Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis muuttamaan elämäsi rakkauden kanssa niin kauas ettei kukaan häiritsisi teidän elämää
05.09.2019 |
Ja saisitte olla vaan kaksin ja toteuttaa yhteisiä unelmia aina kun työkiireiltänne ehditte? Kuvitellaan ettei kummallakaan olisi lapsia tai lapset olisivat jo niin isoja etteivät asuisi enää kotona.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Kaksi vuotta sitten muutettiin miehen kanssa Ylitornioon ja lähinpään kauppaankin on 25km. Kalastellaan, metsästetään, viljellään, jne, eikä kumpikaan meistä käy töissä ja eletään hyvin vaatimatonta elämään.
Mitä pahaa VR teille on tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämässä ne työkiireet on se häiriötekijä, ei muut ihmiset :D
Työtyötyötyötyötyötyö.
Minäminäminäminä.
Narsiminarsisminarsisminarsismi.
Me ollaan jo tuossa tilanteessa, tavallaan. Asutaan aika syrjassa eika meita kukaan tule hairitsemaan ellei itse haluta. Lahinna viikonloppuisin nahdaan muita ihmisia sosiaalisesti eika edes laheskaan joka viikonloppu, ollaan mieluiten kahdestaan.
En taida oikein ymmartaa kysymysta, minka pitaisi hairita yhdessaoloa?
Voisin muuttaa ja voisin muuttaa yksinkin. Rahastahan kaikki on kiinni, jos sitä olisi totaaliseen katoamiseen lopuksi elämäänsä niin häipyisin tästä paikasta. Haaveilen päivittäin kaikkien elämäni ihmisten hylkäämisestä ja muuttamisesta hevonkuuseen täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisin. Koen olevani vapaa tekemään mitä vain. En riippuvainen kenestäkään tai mistään. Voin valita itse ja jos jostain syystä tulisi tällainen eteen, niin valitsisin rakkauden ennemmin kuin vaikkapa materiaaliset viihdykkeet tai ison kasan pinnallisia statusihmissuhteita.
Surullista, jos elämään ei kuulu muunlaisia ihmissuhteita kuin "pinnalliset statusihmissuhteet".
Itse ainakin arvostan sitä, että kaksi läheistä ystävää asuu melko lähellä minua, he olivat korvaamaton apu kun elämäni rakkaus päätti päivänsä.
Mäkin haluaisin vähän tarkennusta, mitä on häiritseminen. Lisäksi, kuinka kauas pitäisi muuttaa? Mutta siellä kaukana olisi kuitenkin töitä. Erikoinen ajatus, mutta ehkä se tosiaan selvenisi jos ap kertoisi nuo kaksi ekaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Lapset kuuluvat tiiviisti elämääni, puoliso välttämättä ei, ainakaan tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En. Lapset kuuluvat tiiviisti elämääni, puoliso välttämättä ei, ainakaan tulevaisuudessa.
Lapset ovat vain lainassa, kohta omillaan. Sitten olet tasan ja vain yksin. Kuvottaa aina lukea näitä kersoissaroikkujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisin. Koen olevani vapaa tekemään mitä vain. En riippuvainen kenestäkään tai mistään. Voin valita itse ja jos jostain syystä tulisi tällainen eteen, niin valitsisin rakkauden ennemmin kuin vaikkapa materiaaliset viihdykkeet tai ison kasan pinnallisia statusihmissuhteita.
Surullista, jos elämään ei kuulu muunlaisia ihmissuhteita kuin "pinnalliset statusihmissuhteet".
Itse ainakin arvostan sitä, että kaksi läheistä ystävää asuu melko lähellä minua, he olivat korvaamaton apu kun elämäni rakkaus päätti päivänsä.
Nykyään on monenlaisia tapoja pitää yhteyttä ystäviin matkojenkin päästä, enää ei tarvitse kouluttaa ja kuljetella kirjekyyhkyjä. Huhujen mukaan jopa ihan eri maissa asuminenkin on mahdollista ilman, että on katkaistava tärkeät ystävyyssuhteet. Sen sijaan parisuhde rakkaan kanssa on etänä melko hankalaa tai ainakin turhauttavaa. Jotenkin näen niin, että parisuhteessa fyysinen lähekkäin olo on tärkeämpää kuin ystävyyssuhteessa. Mutta jokainen toki painottaa asiat tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
No mun sukulaiset ja osa ystävistä on kyllä sellasia, et ne änkeäis kylään aina tasaisin väliajoin.:D
Mutta oishan se upeaa elää jossain Etelä-Euroopan rannikolla olevalla pienellä saarella rauhassa ja kestitä välillä vieraita.
Jos saan joskus miehen, niin olen jo päättänyt, että meille tulee yksi somepäivä viikossa ja silloinkin vain tietty aika mitä siihen saa käyttää.
Minulle sopiva mies tietysti suostuisi tähän.:D
Outoa, että tätäkin kontrollifriikiä peukutetaan. Naiset on todella pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella outo kysymys. Ei meitä kukaan nytkään häiritse, paitsi ne työt. (Joo, meillä on lapsia, mutten koe heitä mitenkään häiriöksi).
Mutta jos kysymys pitää ymmärtää niin, että kumppani vaatii rajamaan muut ihmiset elämästä ja keskittymään häneen ja tämä edellyttää muuttamista korpeen, niin juoksisin kyllä ja kovaa. Ei kuulosta meinaan terveeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Lapset kuuluvat tiiviisti elämääni, puoliso välttämättä ei, ainakaan tulevaisuudessa.
Lapset ovat vain lainassa, kohta omillaan. Sitten olet tasan ja vain yksin. Kuvottaa aina lukea näitä kersoissaroikkujia.
Voihan omillaankin asuvat lapset tavata vanhempiaan säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaisin oikein mielelläni vaikka yksinänikin.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisin. Koen olevani vapaa tekemään mitä vain. En riippuvainen kenestäkään tai mistään. Voin valita itse ja jos jostain syystä tulisi tällainen eteen, niin valitsisin rakkauden ennemmin kuin vaikkapa materiaaliset viihdykkeet tai ison kasan pinnallisia statusihmissuhteita.
Surullista, jos elämään ei kuulu muunlaisia ihmissuhteita kuin "pinnalliset statusihmissuhteet".
Itse ainakin arvostan sitä, että kaksi läheistä ystävää asuu melko lähellä minua, he olivat korvaamaton apu kun elämäni rakkaus päätti päivänsä.
Nykyään on monenlaisia tapoja pitää yhteyttä ystäviin matkojenkin päästä, enää ei tarvitse kouluttaa ja kuljetella kirjekyyhkyjä. Huhujen mukaan jopa ihan eri maissa asuminenkin on mahdollista ilman, että on katkaistava tärkeät ystävyyssuhteet. Sen sijaan parisuhde rakkaan kanssa on etänä melko hankalaa tai ainakin turhauttavaa. Jotenkin näen niin, että parisuhteessa fyysinen lähekkäin olo on tärkeämpää kuin ystävyyssuhteessa. Mutta jokainen toki painottaa asiat tavallaan.
Vastasinkin vain tuohon kommmenttiin, jossa vaakakupissa oli rakkaus ja pinnalliset ihmissuhteet. Erikoinen vastakkain asettelu, kyllä kai useimmilla kyseessä on valinta että muuttaako ja jättää taakseen ystävät ja sukulaiset.
Ja varmasti yhteydenpito sujuu matkojenkin päästä, mutta en itse haluaisi muuttaa edes toiseen kaupunkiin, saati maahan, jossa tuntisin vain puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Lapset kuuluvat tiiviisti elämääni, puoliso välttämättä ei, ainakaan tulevaisuudessa.
Lapset ovat vain lainassa, kohta omillaan. Sitten olet tasan ja vain yksin. Kuvottaa aina lukea näitä kersoissaroikkujia.
Puoliso on vain lainassa, kohta saattaa kuolla tai lähteä lätkimään. Kuvottaa aina lukea näistä läheisriippuvaisista puolisossa roikkujista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olisin. Koen olevani vapaa tekemään mitä vain. En riippuvainen kenestäkään tai mistään. Voin valita itse ja jos jostain syystä tulisi tällainen eteen, niin valitsisin rakkauden ennemmin kuin vaikkapa materiaaliset viihdykkeet tai ison kasan pinnallisia statusihmissuhteita.
Surullista, jos elämään ei kuulu muunlaisia ihmissuhteita kuin "pinnalliset statusihmissuhteet".
Itse ainakin arvostan sitä, että kaksi läheistä ystävää asuu melko lähellä minua, he olivat korvaamaton apu kun elämäni rakkaus päätti päivänsä.
Nykyään on monenlaisia tapoja pitää yhteyttä ystäviin matkojenkin päästä, enää ei tarvitse kouluttaa ja kuljetella kirjekyyhkyjä. Huhujen mukaan jopa ihan eri maissa asuminenkin on mahdollista ilman, että on katkaistava tärkeät ystävyyssuhteet. Sen sijaan parisuhde rakkaan kanssa on etänä melko hankalaa tai ainakin turhauttavaa. Jotenkin näen niin, että parisuhteessa fyysinen lähekkäin olo on tärkeämpää kuin ystävyyssuhteessa. Mutta jokainen toki painottaa asiat tavallaan.
Vastasinkin vain tuohon kommmenttiin, jossa vaakakupissa oli rakkaus ja pinnalliset ihmissuhteet. Erikoinen vastakkain asettelu, kyllä kai useimmilla kyseessä on valinta että muuttaako ja jättää taakseen ystävät ja sukulaiset.
Ja varmasti yhteydenpito sujuu matkojenkin päästä, mutta en itse haluaisi muuttaa edes toiseen kaupunkiin, saati maahan, jossa tuntisin vain puolison.
Ma tein just nain ja sille tielle jain, vaikka puolisokin on jo ns. menneen talven lumia. Kummasti siina vuosien varrella tutustui ihmisiin, sai uusia ystavia ja naimisiin menon myota uutta sukuakin - joskus ihan hairioksi asti. ;) En ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaisen olemassaoloon kuin "elämäni rakkaus"
Olet vielä pinnallinen ihminen. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa sinäkin kehityt.
Ai pinnallisuus määritellään nykyisin tuon perusteella. Jännä, niin moni kuitenkin tyytyy johonkin puolisoon, jonka nyt sattuu saamaan. Harvempi hehkuttaa "elämänsä rakkautta".
Jokainen tavallaan. Toisilla on kärsivällisyyttä odottaa, etsiä ja kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sellaisen olemassaoloon kuin "elämäni rakkaus"
Olet vielä pinnallinen ihminen. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa sinäkin kehityt.
Ai pinnallisuus määritellään nykyisin tuon perusteella. Jännä, niin moni kuitenkin tyytyy johonkin puolisoon, jonka nyt sattuu saamaan. Harvempi hehkuttaa "elämänsä rakkautta".
Niin. Onpa hienoa olla joku johon ollaan tyydytty. Not.
Ilmeisesti nämä ihmiset ovat sitten hyvin pinnallisia. Vai tuleeko heistä pinnallisia vain, jos eivät usko "elämänsä rakkauteen" - se ei vain ole se puoliso.
Niin. Onpa hienoa olla joku johon ollaan tyydytty. Not.