Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero pian yhteenmuuton jälkeen, kokemuksia?
07.09.2019 |
Olemme seurustelleet pari vuotta ja asuneet viimeiset 5 kk yhdessä. Mies muutti vuokrayksiöstään minun omistuasuntooni. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin, mutta nyt minua on alkanut ahdistaa koko suhde ja tuntuu ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Syinä mm. kommunikaation puute ja kuollut seksielämä (miehen puolelta). Jos menisi näin huonosti emmekä asuisi yhdessä, eroaisin varmasti. Mutta nyt tunnen olevani ihan hirveä ihminen, kun tekisi mieli vain sanoa miehelle, että muuttaa pois, varsinkin kun myi melkein kaikki huonekalunsa ym. tavaransa kun muutti tänne. Ahdistaa koko juttu :( Onko muita, jotka ovat todenneet, että yhteenmuutto oli virhe?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Hienoa, että teillä menee loistavasti, mutta ap:lla ei mene. Jos he eivät olisi hätäilleet asian kanssa niin tässä tilanteessa ei oltaisi.
Jos väitteesi pitäisi paikkansa, niin avioeroja olisi erittäin vähän. Aika moni liitto on solmittu pitkäaikaisen seurustelun jälkeen ja siltikin ero on tullut.
Yhdessäasumisen sopivuuden saa tietää vain asumalla yhdessä.
Tollo!Minä suhtaudun asiaan eri tavalla. Minulle yhteen muuttaminen eli avoliitto oli yhtä vakava ratkaisu kuin avioliitto. En olisi luopunut omasta asunnostani vain kokeillakseni sovimmeko yhteen. Ja tässä ketjussahan sen näkee, mitä tapahtuu, kun lähdetään kokeilemaan yhdessä asumista; toinen ei osallistu edes yhteisen imurin hankintaan, kun ei koe, että ollaan rakentamassa yhteistä loppuelämän suhdetta.
En liioin itse olisi huolinut puolisoa, jolla on takanaan enemmän kuin yksi avo- tai avioliitto. Itse olen ollut kerran naimisissa ja sen jälkeen meni yli 20 vuotta ennen kuin tapasin tämän miehen, jonka kanssa nyt olen sitoutunut loppuelämän suhteeseen saman katon alla seurusteltuamme ensin neljä vuotta. Niiden vuosien aikana vietimme paljon aikaa yhdessä niin, että arkikin tuli tutuksi, ja keskustelimme todella paljon. Sekä käytännön asioista (miten jaetaan kulut) että isommista kysymyksistä kuten siitä, mitä suhteeltamme haluamme.
Solmittiin ensimmäisen avioliiton ajatuksella, että eroatte viiden, kuuden, vai monenko vuoden kuluttua? Miksi et silloin sitoutunut? 🤔
Ymmärrätkö lukemaasi? Kirjoitin, että jos ap ei olisi hätäillyt yhteenmuuton kanssa, niin hän ei olisi nyt tilanteessa, jossa pohtii eroa heti (5 kk) yhteenmuuttamisen jälkeen. Jos he olisivat seurustelleet pitempään muuttamatta yhteen, niin luultavasti he olisivat huomanneet, ettei edes kannata muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Mitä? Sinähän muutit miehen luo eri maahan jonkinajan etäsuhteen jälkeen. Sovitte että ellei onnistu, voit hankkia oman asunnon.
Miten tämä tarina nyt on muuttunut?
Teillä toki menee kivasti, kun maksat miehen elämisen ja hän laittaa kotitöitä
Ei ole muuttunut, sulla vaan on joko lukemisessa tai luetun ymmartamisessa hieman haasteita. No, kaikille ei ole kauhalla ammennettu, joten tassa rautalangasta niin voit lopettaa huolehtimisen:
Miehen luo muutto = mies nr 1
Nykyinen mies = mies nr 2
Ja ei sovittu nr 1:n kanssa mitaan, totesin vaan aikoinani tuota kommenttia kirjoittaessani, etta ellei onnistu niin paasenhan takaisin kotimaahani (eli Suomeen).
Eihan mulla olis ollut rahkeitakaan oman asunnon hankkimiseen kun elin hanen siivellaan taysin tulottomana jonkin aikaa (so. useita kuukausia), ennen kuin sain toita.
Niin menee kivasti, kiitos kun huomasit! :) Mites sulla menee?
Nyt selkisi.
Siis hetken olet vasta elättänyt tätä nykyistä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muutto toisen asuntoon näyttää aina olevan suhteelle riski. Kaikki menee noin 100 kertaa paremmin, jos muutetaan yhdessä uuteen asuntoon, toki ap:n tapauksessa ymmärrän miksi ei ole alettu tällaista säätämään kun ap:lla on asunto johon molemmat mahtuvat.
Mutta ymmärrän hyvin miestä, että hänellä on turvaton olo asunnossa, joka on vain toisen. Niin minullakin oli kun muutin eksäni luo, ja eksäni käytös antoi kuitenkin koko ajan ymmärtää että asunto on vain hänen (niin kuin olikin). Ei minua kiinnostanut sisustaa itselleni mukavammaksi tai mitään, koska tunsin koko ajan olevani vähän kuin vieraana asunnossa vaikka maksoinkin vuokraa. Luultavasti sanoin aivan samaan tyyliin kuin ap:n mies, että pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri. Miksi minä olisin ostanut imurin kun ei minulla ollut edes kaappia mihin olisin sen laittanut?
Seksikään ei tuossa suhteessa kiinnostanut, koska tunsin olevani joku pelkkä sängynlämmittäjä toisen makuuhuoneessa, johon minulla ei ollut mitään sananvaltaa esim. sisustuksen suhteen.
Tämä on varmaan suurin ongelma meilläkin, mies käyttäytyy miten käyttäytyy kun ei tunne tätä kodikseen. Kun hän muutti tänne, myin pois myös omia kalusteitani että hankitaan sopivampia tilalle. On hankittu joo, mutta minä ne olen maksanut ja mies vaan esittänyt mielipiteensä mitä haluaa. Nyt minulle on tullut sellainen olo, ettei kiinnosta hankkia enää yhtään mitään tai tuhlata rahojani miehen haluamiin juttuihin tyyliin kahvikone, joita en ikipäivänä itselleni hankkisi, ihan vaan siksi että toiselle tulisi kotoisampi olo. Kaksipiippuinen juttu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Mitä? Sinähän muutit miehen luo eri maahan jonkinajan etäsuhteen jälkeen. Sovitte että ellei onnistu, voit hankkia oman asunnon.
Miten tämä tarina nyt on muuttunut?
Teillä toki menee kivasti, kun maksat miehen elämisen ja hän laittaa kotitöitä
Ei ole muuttunut, sulla vaan on joko lukemisessa tai luetun ymmartamisessa hieman haasteita. No, kaikille ei ole kauhalla ammennettu, joten tassa rautalangasta niin voit lopettaa huolehtimisen:
Miehen luo muutto = mies nr 1
Nykyinen mies = mies nr 2
Ja ei sovittu nr 1:n kanssa mitaan, totesin vaan aikoinani tuota kommenttia kirjoittaessani, etta ellei onnistu niin paasenhan takaisin kotimaahani (eli Suomeen).
Eihan mulla olis ollut rahkeitakaan oman asunnon hankkimiseen kun elin hanen siivellaan taysin tulottomana jonkin aikaa (so. useita kuukausia), ennen kuin sain toita.
Niin menee kivasti, kiitos kun huomasit! :) Mites sulla menee?
Nyt selkisi.
Siis hetken olet vasta elättänyt tätä nykyistä.
Niin meinasit etta tulin itselleni vieraaseen maahan yli 15 vuotta sitten ja heti pystyin elattamaan jotain paikallista miesta siella? :D Olisinkin niin rikas... :D
Joo, siis elatan nyt kun asutaan yhdessa, sen aikaa etta mies saa toita. Ja tama on mulle ihan fine, kuten aikaisemminkin jo mainitsin niin mulle tehtiin sama silloin 15 vuotta takaperin, nyt on mun vuoro elattaa uutta vasta maahan tullutta. :)
Mun palkka riittaa meidan molempien elattamiseen ja itseasiassa oon jopa lahdossa aurinkolomallekin parin viikon paasta, eli rahasta ei sinallaan ole pulaa. Jos olen ihan rehellinen, niin mulle passaisi tama jarjestely vallan mainiosti, eli voisin kayda toissa ja mies voisi huolehtia meidan kodista 100%. Vihaan kotihommia... :D
Mutta toki ihan miehen oman mielenterveyden ja omanarvon takia on tarkeaa, etta han tyollistyy heti kun se on mahdollista. (Tama siis hanen mielipiteensa.)
(Sori OT)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Hienoa, että teillä menee loistavasti, mutta ap:lla ei mene. Jos he eivät olisi hätäilleet asian kanssa niin tässä tilanteessa ei oltaisi.
Jos väitteesi pitäisi paikkansa, niin avioeroja olisi erittäin vähän. Aika moni liitto on solmittu pitkäaikaisen seurustelun jälkeen ja siltikin ero on tullut.
Yhdessäasumisen sopivuuden saa tietää vain asumalla yhdessä.
Tollo!Minä suhtaudun asiaan eri tavalla. Minulle yhteen muuttaminen eli avoliitto oli yhtä vakava ratkaisu kuin avioliitto. En olisi luopunut omasta asunnostani vain kokeillakseni sovimmeko yhteen. Ja tässä ketjussahan sen näkee, mitä tapahtuu, kun lähdetään kokeilemaan yhdessä asumista; toinen ei osallistu edes yhteisen imurin hankintaan, kun ei koe, että ollaan rakentamassa yhteistä loppuelämän suhdetta.
En liioin itse olisi huolinut puolisoa, jolla on takanaan enemmän kuin yksi avo- tai avioliitto. Itse olen ollut kerran naimisissa ja sen jälkeen meni yli 20 vuotta ennen kuin tapasin tämän miehen, jonka kanssa nyt olen sitoutunut loppuelämän suhteeseen saman katon alla seurusteltuamme ensin neljä vuotta. Niiden vuosien aikana vietimme paljon aikaa yhdessä niin, että arkikin tuli tutuksi, ja keskustelimme todella paljon. Sekä käytännön asioista (miten jaetaan kulut) että isommista kysymyksistä kuten siitä, mitä suhteeltamme haluamme.
Solmittiin ensimmäisen avioliiton ajatuksella, että eroatte viiden, kuuden, vai monenko vuoden kuluttua? Miksi et silloin sitoutunut? 🤔
Ymmärrätkö lukemaasi? Kirjoitin, että jos ap ei olisi hätäillyt yhteenmuuton kanssa, niin hän ei olisi nyt tilanteessa, jossa pohtii eroa heti (5 kk) yhteenmuuttamisen jälkeen. Jos he olisivat seurustelleet pitempään muuttamatta yhteen, niin luultavasti he olisivat huomanneet, ettei edes kannata muuttaa yhteen.
Luulo ei ole koskaan tiedon väärti.
Mutta ymmärrätkö sinä kysymykseni? Miksi et sitoutunut ensimmäisellä kerralla? Miksi miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Mitä? Sinähän muutit miehen luo eri maahan jonkinajan etäsuhteen jälkeen. Sovitte että ellei onnistu, voit hankkia oman asunnon.
Miten tämä tarina nyt on muuttunut?
Teillä toki menee kivasti, kun maksat miehen elämisen ja hän laittaa kotitöitä
Ei ole muuttunut, sulla vaan on joko lukemisessa tai luetun ymmartamisessa hieman haasteita. No, kaikille ei ole kauhalla ammennettu, joten tassa rautalangasta niin voit lopettaa huolehtimisen:
Miehen luo muutto = mies nr 1
Nykyinen mies = mies nr 2
Ja ei sovittu nr 1:n kanssa mitaan, totesin vaan aikoinani tuota kommenttia kirjoittaessani, etta ellei onnistu niin paasenhan takaisin kotimaahani (eli Suomeen).
Eihan mulla olis ollut rahkeitakaan oman asunnon hankkimiseen kun elin hanen siivellaan taysin tulottomana jonkin aikaa (so. useita kuukausia), ennen kuin sain toita.
Niin menee kivasti, kiitos kun huomasit! :) Mites sulla menee?
Nyt selkisi.
Siis hetken olet vasta elättänyt tätä nykyistä.
Niin meinasit etta tulin itselleni vieraaseen maahan yli 15 vuotta sitten ja heti pystyin elattamaan jotain paikallista miesta siella? :D Olisinkin niin rikas... :D
Joo, siis elatan nyt kun asutaan yhdessa, sen aikaa etta mies saa toita. Ja tama on mulle ihan fine, kuten aikaisemminkin jo mainitsin niin mulle tehtiin sama silloin 15 vuotta takaperin, nyt on mun vuoro elattaa uutta vasta maahan tullutta. :)
Mun palkka riittaa meidan molempien elattamiseen ja itseasiassa oon jopa lahdossa aurinkolomallekin parin viikon paasta, eli rahasta ei sinallaan ole pulaa. Jos olen ihan rehellinen, niin mulle passaisi tama jarjestely vallan mainiosti, eli voisin kayda toissa ja mies voisi huolehtia meidan kodista 100%. Vihaan kotihommia... :D
Mutta toki ihan miehen oman mielenterveyden ja omanarvon takia on tarkeaa, etta han tyollistyy heti kun se on mahdollista. (Tama siis hanen mielipiteensa.)
(Sori OT)
Mistä maasta tämä uusi tulokas on? Tuli 3kk sitten?
Siis miksi se mies ei maksa puolia niistä tavaroista, oletko kysynyt?
Vai onko puhumattomuus ongelma, koska et oikeasti ilmaise itseästi suoraan hänelle, toisin kuin tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muutto toisen asuntoon näyttää aina olevan suhteelle riski. Kaikki menee noin 100 kertaa paremmin, jos muutetaan yhdessä uuteen asuntoon, toki ap:n tapauksessa ymmärrän miksi ei ole alettu tällaista säätämään kun ap:lla on asunto johon molemmat mahtuvat.
Mutta ymmärrän hyvin miestä, että hänellä on turvaton olo asunnossa, joka on vain toisen. Niin minullakin oli kun muutin eksäni luo, ja eksäni käytös antoi kuitenkin koko ajan ymmärtää että asunto on vain hänen (niin kuin olikin). Ei minua kiinnostanut sisustaa itselleni mukavammaksi tai mitään, koska tunsin koko ajan olevani vähän kuin vieraana asunnossa vaikka maksoinkin vuokraa. Luultavasti sanoin aivan samaan tyyliin kuin ap:n mies, että pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri. Miksi minä olisin ostanut imurin kun ei minulla ollut edes kaappia mihin olisin sen laittanut?
Seksikään ei tuossa suhteessa kiinnostanut, koska tunsin olevani joku pelkkä sängynlämmittäjä toisen makuuhuoneessa, johon minulla ei ollut mitään sananvaltaa esim. sisustuksen suhteen.
Tämä on varmaan suurin ongelma meilläkin, mies käyttäytyy miten käyttäytyy kun ei tunne tätä kodikseen. Kun hän muutti tänne, myin pois myös omia kalusteitani että hankitaan sopivampia tilalle. On hankittu joo, mutta minä ne olen maksanut ja mies vaan esittänyt mielipiteensä mitä haluaa. Nyt minulle on tullut sellainen olo, ettei kiinnosta hankkia enää yhtään mitään tai tuhlata rahojani miehen haluamiin juttuihin tyyliin kahvikone, joita en ikipäivänä itselleni hankkisi, ihan vaan siksi että toiselle tulisi kotoisampi olo. Kaksipiippuinen juttu.
Ap
Onko tuo tosiaan asumisjärjestelykysymys? Siis jos nyt muuttaisitte yhteiseen vuokrakämppään (ja laittaisit omasi vuokralle) niin muuttuisiko tilanne? Itse olen kyllä yhteenmuuttaessa muuttanut aina "molemmille uuteen" asuntoon, joten en osaa niin sanoa miltä tuo tuntuisi, mutta luulisin, että siitä on ainakin helppo löytää veruke hieman takkuavalle yhteiselolle.
Paras olisi nyt istua alas ja puhua asiat halki. Mitä mieltä sinä olet, mitä mieltä mies on ja mitä haluatte tulevaisuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Mies ei ole tarpeeksi sitoutunut. Kämppää vaan sinun asunnossasi, koska se on halvempaa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muutto toisen asuntoon näyttää aina olevan suhteelle riski. Kaikki menee noin 100 kertaa paremmin, jos muutetaan yhdessä uuteen asuntoon, toki ap:n tapauksessa ymmärrän miksi ei ole alettu tällaista säätämään kun ap:lla on asunto johon molemmat mahtuvat.
Mutta ymmärrän hyvin miestä, että hänellä on turvaton olo asunnossa, joka on vain toisen. Niin minullakin oli kun muutin eksäni luo, ja eksäni käytös antoi kuitenkin koko ajan ymmärtää että asunto on vain hänen (niin kuin olikin). Ei minua kiinnostanut sisustaa itselleni mukavammaksi tai mitään, koska tunsin koko ajan olevani vähän kuin vieraana asunnossa vaikka maksoinkin vuokraa. Luultavasti sanoin aivan samaan tyyliin kuin ap:n mies, että pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri. Miksi minä olisin ostanut imurin kun ei minulla ollut edes kaappia mihin olisin sen laittanut?
Seksikään ei tuossa suhteessa kiinnostanut, koska tunsin olevani joku pelkkä sängynlämmittäjä toisen makuuhuoneessa, johon minulla ei ollut mitään sananvaltaa esim. sisustuksen suhteen.
Tämä on varmaan suurin ongelma meilläkin, mies käyttäytyy miten käyttäytyy kun ei tunne tätä kodikseen. Kun hän muutti tänne, myin pois myös omia kalusteitani että hankitaan sopivampia tilalle. On hankittu joo, mutta minä ne olen maksanut ja mies vaan esittänyt mielipiteensä mitä haluaa. Nyt minulle on tullut sellainen olo, ettei kiinnosta hankkia enää yhtään mitään tai tuhlata rahojani miehen haluamiin juttuihin tyyliin kahvikone, joita en ikipäivänä itselleni hankkisi, ihan vaan siksi että toiselle tulisi kotoisampi olo. Kaksipiippuinen juttu.
Ap
Seksielämä kuollut, puheyhteys poikki ja sinä mietit, kenen pitäisi maksaa kahvikone?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Jos maksaisit omaa asuntoa 500 e / kk, saisit käyttämäsi rahat takaisin kun myyt asunnon. Nyt ne katoavat iäksi. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Luepa huolellisemmin. Missään ei sanota, että yksin on kannattavampaa asua. Se, että asuu VAIN toisen nimissä olevassa asunnossa on niin suuri riski vaikka mitä jäisi säästöön. Miksi ihmeessä ette voi maksaa YHTEISESTÄ asunnosta yhdessä? Silloin molemmat saa mahdollisen eron tullessa sijoittamansa rahat pois.
Vai väitätkö oikeasti että sijoitat sen ylijäävän 300 euroa joka kuukausi järkevästi niin , että oma omaisuutesi myös karttuu ? Valehtele vain itsellesi ihan kuten haluat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Jos maksaisit omaa asuntoa 500 e / kk, saisit käyttämäsi rahat takaisin kun myyt asunnon. Nyt ne katoavat iäksi. -eri
Parisuhde tämän ihmisen kanssa on arvokkaampi kuin 500 e/kk. En näe mitään syytä muuttaa eri asuntoon vain jotta voisin maksaa omaa asuntoa. Siksi toisekseen siitä omasta asunnosta menisi yhtä lailla sähkö-, vakuutus- ym kuluja "iäksi" tuon 500 euron lisäksi.
Vai ajattelitko, että minun kannattaa ottaa lainaa ja ostaa mieheltä puolet tästä talosta? Maksaa edelleen 500 e/kk juoksevia kuluja JA isoa lainanlyhennystä?
Vai elätkö sinä maailmassa, jossa toinen osapuoli lahjoittaa toiselle puolet omistamastaan ja kokonaan maksamastaan kiinteistöstä? Minä en. En lahjoittaisi itse enkä edes kuvittelisi, että minulle lahjoitetaan.
Minusta näin on paras. Kummallekin jää enemmän rahaa käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Jos maksaisit omaa asuntoa 500 e / kk, saisit käyttämäsi rahat takaisin kun myyt asunnon. Nyt ne katoavat iäksi. -eri
Parisuhde tämän ihmisen kanssa on arvokkaampi kuin 500 e/kk. En näe mitään syytä muuttaa eri asuntoon vain jotta voisin maksaa omaa asuntoa. Siksi toisekseen siitä omasta asunnosta menisi yhtä lailla sähkö-, vakuutus- ym kuluja "iäksi" tuon 500 euron lisäksi.
Vai ajattelitko, että minun kannattaa ottaa lainaa ja ostaa mieheltä puolet tästä talosta? Maksaa edelleen 500 e/kk juoksevia kuluja JA isoa lainanlyhennystä?
Vai elätkö sinä maailmassa, jossa toinen osapuoli lahjoittaa toiselle puolet omistamastaan ja kokonaan maksamastaan kiinteistöstä? Minä en. En lahjoittaisi itse enkä edes kuvittelisi, että minulle lahjoitetaan.
Minusta näin on paras. Kummallekin jää enemmän rahaa käyttöön.
Ota nyt edes selvää, paljonko lainanlyhennykset ovat, ennen kuin alat riehua. Ja "arvokkaampi kuin 500 e"... Tuo kuulostaa vähän lapselliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Luepa huolellisemmin. Missään ei sanota, että yksin on kannattavampaa asua. Se, että asuu VAIN toisen nimissä olevassa asunnossa on niin suuri riski vaikka mitä jäisi säästöön. Miksi ihmeessä ette voi maksaa YHTEISESTÄ asunnosta yhdessä? Silloin molemmat saa mahdollisen eron tullessa sijoittamansa rahat pois.
Vai väitätkö oikeasti että sijoitat sen ylijäävän 300 euroa joka kuukausi järkevästi niin , että oma omaisuutesi myös karttuu ? Valehtele vain itsellesi ihan kuten haluat
Täydellinen iso ok-talo myyntiin ja minulle asuntolaina? Juu ei kiitos. Pankki kyllä tykkäisi. Sitten elettäisiin kahden toimeentulon taloutta: miehellä olisi omaisuutta tämän talon myynnistä ja minulla velkaa. Mitä ihmeen järkeä siinä olisi??
Näin on hyvä. Joka kuukausi jää rahaa säästöön ja on myös varaa matkustella ja elää mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Jos maksaisit omaa asuntoa 500 e / kk, saisit käyttämäsi rahat takaisin kun myyt asunnon. Nyt ne katoavat iäksi. -eri
Parisuhde tämän ihmisen kanssa on arvokkaampi kuin 500 e/kk. En näe mitään syytä muuttaa eri asuntoon vain jotta voisin maksaa omaa asuntoa. Siksi toisekseen siitä omasta asunnosta menisi yhtä lailla sähkö-, vakuutus- ym kuluja "iäksi" tuon 500 euron lisäksi.
Vai ajattelitko, että minun kannattaa ottaa lainaa ja ostaa mieheltä puolet tästä talosta? Maksaa edelleen 500 e/kk juoksevia kuluja JA isoa lainanlyhennystä?
Vai elätkö sinä maailmassa, jossa toinen osapuoli lahjoittaa toiselle puolet omistamastaan ja kokonaan maksamastaan kiinteistöstä? Minä en. En lahjoittaisi itse enkä edes kuvittelisi, että minulle lahjoitetaan.
Minusta näin on paras. Kummallekin jää enemmän rahaa käyttöön.
Ota nyt edes selvää, paljonko lainanlyhennykset ovat, ennen kuin alat riehua. Ja "arvokkaampi kuin 500 e"... Tuo kuulostaa vähän lapselliselta.
Read my lips: E n h a l u a a s u n t o l a i n a a. En nyt enkä tulevaisuudessa. Haluan mukavaa elämää, johon kuuluu paljon matkustamista, ulkona syömistä, harrastamista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Eipä tuo sinunkaan systeemisi järkevältä kuulosta, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kun mies päättääkin heivata sinut veke, niin mitä sinä saat ? Olet maksanut asumismukavuuden lisäämisestä miehen talon arvoa lisäävästi ja mitä siitä sinulle jää? Ei lanttiakaan.
Kenenkään ei kyllä kannata ikinä muuttaa vain toisen nimissä olevaan asuntoon. Jos ei naimisissa ole niin se on suurin typeryys mitä voi tehdä
Mitä minulle on jäänyt? Iso kasa lantteja, jotka olen säästänyt asumiskuluissa. Ennen maksoin asumisestani yli 800 e/kk yksin. Nyt maksamme asumisesta alle 500 e/kk/hlö. Joka ikinen kuukausi minulle jää silkkaa säästöä, jonka olen vapaa käyttämään tai sijoittamaan täysin haluamallani tavalla.
Millä laskuopilla sinun mielestäsi minun olisi kannattavampaa asua yksin?
Jos maksaisit omaa asuntoa 500 e / kk, saisit käyttämäsi rahat takaisin kun myyt asunnon. Nyt ne katoavat iäksi. -eri
Parisuhde tämän ihmisen kanssa on arvokkaampi kuin 500 e/kk. En näe mitään syytä muuttaa eri asuntoon vain jotta voisin maksaa omaa asuntoa. Siksi toisekseen siitä omasta asunnosta menisi yhtä lailla sähkö-, vakuutus- ym kuluja "iäksi" tuon 500 euron lisäksi.
Vai ajattelitko, että minun kannattaa ottaa lainaa ja ostaa mieheltä puolet tästä talosta? Maksaa edelleen 500 e/kk juoksevia kuluja JA isoa lainanlyhennystä?
Vai elätkö sinä maailmassa, jossa toinen osapuoli lahjoittaa toiselle puolet omistamastaan ja kokonaan maksamastaan kiinteistöstä? Minä en. En lahjoittaisi itse enkä edes kuvittelisi, että minulle lahjoitetaan.
Minusta näin on paras. Kummallekin jää enemmän rahaa käyttöön.
Ota nyt edes selvää, paljonko lainanlyhennykset ovat, ennen kuin alat riehua. Ja "arvokkaampi kuin 500 e"... Tuo kuulostaa vähän lapselliselta.
Read my lips: E n h a l u a a s u n t o l a i n a a. En nyt enkä tulevaisuudessa. Haluan mukavaa elämää, johon kuuluu paljon matkustamista, ulkona syömistä, harrastamista jne.
Jatkan vielä, että tällä hetkellä haaveilen myös hevosen hankkimisesta. Ja ajattele: sillekään en aio ostaa tallia vaan vain vuokrata tallipaikan!
Alue: Aihe vapaa
Solmittiin ensimmäisen avioliiton ajatuksella, että eroatte viiden, kuuden, vai monenko vuoden kuluttua? Miksi et silloin sitoutunut? 🤔