Lue keskustelun säännöt.
Ero pian yhteenmuuton jälkeen, kokemuksia?
07.09.2019 |
Olemme seurustelleet pari vuotta ja asuneet viimeiset 5 kk yhdessä. Mies muutti vuokrayksiöstään minun omistuasuntooni. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin, mutta nyt minua on alkanut ahdistaa koko suhde ja tuntuu ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Syinä mm. kommunikaation puute ja kuollut seksielämä (miehen puolelta). Jos menisi näin huonosti emmekä asuisi yhdessä, eroaisin varmasti. Mutta nyt tunnen olevani ihan hirveä ihminen, kun tekisi mieli vain sanoa miehelle, että muuttaa pois, varsinkin kun myi melkein kaikki huonekalunsa ym. tavaransa kun muutti tänne. Ahdistaa koko juttu :( Onko muita, jotka ovat todenneet, että yhteenmuutto oli virhe?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Niin, minustakin tuntuu että meillä meni paljon paremmin kun ei asuttu yhdessä. Tai olisi parempi kun olisi muutettu asuntoon, joka on molemmille uusi, niin olisi ollut luontevampaa rakentaa yhteistä elämää. Nyt mies vaan on ja möllöttää ja käyttäytyy niin kuin minä olisin pelkkä vuokraemäntä.
Ap
Tämä! Meillä kyllä suhde voi hyvin, mutta mies muutti minun omistusasuntooni ja jotenkin oudosti kaikki asumiseen liittyvät jutut tuntuu olevan mun vastuulla. Pyydettäessä tekee kyllä kaiken mukisematta, mutta jos asunto olisi hänenkin omaisuuttaan, uskon että olisi aloitteellisempi siitä huolehtimisessa. Ihan tästä syystä tekisi mieli hankkia uusi, yhteinen asunto vaikka muuten tässä viihdynkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli ero 3 pv yhteenmuuton jälkeen. Mies heitti ulos, käski poistua heti. Oltiin seurusteltu 2 vuotta, asuen eri paikkakunnilla. Lopulta mies sai ruinattua minut muuttamaan Helsinkiin jossa hän asui, vaikka ajattelin että mieluummin asuisin omassa torpassani maalla. Mutta ihana mies, elämän parisuhde, ehkä lapsia yhdessä - kyllä sen takia kannatti lähteä. Mitään ongelmia ei suhteessa tuntunut olevan kun asuttiin erillään.
No, muutin sitten Helsinkiin miehen rivitaloasuntoon. Ensimmäiseksi antoi kukkia ja vei hyvään ravintolaan syömään. Puhui miten ihanaa on että tulin. Seuraavana päivänä jo oli jotenkin vaisu ja vaikea. Kolmantena päivänä ilmoitti, että hän ei ole sittenkään vielä käsitellyt avioeroaan (6 vuotta sitten) eikä pysty asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Ei pysty ehkä koskaan. Oletin, että saan kuitenkin jäädä kunnes löydän vuokra-asunnon itselleni, mutta ei: poistuttava on heti, koska häntä ahdistaa niin että tulee hulluksi jos olen päivääkään siellä nurkissa. Oli se hieno muutto Helsinkiin joo. Talo oli myyty, työstä kotipaikkakunnalla irtisanouduttu joten Helsinkiin jäin, vaikken täällä viihdykään.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli ero 3 pv yhteenmuuton jälkeen. Mies heitti ulos, käski poistua heti. Oltiin seurusteltu 2 vuotta, asuen eri paikkakunnilla. Lopulta mies sai ruinattua minut muuttamaan Helsinkiin jossa hän asui, vaikka ajattelin että mieluummin asuisin omassa torpassani maalla. Mutta ihana mies, elämän parisuhde, ehkä lapsia yhdessä - kyllä sen takia kannatti lähteä. Mitään ongelmia ei suhteessa tuntunut olevan kun asuttiin erillään.
No, muutin sitten Helsinkiin miehen rivitaloasuntoon. Ensimmäiseksi antoi kukkia ja vei hyvään ravintolaan syömään. Puhui miten ihanaa on että tulin. Seuraavana päivänä jo oli jotenkin vaisu ja vaikea. Kolmantena päivänä ilmoitti, että hän ei ole sittenkään vielä käsitellyt avioeroaan (6 vuotta sitten) eikä pysty asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Ei pysty ehkä koskaan. Oletin, että saan kuitenkin jäädä kunnes löydän vuokra-asunnon itselleni, mutta ei: poistuttava on heti, koska häntä ahdistaa niin että tulee hulluksi jos olen päivääkään siellä nurkissa. Oli se hieno muutto Helsinkiin joo. Talo oli myyty, työstä kotipaikkakunnalla irtisanouduttu joten Helsinkiin jäin, vaikken täällä viihdykään.
:o
Miten selvisit, mista sait katon paan paalle noin lyhyella varoitusajalla, uudella paikkakunnalla?
Ihan hirvea mies, jattaa nyt toinen noin tyhjan paalle.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli ero 3 pv yhteenmuuton jälkeen. Mies heitti ulos, käski poistua heti. Oltiin seurusteltu 2 vuotta, asuen eri paikkakunnilla. Lopulta mies sai ruinattua minut muuttamaan Helsinkiin jossa hän asui, vaikka ajattelin että mieluummin asuisin omassa torpassani maalla. Mutta ihana mies, elämän parisuhde, ehkä lapsia yhdessä - kyllä sen takia kannatti lähteä. Mitään ongelmia ei suhteessa tuntunut olevan kun asuttiin erillään.
No, muutin sitten Helsinkiin miehen rivitaloasuntoon. Ensimmäiseksi antoi kukkia ja vei hyvään ravintolaan syömään. Puhui miten ihanaa on että tulin. Seuraavana päivänä jo oli jotenkin vaisu ja vaikea. Kolmantena päivänä ilmoitti, että hän ei ole sittenkään vielä käsitellyt avioeroaan (6 vuotta sitten) eikä pysty asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Ei pysty ehkä koskaan. Oletin, että saan kuitenkin jäädä kunnes löydän vuokra-asunnon itselleni, mutta ei: poistuttava on heti, koska häntä ahdistaa niin että tulee hulluksi jos olen päivääkään siellä nurkissa. Oli se hieno muutto Helsinkiin joo. Talo oli myyty, työstä kotipaikkakunnalla irtisanouduttu joten Helsinkiin jäin, vaikken täällä viihdykään.
Te ette ennen yhteenmuuttoa viettäneet yhdessä pitempiä aikoja (vuosilomat, juhlapyhät)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Luepa huolellisemmin. Missään ei sanota, että yksin on kannattavampaa asua. Se, että asuu VAIN toisen nimissä olevassa asunnossa on niin suuri riski vaikka mitä jäisi säästöön. Miksi ihmeessä ette voi maksaa YHTEISESTÄ asunnosta yhdessä? Silloin molemmat saa mahdollisen eron tullessa sijoittamansa rahat pois.
Vai väitätkö oikeasti että sijoitat sen ylijäävän 300 euroa joka kuukausi järkevästi niin , että oma omaisuutesi myös karttuu ? Valehtele vain itsellesi ihan kuten haluat
Täydellinen iso ok-talo myyntiin ja minulle asuntolaina? Juu ei kiitos. Pankki kyllä tykkäisi. Sitten elettäisiin kahden toimeentulon taloutta: miehellä olisi omaisuutta tämän talon myynnistä ja minulla velkaa. Mitä ihmeen järkeä siinä olisi??
Näin on hyvä. Joka kuukausi jää rahaa säästöön ja on myös varaa matkustella ja elää mukavasti.
En epäile, etteikö olisikin nyt hyvin. Kunnes mies päättää lempata sinut talostaan ulos, mutta onhan se kiva, että on saanut matkustella ja syödä ulkona, mitä väliä mistään taloudellisesta turvasta.
Miehellehän tuo on täydellinen diili, muija maksaa hänelle asumiskuluja ja kun mies kyllästyy voi pistää akan vaihtoon. Sillälailla sitten.
Tai sitten jos miehellä on perillisiä
Ja mies kupsahtaa niin perilliset häätävät sinut välittömästi. Mutta olethan saanut Sentään matkustella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Luepa huolellisemmin. Missään ei sanota, että yksin on kannattavampaa asua. Se, että asuu VAIN toisen nimissä olevassa asunnossa on niin suuri riski vaikka mitä jäisi säästöön. Miksi ihmeessä ette voi maksaa YHTEISESTÄ asunnosta yhdessä? Silloin molemmat saa mahdollisen eron tullessa sijoittamansa rahat pois.
Vai väitätkö oikeasti että sijoitat sen ylijäävän 300 euroa joka kuukausi järkevästi niin , että oma omaisuutesi myös karttuu ? Valehtele vain itsellesi ihan kuten haluat
Täydellinen iso ok-talo myyntiin ja minulle asuntolaina? Juu ei kiitos. Pankki kyllä tykkäisi. Sitten elettäisiin kahden toimeentulon taloutta: miehellä olisi omaisuutta tämän talon myynnistä ja minulla velkaa. Mitä ihmeen järkeä siinä olisi??
Näin on hyvä. Joka kuukausi jää rahaa säästöön ja on myös varaa matkustella ja elää mukavasti.
Kerroppa rehellisesti oletko sinä ensimmäinen nainen, joka miehesi talossa asuu? Vai onko eksä lempattu pihalle kun on vuosia osallistunut ukon omaisuuden kartuttamiseen ?
Vaikka kuinka jäisi enemmän rahaa niin totuus on että tuossa diilissä on vain yksi voittaja ja se on mies.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Maksaako mies sulle vuokraa?
Joo,luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin muuttaa miehen omistamaan taloon, varsinkin, jos se olis hulppeampi kuin oma asuntoni. Mihinkään kuppaiseen kaksioon en muuttaisi tietenkään.
Maksaisin miehelle kohtuullista pientä vuokraa, mutta siis korkeintaan ehkä juuri 300€/kk, ei missään nimessä enempää. Samalla laittaisin oman asuntoni vuokralle, ja tällä tavalla saisin voittoa omasta sijoituksesta ja asuntolainaa maksettua pois. Ei välttämättä huono diili ollenkaan.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Itse voisin muuttaa miehen omistamaan taloon, varsinkin, jos se olis hulppeampi kuin oma asuntoni. Mihinkään kuppaiseen kaksioon en muuttaisi tietenkään.
Maksaisin miehelle kohtuullista pientä vuokraa, mutta siis korkeintaan ehkä juuri 300€/kk, ei missään nimessä enempää. Samalla laittaisin oman asuntoni vuokralle, ja tällä tavalla saisin voittoa omasta sijoituksesta ja asuntolainaa maksettua pois. Ei välttämättä huono diili ollenkaan.
Sinun esimerkissäsi diili ei olekaan huono. Tuo, joka väittää tehneensä hyvän diilin, koska on muuttanut miehen omistamaan taloon, ilman että itsellään on mitään omaisuutta, ei kyllä ole diilinä hyvä kuin miehelle. Hämmästelen vain sitä, että vieläkö tällä vuosituhannella on naisia, jotka asuvat miehen kanssa, niin, että koko omaisuus on miehen , ilman, että ollaan naimisissa. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että kyseessä on maailman huonoi diili.
On aivan eri asia muuttaa vain toisen nimissä olevaan taloon, mikäli itsellä on myös juuri esimerkiksi asunto, jonka voi vuokrata ja siten kartuttaa myös sitä omaa taloudellista turvaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kyseessä on ihminen, joka ei haluakaan kartuttaa varallisuutta itselleen, vaan mieluummin nauttia ja matkustella, niin kai se sitten hänelle on ok.
Just tuolla toisessa ketjussa joku 4000€/kk tienaava sinkkunainen selosti, että maksaa vuokraa tonnin kuussa ja loput pistää matkusteluun ja ulkona syömiseen.
Vissiin se on joillekin ihan ok. Itselle ei olisi.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kakkahattutäti kirjoitti:
Itse voisin muuttaa miehen omistamaan taloon, varsinkin, jos se olis hulppeampi kuin oma asuntoni. Mihinkään kuppaiseen kaksioon en muuttaisi tietenkään.
Maksaisin miehelle kohtuullista pientä vuokraa, mutta siis korkeintaan ehkä juuri 300€/kk, ei missään nimessä enempää. Samalla laittaisin oman asuntoni vuokralle, ja tällä tavalla saisin voittoa omasta sijoituksesta ja asuntolainaa maksettua pois. Ei välttämättä huono diili ollenkaan.
On tietysti toinen asia että kuinka moni mies tuntee itsensä halutuksi jos naisella on mielessä lähinnä hyvä taloudellinen "diili".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sen miehen pidäkään suostua tuohon, jos kokee sen hyväksikäyttönä.
Mutta jos se mies joka tapauksessa asustelee yksin siinä talossaan, ja maksaa kaiken itse joka tapauksessa yksin asuessaan, niin hyötyyhän se mieskin siitä, että joku tulee siihen jakamaan kuluja.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Itse muutin vuosi sitten mieheni omistamaan asuntoon ja siltä osin ymmärrän miestäsi. En koe tätä asuntoa edelleenkään kotina ja odotan, että päästäisiin muuttamaan muualle. Se on oikeasti aika rankkaa muuttaa toisen kotiin
Iranista. Ei, on ollut taalla jo reilusti yli vuoden. Yhdessa asuttu 3kk nyt.