Lapsettomat vs. Äidit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä äitiys ei ole ollut rankkaa. Mutta totta kai se on kasvattanut pinnaa, henkistä kanttia ja opettanut aikatauluttamaan arjen ja opettanut kyvyn asettamaan toisen tarpeet omien edelle. Eli vaikka väsyttäisi niin ulos on joskus vaan lähdettävä. Koti on siivottava. Ei vielä mitään mikä olis mahdotonta, mutta ihan eri tasolla mennään kuin lapsettomana ollessa, jolloin elämä oli tosi kevyttä ja vapaata. En myöskään väitä, etteikö jonkun lapsettoman elämä voi olla rankkaa. Kokemukset on subjektiivisia ja meillä ihmisillä on äärimmäisen erilaiset voimavarat. Toiset saavat 5 lasta, tekevät haasteellista asiantuntija työtä ja juoksevat maratoneja viikottain. Toiset eivät moista arkea voisi edes kuvitella omalle kohdalle.

Tuosta rakkaudesta olen ehdottomasti samaa mieltä, sitä rakkautta ja sitä tunnetta vaan ei voi käsittää ennen kuin on se oma lapsi. Eikä se rakkaus ole samanlaista mitä kokee omia vanhempiaan tai omaa miestään kohti. Kaikki toki ovat omalla tavallaan äärettömän tärkeitä rakkauden muotoja.

Mä olen aina rakastanut miestäni enemmän kuin lastani. Lastakin toki valtavasti. Mutta niin me ihmiset ollaan tässäkin asiassa erilaisia.

Mielenkiintoista. Mä en tiedä onko kyse välttämättä enemmän rakastamisesta, mutta se tunne on jotain ihan muuta kuin mitä olen aiemmin kokenut. Mun mielestä eri rakkauden muodot on niin erilaisia, että niitä on vaikeaa laittaa järjestykseen, siten, että tietäisin ketä rakastan eniten. Rakastan läheisiäni vain eri tavalla. 

Tietysti rakkaus mullakin on erilaista kohteesta riippuen. Lähinnä kritisoin ajatusta siitä että äidinrakkaus olisi jotain niin suurta että ylittäisi kaiken muun. Mulla vaikuttaa varmaan sekin että olin 40 kun tulin äidiksi. Elettyä elämää oli takana ja usein kai nuorempana koetut asiat on ihmiselle niitä suurempia. Tietysti äitiys on mulle ainutlaatuinen kokemus. Mutta kun jotain kokee, jää jotain muuta kokematta. Nyt en tule tietämään millainen olisi ollut loppuelämä lapsettomia

Mitä nyt merkille laittanut, niin monestihan äidit jaksaa vääntää tästä. Tulee vaan mieleen että puretaan sitä v*tutusta lapsettomiin, kun he eivät halua lisääntyä ja joudu läpikäymään samaa. Halutaan että muutkin on väsyneitä 24/7 eikä pääse ilman lasta mihinkään.

Ihan vain ap:lle tiedoksi, että aikasi ennen lapsia ei ole yhtä kuin muiden ihmisten aika ilman lapsia. Tosi typerä aloitus ja osoittaa kai vain sen, että lapsia hankkineiden paras funktio maailmassa lienee juurikin se lasten hankkiminen. Jättää ne vähän enemmän älliä vaativat asiat sitten muille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain ap:lle tiedoksi, että aikasi ennen lapsia ei ole yhtä kuin muiden ihmisten aika ilman lapsia. Tosi typerä aloitus ja osoittaa kai vain sen, että lapsia hankkineiden paras funktio maailmassa lienee juurikin se lasten hankkiminen. Jättää ne vähän enemmän älliä vaativat asiat sitten muille.

Siinä oikein stereotypioiden vaalija.  

Ihmettelinkin kun ei kukaan ole vielä tuonut tätä puoltaan asiasta esille, mutta tulihan se sieltä.

Huomautan kuitenkin - vaikka tuollaiset heitot pitäisikin jättää omaan arvoonsa - että tahallisesti lapsettomaksi jättäytyminen ei vaadi sitäkään vähäistä ällimäärää, mitä tarvitaan lapsen aikuiseksi kasvattamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain ap:lle tiedoksi, että aikasi ennen lapsia ei ole yhtä kuin muiden ihmisten aika ilman lapsia. Tosi typerä aloitus ja osoittaa kai vain sen, että lapsia hankkineiden paras funktio maailmassa lienee juurikin se lasten hankkiminen. Jättää ne vähän enemmän älliä vaativat asiat sitten muille.

Siinä oikein stereotypioiden vaalija.  

Ihmettelinkin kun ei kukaan ole vielä tuonut tätä puoltaan asiasta esille, mutta tulihan se sieltä.

Huomautan kuitenkin - vaikka tuollaiset heitot pitäisikin jättää omaan arvoonsa - että tahallisesti lapsettomaksi jättäytyminen ei vaadi sitäkään vähäistä ällimäärää, mitä tarvitaan lapsen aikuiseksi kasvattamiseksi.

Yhtä arvoton on oma heittosi. -eri