Kuuluuko toimistotyössä reagoida aina kun kävelee työkaverinsa ohi?
Sanotaanko vain kerran huomenta ja toisen kerran näkemiin ja muuten ollaan hiljaa, jos ei ole asiaa? Onko hymy liikaa vai sopivasti, jos ei sano muuten mitään?
Kommentit (14)
Teen suorittavaa työtä, mutta joka päivä on asiaa toimistoon. En oikein tiedä, että miten suhtautusin muihin siellä ja olo on siksi vaivaantunut. Olen tervehtinyt varsinaiset työkaverini työpisteeni luona.
Aika montaa joutuisin tervehtimään toimistolla, vaikka asiaa on vain yhden huoneeseen. Onko eroa liikunko aamulla, keskipäivällä tai iltapäivällä? Toiset sanovat huomenta aamulla yms. ja vastaan toki, mutta olenko aloitteellinen?
ap
Mulkaisen vihaisesti jos eivät levitä punaista mattoa ja tuo kahvikuppia suoraan kouraan.
Vierailija kirjoitti:
Mulkaisen vihaisesti jos eivät levitä punaista mattoa ja tuo kahvikuppia suoraan kouraan.
Minä haluan noiden lisäksi torvisoittokuntafanfaarin ja pullan.
Miten siihen työhön pystyy keskittymään, jos jokaista ohikulkevaa työkaveria pitää huomioida? Jatkuvat keskeytykset vain ärsyttävät. Jos joku huomaa sinut, niin kevyt hymy riittää.
Sanon huomenta tai hei, kun nähdään ensimmäisen kerran. Lähtiessä heipat niille, joiden ohi kuljen. Päivän aikana uudelleen kohdatessa hymyilen.
Pieni paukku on sopiva huomiointi. Sellainen askeltahtinen rups-rups-rups.
Pitää ainakin hymyillä teennäisesti.
Pitää. Moooiiiiiii mooooooiii mooooooiiii. Aina kun kääntää katseensa pois ja sitten kääntää katseensa takaisin työkaveriin, niin taaas moooooiii moooooiii mooooooii.
Ei pidä huomioida, aamulla kohteliasta sanoa huomenta ja tunneälyllistä, narsisteille tekee kylmyys hyvää, huomio tulee ansaita teoilla, ei puheilla ja eleillä!
Irvistän mielenvikainen katse naamalla ja vien käden puvun taskuun kuin asetta tavoitellen.
Ei kuulu reagoida joka kerta tai edes silloin kun ette ole vielä tervehtineet, jos näet että työkaveri on uppoutunut työhön, jos ei sinulla ole juuri hänelle asiaa.
Joka kerta huomioida jou matafakoor kommentein.
Jatkuva dollar-hymy ilman muuta - oli syytä tai ei. XD
Yleensä hymyilen jos kuljen ohi melko pian ekan tervehdyksen jälkeen. Jos taas tapaan jonkun aamulla, ja seuraavan kerran törmään käytävässä vaikka lounasaikaan, hymyilen ja sanon moi tms. Tietenkin päivän päätteeksi sanon moikat, jos jengiä on kuuloetäisyydellä eivätkä ole kuulokkeet päässä niin että eivät huomioi ympäristöä. Kaikkein ankeimpia on musta sellaiset tyypit, jotka vaan suoraan eteenpäin tuijottaen menee ohi.