Fiksun ja koulutetun on turha kuvitella pääsevänsä työkyvttömyyseläkkeelle
Onko täällä muita, jotka törmäävät jatkuvasti samaan? Menet kuntoutusselvitykseen jossa todetaan että vointisi on erittäin huono ja tarvittaisiin hoidon tehostamista eikä kuntoutus näyttäydy ajankohtaisena sen huonon voinnin takia. Vakuutusyhtiö näkee vain kohdan "asiakkaan kyvyt riittävät korkeakoulutasoiseen opiskeluun ja atk-taidot näyttäytyvät hyvinä". Siitähän on hyvä vetää se johtopäätös että asiakas kykenee ihan hyvin työntekoon.
Samaan törmää toisinaan jopa psyk. polilla, ainakin niiden kokemattomampien hoitsujen kanssa. Koska minulla on hyvä ja selkeä ulosanti, olettavat että voin paremmin kuin voin. Jos sopertelisin parkuen jotain sekavaa, otettaisiin todesta, mutta jos tyynesti teen SWOT-analyysiä niistä eri päiviensäpäättämistavoista jotka olen keksinyt viime käynnin jälkeen, hoitsupenikka ei ymmärrä että analysoin niitä ihan tosissani...
Kymmenen vuotta tätä samaa paskaa. Lääkärit uskoo, terapeutit uskoo. Vakuutusyhtiö ei usko. Pitäisi olla juoppo tai joku peruskoulun keskenjättänyt. Jos olet tehnyt sen virheen että menit menestymään elämässä ennen kuin tulit hulluksi, ei ole mitään toivoa.
t: yksi niistä tuhansista vakuutuslääkärin ihmeparantamista työttömyystilastojen rumentajista
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
No jaa, oon ollut eläkkeellä fiksuudesta ja useista tutkinnoista huolimatta vuodesta 2013. Täytin tuona vuonna 48.
Työkyvyttömyyden pitää olla 100 %. Muutenhan on osatyökykyinen.
Lain mukaan ei tarvitse olla. 60 % oikeuttaa täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, oon ollut eläkkeellä fiksuudesta ja useista tutkinnoista huolimatta vuodesta 2013. Täytin tuona vuonna 48.
Työkyvyttömyyden pitää olla 100 %. Muutenhan on osatyökykyinen.
Kelan ohjeiden mukaan, jos työkykyä on jäljellä vähemmän kuin 40%, on oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Kyllähän noiden edellä esitettyjen prosenttienkin valossa on niin, että fiksu fiksuutta vaativassa työssä joutuu mt-syistä todennäköisemmin eläkkeelle kuin ei-fiksu jossain lapiohommissa. Sairauden laskiessa kognitiivisia kykyjä voi osatyökykyisenä vaikkapa olla kiinteistönhoitaja, siivooja tms, mutta vaativa aivokirurgia ei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein itse hakemuksen liitteeksi puolitoista sivua pitkän liitteen. Mietin ilmaisua todella pitkään, että sain kaiken selitettyä huolellisesti ja todenmukaisesti. Käytin liitteen kirjoittamiseen aikaa pari viikkoa.
Tuo ei välttämättä ole hyvä asia. Itse olen pitänyt huolen että hakemukseni vaikuttaa aivovammaisen juopon tekeleeltä. Pysyvää eläkettä ei vielä ole haettu, mutta määräaikaisella olen ollut vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Ei masennus ole syy mennä eläkkeelle. Tunnen yhden mielenterveyden takia nuorena eläköityneen, mutta nykyään opiskelee ja on menossa töihin. Turhaa päästää eläkkeelle työkykyisiä.
Miksi? Melkein kaikki työt nykyisin on täysin turhia.
Voi meitä on monta mielenterveysyhdistyksessä. Paitsi riita ja kilpailu puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, oon ollut eläkkeellä fiksuudesta ja useista tutkinnoista huolimatta vuodesta 2013. Täytin tuona vuonna 48.
Työkyvyttömyyden pitää olla 100 %. Muutenhan on osatyökykyinen.
Itse asiassa totuus on hieman toisenlainen; työkyvyn tulee olla laskenut 60%.
https://www.tyoelake.fi/elakkeet-eri-elamantilanteissa/tyokyvyttomyysel…
Mitä alkuperäisen kirjoittajan tekstiin tulee, on aina ikävää lukea katkeroituneen ihmisen kirjoituksia. Eivät ne peruskoulun kesken jättäneet pääse sen kummemmin ehdoin työkyvyttömyyseläkkeelle, kuin muut. Samat säännöt pätevät meihin kaikkiin.
Olen ollut eläkkeellä noin 40-vuotiaasta saakka, pian 10 vuotta. Mielestäni olen aina osannut ilmaista itseäni selkeästi; se ei jarruttanut eläköitymistäni. Eläkkeelle pääsin ensimmäisellä yrittämällä ja tiedon tästä sain noin viikko hakemuksen jättämisestä. Olen eläkkeellä mielenterveydellisin perustein.
Joku tässä viestiketjussa kirjoitti, kuinka tämän tuttava oli lopettanut terapian eläkkeelle päästyään. Terapia on tarkoitettu pääasiassa niille, joiden uskotaan palaavan työelämään. Kun ihminen on eläköitynyt, ei hänestä ole yhteiskunnalle enää hyötyä ja kuntouttaminen ei hyödytä. Kävin aiheesta keskustelun toimintaterapeuttini kanssa muinoin ja kirjoitukseni tästä perustuu hänen sanomaansa.
Edelsikö eläkkeelle pääsyäsi pitkät sairaslomat? Olitko osastolla hoidossa? Oliko elämäsi ennen sairastumista ns. normaalia vai olitko oireillut jo nuoruudesta? Jäitkö eläkkeelle töistä vai työttömyydestä?
Sairasloma kesti tavanomaiset 300 päivää. En ollut osastolla hoidossa. Olin oireillut jo nuoruudessani, mutta tästä ei B-lausunnossa ollut mainintaa. B-lausunto sisälsi viisi virkettä. Oma hakemukseni yhden virkkeen. Usein kuulee sanottavan, että lausuntoja on hyvä olla useilta eri lääkäreiltä ja sanomaa paljon. Joskus vähemmän on enemmän, eli sanoman sisältö ratkaisee. Kun hakeuduin hoidon piiriin, olin työelämässä. Aloitin silloin terapian ja hoitosuhteen. Olin sairaslomalla ensin ne mainitut 300 päivää, sen jälkeen määräaikaisella eläkkeellä (entinen kuntoutustuki) 10kk, sen jälkeen hakemus toistaiseksi voimassa olevasta eläkkeestä.
Selitätkö vähän tuota tummentamaani kohtaa. Miten ihmeessä B-lausunto on noin suppea ja miten ihmeessä sinä kuittasit oman hakemuksesi yhdellä virkkeellä? Ethän sinä yhdellä virkkeellä voi mitenkään selittää, miten sairaus vaikuttaa sinun työntekoon ja muuhun elämään? Minä tein itse hakemuksen liitteeksi puolitoista sivua pitkän liitteen. Mietin ilmaisua todella pitkään, että sain kaiken selitettyä huolellisesti ja todenmukaisesti. Käytin liitteen kirjoittamiseen aikaa pari viikkoa.
B-lausunnossa hoitava lääkäri esittää arvionsa siitä kykeneekö potilas harjoittamaan ammattiaan tai siihen rinnastettavaa työtä tai muutoin elättämään itsensä. Tähän ei tarvita paljoa sanoja, liitteenä on myös diagnoosit.
Usein kuulee ihmisten listaavan oireitaan hakemukseen. Näitä ei kysytä, eikä niitä siihen tarvitse laittaa. Hakemukseen tulee kirjoittaa miten sairaus vaikuttaa työntekoon. Nämä on toisistaan poikkeavia asioita. Nopeasti ja helposti selitettävissä oleva asia. Käyttämäni lause piti sisällään kaksi sanaa ja ne kertoivat oleellisen: se mitä kysyttiin.
Olin aiemmin, 30-vuotiaana mielenterveystoimiston asiakkaana pari vuotta ja sen saman ajan kuntoutustuella. Hoitava lääkäri kysyi jo tällöin haluanko jäädä eläkkeelle. En pitänyt sitä silloin ajankohtaisen. Käytin myös silloin kuntoutustukihakemuksessani samaa lausetta. Käytin sitä koko sen ajan, kun oli ko instanssien kanssa tekemisissä.
Joku kirjoitti, että sillä kuka tai missä asemassa hoitava lääkäri on oma merkityksensä. Pitää varmasti paikkansa, mutta ehkä vielä enemmän se onko hoitava lääkäri ammattitaitoinen ja miten tämä kykenee itseään ilmaisemaan. Omalla kohdallani kummallakin kertaa lääkärit olivat toiset kuten myös diagnoosit.
Jos olisin saanut hylkäävän päätöksen, olisin ottanut yhteyttä päätöksen tehneeseen vakuutuslääkäriin. Käsittääkseni nimi lukee päätöksessä, jos ei lue, se on saatavissa. Olisin kysynyt tältä kuinka tämä oli päätökseensä päätynyt ja mitä tämä odotti minun hakemukseltani tai hoitavan lääkärin lausunnolta, jotta päätyisimme minua tyydyttävään ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein itse hakemuksen liitteeksi puolitoista sivua pitkän liitteen. Mietin ilmaisua todella pitkään, että sain kaiken selitettyä huolellisesti ja todenmukaisesti. Käytin liitteen kirjoittamiseen aikaa pari viikkoa.
Tuo ei välttämättä ole hyvä asia. Itse olen pitänyt huolen että hakemukseni vaikuttaa aivovammaisen juopon tekeleeltä. Pysyvää eläkettä ei vielä ole haettu, mutta määräaikaisella olen ollut vuosia.
Ainakin kuntoutusyksikön lääkäri piti selontekoani hyvin tehtynä, siitä kävi ilmi se mitä piti. Päätös eläkkeestä tulikin viikossa. Minulla on tosin fyysisiä sairauksia, jotka eivät vaikuta aivoihin.
Eläkkeet tulee sen perusteella kuka on puoltava psykiatri. Psykiatria on täysin klikkiintynyt suomessa. Itsellänikin on ollut tällainen itseasiassa yhden sanan lauseen psykiatri joka sai läpi kuntoutustukihakemukseni sillä. Kun on joku kolleega jonka kanssa on hyvät välit niin sen lausuntoa ei mennä kiistämään eikä ammatillista näkemystä kritisoimaan. Jos on vähemmän arvostettu kolleega tai tuntematon niin ne joutuu runoilemaan enemmän ja välttämättä ei tule puoltoa.