Eiköhän tämä ollut tässä
Nuorin on 9. Vielä pitää pyristellä n. 10 vuotta. Sitten ikää onkin jo sen verran paljon, että toivoa paremmasta ei enää ole. Nyt pitää vain saada lapset turvallisesti maailmalle ja itsenäisiksi, sitten voi huokaista ja jättää tän kaiken.
”Elämä on kärsimystä, kuolema on helpotus.”
Ei ole kenellekään tai millekään. Kunhan kirjoitin ajatuksen tänne. Oman salaisen suunnitelmani. Kaikki te muut voitte puolestani suksia kuuseen.
Kommentit (7)
Olet itsekäs ihminen. Miten voit kuvitella että 10 vuoden päästä lapset eivät enää tarvitse vanhempaa? Vanhemmuuden iloihin yleensä kuuluu juuri lasten kasvun seuraaminen aikuiseksi asti ja sen jälkeen edelleenkin heidän elämässä mukana oleminen. Olen 22, naimisissa oleva ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä että minulla on vanhemmat elämässä mukana. Voin koska tahansa soittaa äidille, oli tilanne mikä hyvänsä. Toivon heille hyvää elämää ja pitkää ikää.
Mullakin nuorin tänään tasan 9v ja itse 50v ja hartain toive olisi saada olla lasten elämässä vielä ainakin 40v. Ei tosin näillä kiloilla onnistu.
Mä suksin jo kuuseen. Hieman hankalaa se oli koska oksat ovat niin tiheässä ja sukset pitkät.
En muistana kysyä olisko saanut käyttää minisuksia?
Mutta nyt istun täällä kuusessa suksineni ja imehtelen mitä iloa tästä sinulle on?
Olen myös suksinut sementtiin ja jopa vxttuun.
Terveisiä.
Ihan yllätyksenäkö tuli, ettei elämä välttämättä ole ruusuilla tanssimista?
Ei tullut yllätyksenä. Entä sitten? Ihme, että joku halusi tähän jotain kirjoittamaa. Kirjoitin itselleni. Ja aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut yllätyksenä. Entä sitten? Ihme, että joku halusi tähän jotain kirjoittamaa. Kirjoitin itselleni. Ja aivan sama.
Julkaisit tämän yleisellä keskustelupalstalla, joten ei voi yllättää että tähän vastataan.
Et voi tietää oliko tämä tässä jos tähtäimesi on kuitenkin n. 10 vuoden päässä.