Olisitko valmis muuttamaan elämäsi rakkauden kanssa niin kauas ettei kukaan häiritsisi teidän elämää
Ja saisitte olla vaan kaksin ja toteuttaa yhteisiä unelmia aina kun työkiireiltänne ehditte? Kuvitellaan ettei kummallakaan olisi lapsia tai lapset olisivat jo niin isoja etteivät asuisi enää kotona.
Kommentit (41)
En. En myöskään koskaan muuttaisi kenenkään valmiiseen taloon. Miksi suostuisin siihen, että joku toinen on päättänyt puolestani että missä ja miten asun XD. Joten kaikki omakotitalonsa (esim. deittisivulla) mainitsevat miekkoset ovat automaattisesti poissa pelistä.
En, ei kiinnosta tuollainen. Mulla on elämässä paljon muutakin.
Muiden kanssa en halua
mä sopia en yhteen enkä riitoja
ja kirjoitan vieraskirjoihin lauseita
vain sinusta
milloin saan piilottaa sinut muilta
Jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään
Muiden häissä me vaietaan
ei vastata vihjauksiin meidän vuorosta
ja puhutaan äänekkäästi jo tulleista
eroista
ja viimeinkin meitä ei kutsuta enää
Jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään
Ja kukaan ei etsikään koskaan meitä
Jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään.
Eli yhteiset unelmat ois toteutettavissa jossain korvessa? Eipä tule mieleen mitä sellaiset unelmat olisivat.
En oikein ymmärrä kysymystä. Kuka häiritsee pariskuntien elämää ja mihin ihmeeseen sitä oletettua häirintää pitäisi muuttaa?
Kuulostaa lähinnä halulta kontrolloida toista ja eristää muista ihmisistä...
Tämä on tuo varattuun rakastunut mielipuoli.
Ei. Me ihmiset olemme täällä toisiamme varten, lähimmäisiä ovat muutkin kuin oma kumppani. Ei ole tervettä yrittää elää itsekkäässä kuplassa ajatuksella, että muut ovat "häiriöksi".
Enkä oikein usko, että kukaan pärjää vain yhden ihmisen kanssa. Ystävät on sitä varten, kun kumppani ei voi tyydyttää kaikkia tarpeita. Rikastaa myös parisuhdetta se, kun ollaan laajasti tekemisissä.
Olin valmis ja muutinkin. Tätä kysymystä pitäisi ennemmin kysyä mieheltäni joka muutti minun ehdotuksestani toiselle puolelle maailmaa, emme olleet edes tunteneet paria kuukautta pidempään. Meillä oli kaikenlisäksi aika nopea lähtö, lähdimme 1,5 viikon kuluttua siitä kun sain idean pois muutosta. Tästä on aikaa 6-vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olin valmis ja muutinkin. Tätä kysymystä pitäisi ennemmin kysyä mieheltäni joka muutti minun ehdotuksestani toiselle puolelle maailmaa, emme olleet edes tunteneet paria kuukautta pidempään. Meillä oli kaikenlisäksi aika nopea lähtö, lähdimme 1,5 viikon kuluttua siitä kun sain idean pois muutosta. Tästä on aikaa 6-vuotta.
Miksi näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin valmis ja muutinkin. Tätä kysymystä pitäisi ennemmin kysyä mieheltäni joka muutti minun ehdotuksestani toiselle puolelle maailmaa, emme olleet edes tunteneet paria kuukautta pidempään. Meillä oli kaikenlisäksi aika nopea lähtö, lähdimme 1,5 viikon kuluttua siitä kun sain idean pois muutosta. Tästä on aikaa 6-vuotta.
Miksi näin?
Olin totaalisen loppu enkä nähnyt muuta mahdollisuutta. Huono työpaikka ja yleinen ahdistus. Eikä minulla ollut mitään mikä olisi pitänyt Suomessa. Ihmettelen yhä edelleen miten mieheni siinä tilanteessa päätti lähteä mukaani, etenkään kun ei edes tunnettu. No, lähtö kannatti ja olemme onnellisia.
Aivan ehdottomasti. Mikään, ei mikään ole symbioottista rakkautta tärkeämpää.
Mitenkähän kauas silloin piäisi muutaa? Kuun toiselle puolelle?
Tottakai olisin. Koen olevani vapaa tekemään mitä vain. En riippuvainen kenestäkään tai mistään. Voin valita itse ja jos jostain syystä tulisi tällainen eteen, niin valitsisin rakkauden ennemmin kuin vaikkapa materiaaliset viihdykkeet tai ison kasan pinnallisia statusihmissuhteita.
En usko sellaisen olemassaoloon kuin "elämäni rakkaus"
No mun sukulaiset ja osa ystävistä on kyllä sellasia, et ne änkeäis kylään aina tasaisin väliajoin.:D
Mutta oishan se upeaa elää jossain Etelä-Euroopan rannikolla olevalla pienellä saarella rauhassa ja kestitä välillä vieraita.
Jos saan joskus miehen, niin olen jo päättänyt, että meille tulee yksi somepäivä viikossa ja silloinkin vain tietty aika mitä siihen saa käyttää.
Minulle sopiva mies tietysti suostuisi tähän.:D
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaisen olemassaoloon kuin "elämäni rakkaus"
Olet vielä pinnallinen ihminen. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa sinäkin kehityt.
Kyllä olen. Kaksi vuotta sitten muutettiin miehen kanssa Ylitornioon ja lähinpään kauppaankin on 25km. Kalastellaan, metsästetään, viljellään, jne, eikä kumpikaan meistä käy töissä ja eletään hyvin vaatimatonta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaisen olemassaoloon kuin "elämäni rakkaus"
Olet vielä pinnallinen ihminen. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa sinäkin kehityt.
Ai pinnallisuus määritellään nykyisin tuon perusteella. Jännä, niin moni kuitenkin tyytyy johonkin puolisoon, jonka nyt sattuu saamaan. Harvempi hehkuttaa "elämänsä rakkautta".
En. Ei kukaan elä tuollaisessa tyhjiössä.