä asiasta mitään mutta ei myöskään ymmärrä olematonta tietoaan ja koittaa säätää mukana. Vastaukset on todella niin ympäripyöreää diipadaapaa että jo se kertoo neidin/rouvan tietotason. Tai ehkä ongelma on vaan ylimielisessä asenteessa eli "mä päätän kun mulla on valta". Viis lopputuloksesta. 

Kirjoitin asiallisen omakohtaisen tarinan kiusaamisesta mutta sitten lomake olikin jo äkkiä vanhentunut, joten se siitä sitten. 

Jos kerran tänne palstallekin kirjoittaminen on näin vaikeaa ja kuin yhtä kiusaamista, en yhtään ihmettele, ettei koulukiusaamista tai työpaikkakiusaamista saada kitkettyä.

Kukaan ei oikeasti halua puuttua siihen. Ketään ei kiinnosta muiden vaikeudet ja hätä.

Kumpaa se on, koulu ei pysty vai ei halua kitkeä kiusaamista? Hyötyykö koulu kiusaamisesta jotenkin, kun se saa aina vaan jatkua ja jatkua ??

Mikä näitä vaivaa?

Ei voi niinku tehä mitään, paitsi jos joku sanoo väärän sanan?!!

no minkä suhteen se olisi oikeassa. Ei ainakaan talouden hoidon suhteen....

Li on aina väärässä

On ymmärrettävä, että oppilaiden pakkosiirrot ovat ongelmallisia Suomen lainsäädännön takia.

On myös ymmärrettävää, että pakkosiirto tuntuu monista helpolta, nopealta ja oikeuden mukaiselta ratkaisulta kiusaajan suhteen. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapa puuttua ongelmaan.

Olisi syytä vakavasti pohtia sitä mitä kaikkea on mahdollista tehdä juuri nyt.

TOIMENPITEITÄ

-koulujen johdon vastuuta oppimisympäristön turvallisuudesta on lisättävä. Yritysmaailmassa työturvallisuusrikokset ovat suoraan ja henkilöidysti johdon vastuulla. He myös vastaavat niistä käräjillä mikäli laiminlyöntejä on tapahtunut. Saman tulisi päteä myös kouluissa

-kiusaamistapauksessa pääpaino on nyt sovittelussa ja ohjatuissa "keskusteluissa" uhrin ja tekijän välillä. Aikuisten välisissä rikoksissa näin ei kuitenkaan tehdä vaan toimenpiteiden pääpaino kohdistuu nimenomaan tekijään. Saman tulisi päteä myös kouluissa

-"Eivät nämä asiat rangaistuksilla tai ojentamalla selviä." toteaa opetusministeri Li Andersson. Mikäli tämä väite pitäisi paikkansa olisivat sekä poliisimme että oikeuslaitoksemme täysin turhia. "Rangaistus" ja "ojentaminen" ovat osa lapsen kasvattamista. Ne opettavat lasta ymmärtämään myös sen, että yhteiskunnassa sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin asiallisen omakohtaisen tarinan kiusaamisesta mutta sitten lomake olikin jo äkkiä vanhentunut, joten se siitä sitten. 

Jos kerran tänne palstallekin kirjoittaminen on näin vaikeaa ja kuin yhtä kiusaamista, en yhtään ihmettele, ettei koulukiusaamista tai työpaikkakiusaamista saada kitkettyä.

Kukaan ei oikeasti halua puuttua siihen. Ketään ei kiinnosta muiden vaikeudet ja hätä.

Jos lomake vanhenee:

1. Maalaa ja kopioi tekstisi CTRL+C

2. Klikkaa ketjun otsikkotekstiä. Sivu päivittyy

3. Liitä tekstisi CTRL+V

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus siihen, mitä tehdään kiusaamisen kitkemiseksi oli Anderssonilta se, että joo, koko ajan tehdään töitä kiusaamisen kitkemiseksi.

Miksi toimittaja ei kysy, että mitä konkreettisesti tehdään? Mikä on ministerin ratkaisu siihen, että se kiusaaminen siellä koulussa loppuu?

Jotkut asiaa pohtivat työryhmät eivät tilannetta ratkaise. Mikä kuraattori-terapeutti-psykologiporukka sinne kouluun lähetetään ratkomaan näitä ongelmia?

Opettaja on oppimaan ohjaamisen ammattilainen, kiusaamistapausten ratkominen ei ole hänen ammatillista osaamistaan.

Poliisille kaikki kiusaamistapaukset. Ovat rikosten asiantuntijoita ja on heidän ammatillista osaamista.

Poliisin reaktio näihin on yleensä se, että ettekö te nyt voisi ratkoa näitä keskenänne siellä koulussa. Kun ei heillä ole resursseja eikä juuri keinonakaan puuttua alaikäisten välisiin kiusaamistapauksiin.

Usein nämä kiusaajat ovat jo sosiaalitoimen, lastensuojelun ym vastaavien tahojen avun piirissä, tuloksetta. Tilanne on oikeasti kestämätön, ratkaisuja ja keinoja ei ole, kun käytettävissä olevat keinot eivät riitä.

Jouduin tekemään rikosilmoituksen lapseni pahoinpitelystä koulussa. Kiusaajan isä ilkkui, ettette te mitään ilmoituksesta hyödy, kun alle 15-v kyseessä. Kertoi, että koko ilmoituksellenne nauretaan. Tämän totesi rehtorin, luokanopettajan, kuraattorin, minun ja lapseni kuullen. Ja tosi oli, mitään ei pahoinpitelijälle seurannut, ei edes jälki-istuntoa koulun puolelta. 

Kaikki alaikäisinäkin tehdyt rötökset pitäisi laittaa rekisteriin. Sieltä voisi työantajat ja vuokranantajat ja puolisoehdokkaat niitä tarkastella. Niitä ei poistettaisi tietyn ajan kuluttua.

Alkaisko vähetä.