Inhoan lapsen kanssa oloa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIllä tavalla lapsi kiusaa sinua ja kohtelee sinua huonosti? Totta kai pitää tehdä selväksi, että tämmöinen peli ei enää vetele, ja antaa lapselle joku rangaistus, tyyliin joutuu jäähylle kun puhuu rumasti, tai ei saakaan karkkia tms.

Joskus vanhemman ja lapsen henkilökemiat eivät sovi yksiin. Sille ei nyt kuitenkaan voi mitään, kun olet lapsen jo hankkinut. Pitää keksiä joku keino, jolla selviät tilanteesta. Suosittelisin, että otat yhteyttä perhetyötä tekeviin sossuihin ja yhdessä mietitte tilannetta. Sieltä voi tulla hyviä selviytymisvinkkejä, ja voi päästä ihan terapiaankin.

No puhuu rumasti ja minua loukaten (menee henkilökohtaisuuksiin)... jos annan rangaistuksen niin ei muka tajua miksi saa sen vaikka perustelen. Joka hemmetin kerta jostain asiasta pitää vääntää. Pelkään vain että lapsi viedään minulta jos näkevät meillä liikaa ongelmia.

Jaa... Sun asenteellasi luulisi että HALUAISIT että lapsi viedään! Miksi et, kun et kerran voi sietää omaa lastasi?

Okei, olette tehneet omat päätelmät minusta. No Sanonpahan vain että olen avioliitossa enkä yksinhuoltaja. Mies ei vain puutu meidän asioihin mitenkään. Tai puuttuu, mutta lapsi ei kunnioita häntäkään. En ole narsisti mielestäni, ihan tavallinen ihminen. Lapsi vain koettelee meidän rajoja ja hermojamme. Ap

Yritä kuunnella lapsen viesti käytöksen takaa. Lapsi haluaa todennäköisesti huomiota eikä osaa hakea sitä muuten, kun negatiivisuuden kautta. Olette joutuneet negatiiviseen kierteeseen.

Koeta päästä henkisesti lapsen yläpuolelle ja koeta aktiivisesti muuttaa vuorovaikutustanne. Pysähdyt olemaan läsnä lapselle, katsot häntä silmiin ja kysyt "Mitä sulle kuuluu? Miten sun päivä on mennyt?"

Ole kärsivällinen, sieltä alkaa pikkuhiljaa purkautua asioita, mitä lapsi pyörittelee mielessään. Ehkä joku käyttäytyy ikävästi häntä kohtaan päiväkodissa/koulussa. Stressi purkautuu kotona ikävänä käytöksenä.

Sano jotain positiivista lapselle, ehdota yhteistä tekemistä. Kun lapsi huomaa, että sua kiinnostaa, alkaa suhde taas tulla positiivisemmaksi ja saatte muutettua suhteenne paremmaksi.

Haloo!!! Se on lapsi ja sinä olet aikuinen! Käyttäydy siis kuin aikuinen äläkä itse mene lapsen tasolle!

Vierailija kirjoitti:

Okei, olette tehneet omat päätelmät minusta. No Sanonpahan vain että olen avioliitossa enkä yksinhuoltaja. Mies ei vain puutu meidän asioihin mitenkään. Tai puuttuu, mutta lapsi ei kunnioita häntäkään. En ole narsisti mielestäni, ihan tavallinen ihminen. Lapsi vain koettelee meidän rajoja ja hermojamme. Ap

No kerro nyt jo ap minkä ikäisestä palsesta on kyse?

Sä olet äitinä epävarma ja annat lapsesi sanomiset mennä ihon alle. Tärkeä on, että lapsi ymmärtää, että olet sen verran aikuinen, että hänen sanat eivät loukkaa sinua. Koska jos se näkee, että sä lapsellisesti loukkaanut ja sit rangaistat ei siitä rangaistuksesta ole hyötyä, kun valta on silti hänellä. Kun lapseni pienenä sanoi mulle, että vihaa minua ja rakastaa mummua enemmän, mä vaan hymyilin rauhallisesti ja sanoin, että saa vihata ja rakastaa ketä haluaa, mutta nyt mennään kuitenkin nukkumaan, syömään jne, koska Minä olen Äitisi. Loppui se rajojen kokeileminen pian. Älä ota lasta henkilökohtaisesti.

Samoin! Onko sunkin lapsi tunnekylmä ilkkuva ja rääkyvä autisti niinkuin mun?

Minkä ikäinen? Omani j a nssa en haluis olla sekuntiakaan