Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat teidän muiden 1,5-vuotiaat?
09.09.2019 |
Meillä on 1v ja 7kk poika ja en voi kuin ihmetellä tätä jokapäiväistä taistelua. Uhmaa joo alkaa olemaan, mutta kun seuraan muiden suht saman ikäisiä lapsia, tuntuu että he ovat niin hyvin käyttäytyviä ja rauhallisia verrattuna tuohon meidän poitsuun...
Hän siis raivoaa KAIKESTA, ihan kaikesta. Jos ei saa heti jotain, jos kieltää, jos en vain katso häntä aina kun hän haluaa tai tee juuri niin kuin hän haluaa. No, raivota saa ihan rauhassa, periksi ei anneta. Raivotessaan sitten joskus saa hirveitä kohtauksia, juoksee päin seiniä, heittäytyy selälleen ja yrittää muuten satuttaa itseään. Välillä joutuu pitämään väkisin kiinni ettei vain satu mitään.
Hän ei pysy hetkeäkään paikallaan. Ei sitten sekuntiakaan istu paikoillaan. Oltiin kerhossa viime viikolla ja kun piti rauhoittua hartaushetkeen, muut lapset istuivat nätisti penkillä ja mun poikani säntäili edes taas, kunnes oli pakko ottaa syliin hetkeksi, että istuisi edes sen hetken. No hirveä raivokohtaushan siitä tuli ja muut vahemmat katseli mua pahasti. Tuli typerä ja osaamaton olo... muut lapset myös leikkivät nätisti ja ottivat kerralla yhden lelun. Meidän poika juoksi ja säntäili siellä täällä kippaamassa koreja ja laatikoita ympäri.
Hän ei ulkona lenkillä, pihassa yms tule ollenkaan nätisti, juoksee vain omia menojaan ja hyppii pusikkoihin, ryntäilee ojiin ja sinkoilee tiellä miten sattuu. Sama parkkipaikoilla, ostoskeskuksissa ja ruokakaupoissa. Ei voi päästää tuota poikaa itse kävelemään koska se on aina katastrofi ja joudut itse juoksemaan perässä ja pysäyttelemään autoja. Ei kuuntele siis mitään...
Siis voiko tuolla olla joku hemmetin adhd? Käytöstapoja opetetaan joka päivä ja yritetään saada häntä "tunnistamaan ja ymmärtämään" tunteitaan, mutta mistään ei tunnu olevan apua. Teenkö jotain väärin vai onko tuo poika vain niin villi ja jäärä? :( onko kellään kokemusta tälläisestä?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söpö tyttö on.
Käy potalla, vain erityistilanteissa on vaippa varmeneteena. Pukee jo parhaansa mukaan itse ja syö lusikalla.
Aurinkoinen ja niin kiva. Puhuu hyvin.
Miksi täällä kaikki vain valittavat lapsistaan?
Meidänkin tuttavapiirissä on kuvailemasi kaltainen lapsi ja sitten on niitä rauhallisia. Tuon ikäiset voivat olla jo kovin erilaisia. Adhd-asioita tuskin kannattaa miettiä vielä tässä iässä. Ehkä kannattaa hakeutua sellaisiin paikkoihin, joissa hän saa rauhassa temmeltää ja purkaa energiaa, esim. aidattu leikkipuisto, sisäleikkipuisto, jotta elämä ei ole pelkkää kieltämistä ja rajoittamista. Paikallaan istumista tmv. voi harjoitella hyvin pieninä määrinä kerrallaan ja muistaa kehua vuolaasti, jos se hetkenkin onnistuu.
Kuulostaa eläväiseltä ja vilkkaalta, voimakastahtoiselta lapselta. Noin viidesosa lapsista on tutkimusten mukaan sellaisia. Mitään adhd-diagnooseja ei tuossa iässä voi vielä tehdä. Jokainen lapsi kypsyy omine aikoineen ja tästä syystä esim. koulukypsyyttä on aina mietitty, koska jotkut voivat vaatia koulukypsyyteen pidempää aikaa kuin toiset.
Oma lapseni on aina ollut hyvin tottelevainen, mutta tällaisella myöntyväiselläkin luonteella on haittapuolensa, erityisesti vanhempana, kun lapsi joutuu kavereiden vaikutuksen piiriin. Että joka äidillä on omat huolensa.
Kuulostaa niin tutulta paitsi, että meidän lapsi on puoli vuotta vanhempi ja kahden vuoden tienoilla homma on räjähtänyt ihan käsiin. Kuppi saattaa mennä nurin ihan mistä tahansa, minkä asian tekeminen ei juuri sillä hetkellä ole lapsen mieleen. Vaikeimpia tilanteita on sisälle tai autoon meno ja pesulla käyminen. Sen kun on monta kertaa houkutellut ja leikkisästi yrittänyt hommaan mukaan ja lopuksi toistanut vähintään kymmenen kertaa käskyn (esim.nyt mennään sisälle), alkaa tuntemaan tilanteen vähintäänkin naurettavaksi ja sitten mennään väkisin. Raivona vetää koko kroppansa lötköksi, kiemurtelee ja heittäytyy maahan (itse yritän suojella hänen päätänsä). Huutaa ja karjuu kurkkusuorana ja lopuksi on märkä hiestä, räästä ja kyynelistä. Välillä tunkee sormensa kurkkuun ja tulee oksennusrefleksi. Sitä vaan ei auta muuta kuin lohduttautua sillä, että kuuluu ikään, vaikka en ole nähnyt kellään näin vaikeita tilanteita lapsensa kanssa. Erittäin väsyttävää, mutta vaikeinta on se, että osaa itse toimia tilanteessa oikein sillä vaihtoehdot ovat vähissä. Muuten lapsi on todella iloinen ja hyvän tuulinen jopa poikkeuksellisen kiltti muita kohtaan. Ei koskaan ole töninyt, revi muiden käsistä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lapseton, mutta ekana tuli mieleen onko Kuuloaistia mitattu?
Jos ei kuule, ei voi totella.
Meillä tyttö oli tuon ikäisenä perusterve ja perustyytyväinen. Nukkui täydet yöt 21-09. Kaikkiruokainen.
Osasi leikkiä yksin tai kavereiden kanssa. Puhui jo ihan täysillä. Tykkäsi tanssia ja laulaa. Rakasti kirjoja ja palapelejä. Kirjaimet, värit ja numerot kiinnosti.
Käytiin kerhossa, muskarissa ja vanhempi-lapsi jumpassa. Elämä oli oikein leppoisaa ja mukavaa. Kaikki sujui mainiosti ilman turhia marinoita. Kävi jo potallakin eli päivällä ei ollut vaippaa mutta yövaippa oli varmuuden vuoksi. Unitutista tyttö luopui jo pari kk aikaisemmin kun oli kuulema iso tyttö.
Kuulostaa ihan tavalliselta pojalta, älä huoli.