Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero pian yhteenmuuton jälkeen, kokemuksia?
07.09.2019 |
Olemme seurustelleet pari vuotta ja asuneet viimeiset 5 kk yhdessä. Mies muutti vuokrayksiöstään minun omistuasuntooni. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin, mutta nyt minua on alkanut ahdistaa koko suhde ja tuntuu ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Syinä mm. kommunikaation puute ja kuollut seksielämä (miehen puolelta). Jos menisi näin huonosti emmekä asuisi yhdessä, eroaisin varmasti. Mutta nyt tunnen olevani ihan hirveä ihminen, kun tekisi mieli vain sanoa miehelle, että muuttaa pois, varsinkin kun myi melkein kaikki huonekalunsa ym. tavaransa kun muutti tänne. Ahdistaa koko juttu :( Onko muita, jotka ovat todenneet, että yhteenmuutto oli virhe?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
No Johan pomppasi, että miehen eli vuokralaisen pitäisi hommata uudet jääkaappipakastimet, induktioliedet ja lattialämmitys sun asuntoon. Eiköhän se oo vuokraemännän tehtävä? Sanot turhautuvasi, kun mies kertoo peloistaan. Sinuna olisin onnellinen, että mies kokee suhteen kuitenkin sen verran turvalliseksi, että pystyy puhumaan tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
No Johan pomppasi, että miehen eli vuokralaisen pitäisi hommata uudet jääkaappipakastimet, induktioliedet ja lattialämmitys sun asuntoon. Eiköhän se oo vuokraemännän tehtävä? Sanot turhautuvasi, kun mies kertoo peloistaan. Sinuna olisin onnellinen, että mies kokee suhteen kuitenkin sen verran turvalliseksi, että pystyy puhumaan tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Minä asun miehen omistamassa asunnossa ja maksan ns. vuokraa, jolla katetaan kuluja. Minä en kuitenkaan ala esittämään, että nyt pitäisi saada uudet tapetit ja uudet laminaatit ja uusi hella ja kylppäriremonttikin pitäisi tehdä... En tietenkään, koska tämä on miehen asunto ja hän päättää noista asioista ja myös maksaa, koska ne ovat vain hänelle bonusta, jos/kun laittaa asunnon myyntiin. Kyllä meillä on siis tarkoitus hommata se yhteinen asunto, jolloin mies pistää tämän asuntonsa joko myyntiin tai vuokralle.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mietin vaan, että jos mies on tottunut asumaan vuokralla, hänellä ei ehkä ole sellaista aikuisen vastuun käsitettä kuin sinulla.
Hän saattaa kuvitella, että kun maksaa vuokraa, niin mitään ei tarvitse sitten tehdä.
Asetelma on todella epätasapainoinen ihan lähtökohdiltaan.
En ihmettele, että homma ei toimi. Miehen pitää aikuistua vielä.
Seuraavalla kerralla kun olet samassa tilanteessa uuden miehen kanssa, ostakaa yhteinen asunto 50/50 periaatteella ja kummallakin oma laina. Se on ainoa aidosti tasa-arvoinen tapa tehdä tuo homma.
No ei nyt kenenkään kanssa asuntoa osteta heti kättelyssä. Oletko ihan hassu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
No Johan pomppasi, että miehen eli vuokralaisen pitäisi hommata uudet jääkaappipakastimet, induktioliedet ja lattialämmitys sun asuntoon. Eiköhän se oo vuokraemännän tehtävä? Sanot turhautuvasi, kun mies kertoo peloistaan. Sinuna olisin onnellinen, että mies kokee suhteen kuitenkin sen verran turvalliseksi, että pystyy puhumaan tunteistaan.
No hohhoijaa, pikkuisen yliampuvaa nyt. Ei ole kyse mistään remonteista, jotka tietenkin maksan itse, vaan ihan irtaimistosta jonka mies voisi vaikka ottaa mukaansa jos muuttaisi pois. Eniten ehkä häiritsee tyyli, jolla hän asian ilmaisee: ”Pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri/paistinpannu/naulakko...” whatever.
Ap
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Mitä? Sinähän muutit miehen luo eri maahan jonkinajan etäsuhteen jälkeen. Sovitte että ellei onnistu, voit hankkia oman asunnon.
Miten tämä tarina nyt on muuttunut?
Teillä toki menee kivasti, kun maksat miehen elämisen ja hän laittaa kotitöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Minä asun miehen omistamassa asunnossa ja maksan ns. vuokraa, jolla katetaan kuluja. Minä en kuitenkaan ala esittämään, että nyt pitäisi saada uudet tapetit ja uudet laminaatit ja uusi hella ja kylppäriremonttikin pitäisi tehdä... En tietenkään, koska tämä on miehen asunto ja hän päättää noista asioista ja myös maksaa, koska ne ovat vain hänelle bonusta, jos/kun laittaa asunnon myyntiin. Kyllä meillä on siis tarkoitus hommata se yhteinen asunto, jolloin mies pistää tämän asuntonsa joko myyntiin tai vuokralle.
Lisään vielä, että minulla ei ole koskaan tullut sellaista pelkotilaa, että mieheni heittäisi minut tuosta vaan pellolle tms. Olen asunut tässä noin 3 vuotta ja oikein hyvin menee. Olen saanut tuoda tänne omia huonekaluja ja ollaan sisustettu asuntoa niin, että molemmilla on hyvä olla. Kyllä minä sen tiedostan, että tämä ei kuitenkaan ole minun omaisuuttani enkä voi alkaa vaatimaan mitään jättiremontteja tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
No Johan pomppasi, että miehen eli vuokralaisen pitäisi hommata uudet jääkaappipakastimet, induktioliedet ja lattialämmitys sun asuntoon. Eiköhän se oo vuokraemännän tehtävä? Sanot turhautuvasi, kun mies kertoo peloistaan. Sinuna olisin onnellinen, että mies kokee suhteen kuitenkin sen verran turvalliseksi, että pystyy puhumaan tunteistaan.
No hohhoijaa, pikkuisen yliampuvaa nyt. Ei ole kyse mistään remonteista, jotka tietenkin maksan itse, vaan ihan irtaimistosta jonka mies voisi vaikka ottaa mukaansa jos muuttaisi pois. Eniten ehkä häiritsee tyyli, jolla hän asian ilmaisee: ”Pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri/paistinpannu/naulakko...” whatever.
Ap
Ilmiselvästi miehesi pitää sinun asuntoasi vain hänen majapaikkanaan eikä ilmeisesti ole tarkoituskaan katsoa tulevaisuutta eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
Miksi teillä on tuollainen sopimus? Minä muutin mieheni omistamaan taloon ja sopimus oli selkeä: maksan puolet asumiskuluista (lämmitys, sähkö, verot, vakuutukset, tieosuuskunta jne). Irtainhankinnat maksetaan puoliksi, jos niistä on yhteisesti sovittu. Omat läppärit ja muut vain omaan käyttöön tulevat hankinnat maksetaan itse. Jos ero tulee, niin sitten katsotaan mitä itse kukin ottaa mukaansa/pitää itsellään.
Kiinteistön arvoa korottavat hankinnat ja remontit maksaa pääasiallisesti mies. Sellaisia ei vielä ole tehty, mutta meillä molemmilla on sellainen näkemys, että koska ne samalla lisäävät myös minun asumismukavuuttani niin osallistun pienellä osuudella ja/tai maksamalla omaa osuuttani vähitellen vuosien mittaan.
Valitettavasti muutto toisen asuntoon näyttää aina olevan suhteelle riski. Kaikki menee noin 100 kertaa paremmin, jos muutetaan yhdessä uuteen asuntoon, toki ap:n tapauksessa ymmärrän miksi ei ole alettu tällaista säätämään kun ap:lla on asunto johon molemmat mahtuvat.
Mutta ymmärrän hyvin miestä, että hänellä on turvaton olo asunnossa, joka on vain toisen. Niin minullakin oli kun muutin eksäni luo, ja eksäni käytös antoi kuitenkin koko ajan ymmärtää että asunto on vain hänen (niin kuin olikin). Ei minua kiinnostanut sisustaa itselleni mukavammaksi tai mitään, koska tunsin koko ajan olevani vähän kuin vieraana asunnossa vaikka maksoinkin vuokraa. Luultavasti sanoin aivan samaan tyyliin kuin ap:n mies, että pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri. Miksi minä olisin ostanut imurin kun ei minulla ollut edes kaappia mihin olisin sen laittanut?
Seksikään ei tuossa suhteessa kiinnostanut, koska tunsin olevani joku pelkkä sängynlämmittäjä toisen makuuhuoneessa, johon minulla ei ollut mitään sananvaltaa esim. sisustuksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
No tuossa vaiheessa, noin lyhyen aikaa suhteessa, ei vielä pitäisikään olla kuin auvoa
Sepä juuri, kyllä näinkin tuoreessa suhteessa pitäisi olla vähän enemmän kipinää vielä tässä vaiheessa! Sehän tässä kaiveleekin, kun yhteenmuuton piti tuoda mukanaan ihana yhteinen elämä ja kaikki lässähti sitten siihen. Mies maksaa minulle muutaman satasen kuussa, ja se kyllä kattaa asumisen kulut hänen osaltaan, tietenkin minulla on kuukausittaiset kulut paljon isommat kun maksan kiinteistöveron, vakuutukset, lainanlyhennykset ym ym. Itseäni tässä kaivelee se , että mies kyllä listaa kaikki asiat ja hankinnat mitä tänne kotiin pitäisi tehdä, mutta ei tee elettäkään että osallistuisi kustannuksiin millään tavalla, vaan olettaa minun maksavan kaiken, koska asuntokin on minun.
Tulee sellainen tunne, että tämä on miehelle vaan joku väliaikainen asumisratkaisu. Jotenkin syö sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka olisi mielestäni aika oleellista parisuhteessa. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta vastauksena vain hiljaista tuijotusta tai valitusta kuinka hänellä ei ole turvallinen olo tällaisessa parisuhteessa, kun saa pelätä että potkaisen hänet kohta pihalle. Ihme kivireen vetämistä koko suhde, huoh. Ärsyttää koko homma.
Ap
No Johan pomppasi, että miehen eli vuokralaisen pitäisi hommata uudet jääkaappipakastimet, induktioliedet ja lattialämmitys sun asuntoon. Eiköhän se oo vuokraemännän tehtävä? Sanot turhautuvasi, kun mies kertoo peloistaan. Sinuna olisin onnellinen, että mies kokee suhteen kuitenkin sen verran turvalliseksi, että pystyy puhumaan tunteistaan.
No hohhoijaa, pikkuisen yliampuvaa nyt. Ei ole kyse mistään remonteista, jotka tietenkin maksan itse, vaan ihan irtaimistosta jonka mies voisi vaikka ottaa mukaansa jos muuttaisi pois. Eniten ehkä häiritsee tyyli, jolla hän asian ilmaisee: ”Pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri/paistinpannu/naulakko...” whatever.
Ap
Jos hän vielä mainitsee jotain tuollaista, niin kysy miksei hän itse osta? Hän saa ihan itse ostaa uuden imurin, jos vanha imuri häntä häiritsee ja saa toki viedä imurin mukanaan, jos ero tulee...
Vierailija kirjoitti:
Niin, minustakin tuntuu että meillä meni paljon paremmin kun ei asuttu yhdessä. Tai olisi parempi kun olisi muutettu asuntoon, joka on molemmille uusi, niin olisi ollut luontevampaa rakentaa yhteistä elämää. Nyt mies vaan on ja möllöttää ja käyttäytyy niin kuin minä olisin pelkkä vuokraemäntä.
Ap
Mä teen tuota samaa. Ja olen nainen. Miehen omistama asunto ei tunnu omalta. Kaikki huonekalutkin on miehen. Ei tule fiilistä että haluaa pitää toisen omasta huolta.
Mulla on omakin asunto ja suunniteltiin alunperin että myisin sen. Nyt tuntuu että ei kannata vaan ehkä muutankin sinne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Hienoa, että teillä menee loistavasti, mutta ap:lla ei mene. Jos he eivät olisi hätäilleet asian kanssa niin tässä tilanteessa ei oltaisi.
Jos väitteesi pitäisi paikkansa, niin avioeroja olisi erittäin vähän. Aika moni liitto on solmittu pitkäaikaisen seurustelun jälkeen ja siltikin ero on tullut.
Yhdessäasumisen sopivuuden saa tietää vain asumalla yhdessä.
Tollo!
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti muutto toisen asuntoon näyttää aina olevan suhteelle riski. Kaikki menee noin 100 kertaa paremmin, jos muutetaan yhdessä uuteen asuntoon, toki ap:n tapauksessa ymmärrän miksi ei ole alettu tällaista säätämään kun ap:lla on asunto johon molemmat mahtuvat.
Mutta ymmärrän hyvin miestä, että hänellä on turvaton olo asunnossa, joka on vain toisen. Niin minullakin oli kun muutin eksäni luo, ja eksäni käytös antoi kuitenkin koko ajan ymmärtää että asunto on vain hänen (niin kuin olikin). Ei minua kiinnostanut sisustaa itselleni mukavammaksi tai mitään, koska tunsin koko ajan olevani vähän kuin vieraana asunnossa vaikka maksoinkin vuokraa. Luultavasti sanoin aivan samaan tyyliin kuin ap:n mies, että pitäiskö SUN ostaa uusi pölynimuri. Miksi minä olisin ostanut imurin kun ei minulla ollut edes kaappia mihin olisin sen laittanut?
Seksikään ei tuossa suhteessa kiinnostanut, koska tunsin olevani joku pelkkä sängynlämmittäjä toisen makuuhuoneessa, johon minulla ei ollut mitään sananvaltaa esim. sisustuksen suhteen.
No, hyvä kuitenkin, että on jo ex. Minä en ole koskaan tuntenut oloani huonoksi/vieraaksi miehen omistamassa asunnossa eikä hän koskaan ole alkanut v*ttuilemaan, että "hänen asunto". Olen saanut täällä sisustaa ja ostella omia juttuja, mutta tietenkään mitään remontteja tms. en ole rahoittamassa tai vaatimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Hienoa, että teillä menee loistavasti, mutta ap:lla ei mene. Jos he eivät olisi hätäilleet asian kanssa niin tässä tilanteessa ei oltaisi.
Jos väitteesi pitäisi paikkansa, niin avioeroja olisi erittäin vähän. Aika moni liitto on solmittu pitkäaikaisen seurustelun jälkeen ja siltikin ero on tullut.
Yhdessäasumisen sopivuuden saa tietää vain asumalla yhdessä.
Tollo!
Minä suhtaudun asiaan eri tavalla. Minulle yhteen muuttaminen eli avoliitto oli yhtä vakava ratkaisu kuin avioliitto. En olisi luopunut omasta asunnostani vain kokeillakseni sovimmeko yhteen. Ja tässä ketjussahan sen näkee, mitä tapahtuu, kun lähdetään kokeilemaan yhdessä asumista; toinen ei osallistu edes yhteisen imurin hankintaan, kun ei koe, että ollaan rakentamassa yhteistä loppuelämän suhdetta.
En liioin itse olisi huolinut puolisoa, jolla on takanaan enemmän kuin yksi avo- tai avioliitto. Itse olen ollut kerran naimisissa ja sen jälkeen meni yli 20 vuotta ennen kuin tapasin tämän miehen, jonka kanssa nyt olen sitoutunut loppuelämän suhteeseen saman katon alla seurusteltuamme ensin neljä vuotta. Niiden vuosien aikana vietimme paljon aikaa yhdessä niin, että arkikin tuli tutuksi, ja keskustelimme todella paljon. Sekä käytännön asioista (miten jaetaan kulut) että isommista kysymyksistä kuten siitä, mitä suhteeltamme haluamme.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopealta vauhdilta kuulostaa, jos seurustelua on kaikkiaan pari vuotta ja siitä jo viisi kuukautta olette asuneet yhdessä.
? No ei kylla minun korviini kuulosta. En tiennyt etta on olemassa joku aikaraja, kuinka kauan pitaa seurustella ennen kuin saa muuttaa yhteen. :D
Me mentiin avoliittoon 8kk seurustelun alkamisesta (so. ensitapaamisestamme) ja sita ennen mies oli jo useamman kuukauden ajan ollut tyyliin kuusi paivaa (ja yota) viikossa mun luona. "Virallisesti" (so. kirjat mun luona) mies on nyt asunut 3kk mun kanssa yhdessa, ja arki sujuu ihanasti. <3
Mitä? Sinähän muutit miehen luo eri maahan jonkinajan etäsuhteen jälkeen. Sovitte että ellei onnistu, voit hankkia oman asunnon.
Miten tämä tarina nyt on muuttunut?
Teillä toki menee kivasti, kun maksat miehen elämisen ja hän laittaa kotitöitä
Ei ole muuttunut, sulla vaan on joko lukemisessa tai luetun ymmartamisessa hieman haasteita. No, kaikille ei ole kauhalla ammennettu, joten tassa rautalangasta niin voit lopettaa huolehtimisen:
Miehen luo muutto = mies nr 1
Nykyinen mies = mies nr 2
Ja ei sovittu nr 1:n kanssa mitaan, totesin vaan aikoinani tuota kommenttia kirjoittaessani, etta ellei onnistu niin paasenhan takaisin kotimaahani (eli Suomeen).
Eihan mulla olis ollut rahkeitakaan oman asunnon hankkimiseen kun elin hanen siivellaan taysin tulottomana jonkin aikaa (so. useita kuukausia), ennen kuin sain toita.
Niin menee kivasti, kiitos kun huomasit! :) Mites sulla menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minustakin tuntuu että meillä meni paljon paremmin kun ei asuttu yhdessä. Tai olisi parempi kun olisi muutettu asuntoon, joka on molemmille uusi, niin olisi ollut luontevampaa rakentaa yhteistä elämää. Nyt mies vaan on ja möllöttää ja käyttäytyy niin kuin minä olisin pelkkä vuokraemäntä.
ApMä teen tuota samaa. Ja olen nainen. Miehen omistama asunto ei tunnu omalta. Kaikki huonekalutkin on miehen. Ei tule fiilistä että haluaa pitää toisen omasta huolta.
Mulla on omakin asunto ja suunniteltiin alunperin että myisin sen. Nyt tuntuu että ei kannata vaan ehkä muutankin sinne takaisin.
Niin, jos sellainen olo on, niin kannattaa muuttaa sinne omaan takaisin. En minäkään muuttaisi omasta omistusasunnosta tuosta vaan kenenkään toisen omistusasuntoon... Fiksuinta olisi, että molemmat pistäisivät omansa myyntiin ja sitten yhdessä hommataan uusi.
Seurustelin miehen kanssa 10 vuotta, asuimme eri paikkakunnilla. Sitten muutimme yhteen omistamaani taloon. Miehen muutto tavaroineen ja firmoineen oli hirveä härdelli, vuoden sitä lystiä kesti (siis minä kestin), miehen poismuutto oli vielä hirveämpiä härdelli. Silloin päätin, etten enää koskaan asu miehen kanssa. Päätös on pitänyt. Minusta ei vaan yksinkertaisesti ole yhteissumiseen.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tuollainen kommunikaation puute tulee? Yrittäkää nyt vielä puhua esimerkiksi siitä miksi seksielämä ei toimi...