Lue keskustelun säännöt.
Seurasin salassa 5v.tyttojen jutustelua ja leikkia. 3 tyttoa leikkivat kivasti keskenaan, 1 hiljaisempi, sivustaseuraaja. kaikki tuntuivat parjaavan hyvin, kunnes paikalle tuli 4.
30.05.2006 |
tytteli,joka aloitti sellaisen: " Sä oot mun paras kaveri ja tuo on ton paras kaveri ja sut kutsun synttäreilleni ja sua en kutsu ja ei leikitä tuon yhden kanssa (hiljaisempaa tyttöä syrjien)." Muitten oli silminnähden vaikea olla mitään mieltä, kun tämä manipuloija aivan varasti aina kenen milloinkin " itselleen" ja esti yhteisen leikin jatkumisen haukkumisellaan.
Jotenkin kävi mielessä, et kuinka nuorina tämä suosituimmuustaistelu alkaa?? Tuntui, kuin tämä kys. tyttö olisi jäänyt kotona rakkautta paitsi.
Tuntui, että nyt katselen tulevaa koulukiusaajaa...
Kommentit (7)
ei ole helppoa olla tyttö juuri tuon ikävän piirteen takia. Aina joku porukassa syrjii toista ja leikkikaverit valitaan aika ikävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 5 -v, joka aloitti tarhassa viime syksynä, osaa kyllä tuon pelin. Ei ehkä ole se " aloittaja" , mutta menee kyllä mukaan hommaan, vaikka kuinka kotona opetetaan, että ketään ei saa syrjiä tai kiusata tai jättää leikin ulkopuolelle.
Joka viikko on esittää uusi " paras kaveri" -listaus, jonka mukaan kuulemma seuraaville synttäreille lähetetään kutsut (synttäreihin on vielä aikaa 8 kk).
En tiedä, millä tavalla saisi tuon kitkettyä pois, puhumista ja selittämistä jatkan ja toivon, että se joskus uppoaa.
Kun joukossa tyhmyys tiivistyy ja on helpompi olla " kusipäänä kusipäitten joukossa" . ja jos on hiljaisempi tyyppi, niin nämä " taistele suosiostani" -tyypit jyrää.
Parhain kaveri vaihtuu. Meillä alkoi 4-5v iässä, jatkui eskarissa ja ekaluokallakin tuntuu olevan sama tahti. Ja oma tyttäreni on ollut sekä ulkopuolelle jäävä että myös ulkopuolelle jättäjä.
Mä asuin pienessä kylässä, jossa leikkikavereita oli rajattu määrä eli kaikkien kanssa oli vaan tultava toimeen. Nykyään kun lapset on isoissa ryhmissä, ja lisäksi on päiväkodin/koulun ulkopuoliset kaverit, niin heillä on tavallaan varaa valita kaverinsa, mistä kärsii aina ne omituiset (lasten silmissä siis) ja hiljaiset. Kauhea säälihän se on, ettei lasten tarvitsekaan nykymaailmassa oppia ymmärtämään erilaisuutta, sen voi vaan sivuuttaa. Eikä kaikille opeteta suvaitsevaisuutta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitaat syö nopeet,se opitaan jo lapsena. Rauhoittuu kun maailman meno aukeaa vielä enemmän. 6v. on jo erillainen taas uusien kotkotuksien kanssa. Ap mainitsi rakkauden puutteesta?! Enpä usko,mulla 5v. kaksostytöt jotka ovat kun yö ja päivä. Toinen on pomo ja toinen menee perässä. Rakkauden puutteesta ei ole kysymys,vaan luonteesta!
varsinkaan lapsena.