yksin synnyttämässä?

yksin toissa vuonna. En tosin edes halunnut ketään paikalle.



Kätilöt päivystivät hyvin vaikkeivat huoneessa koko ajan olleetkaan. En olisi niin edes halunnut.



Jos menet tajuttomaksi tms. synnytyksen aikana se kyllä taatusti huomataan ja saat apua.



Tsemppiä synnytykseen!

Miksette vie esikoista vaikka hoitoon siksi aikaa esim.isovanhemmille? Minua ainakin ahdistaisi olla yksin vieraiden ihmisten keskellä :/ Meidän esikoinen on sen aikaa mummilassa..

..niin kysäisepä saisitko itsellesi doulan kaveriksi! Aktiivinen synnytys ry ja ensi- ja turvakotien liitto ainakin välittävät doulia.



Ensi- ja turvakotien liiton doulista en tiedä tarkemmin, mutta Aktiivinen synnytys ry:n doulat on kurssitettu ja kaikki ovat itsekin synnyttäneitä naisia. Aktiivinen synnytys ry:n doularingin yhteyshenkilönä toimii Sari Siren. Sähköpostiosoite on sari.siren@gmail.com. Hän antaa lisätietoja toiminnasta ja doulien yhteystiedot.



-M

Toinen tyttö tupsahti maailmaan viikko sitten ja yksin synnytin. Tapaus nyt ei ihan ole sellainen skenaario kuin sinulla on mielessä, mutta kuitenkin. Olin siis ollut osastolla ja odotin käynnistystablettien tehoamista. Lapsenvahti oli joutunut lähtemään kotiin aiemmin sinä iltana kun sitten supistukset alkoivat. Naapurit olivat luvanneet katsoa esikoisen perään, mutta mies vähän empi kun tyttö oli tullut juuri kipeäksi. Synnytys sitten käynnistyttyään kesti reilu kaksi ja puoli tuntia tytön syntymään. Miehellä olisi tehnyt todella tiukkaa ehtiä mukaan vaikka olisi lähtenyt heti ensisupistuksesta. Ja kun pyysin tulemaan, tyttö olisi jo ehtinyt syntymään.



Seuraa / tukea olisin kaivannut silloin kun supistuskivut olivat päällä. Tuntui että olisin jopa antanut koskea (esikoisen synnytyksessä en antanut koskea, koska se tuntui vain pahentavan). Salissa mies ei olisi voinut oikeastaan tehdä mitään, koska olin siellä vain 13 minuuttia ennen syntymää. Ainoa asia mikä tässä yksin synnyttämisessä on jäänyt vaivaamaan ja vaivaa varmaan lopun ikää, on se, ettei ole ketään kenen kanssa jakaa muistoa syntymästä. Olo oli tosissaan turvallinen koko ajan ilman miestäkin, kun olin jo valmiina sairaalassa.



Jos yksin synnyttäminen tuntuu todella kauhealta ja synnytys ei mene niin nopeasti kuin minulla, doula on yksi vaihtoehto, tai sitten voit aina kysyä joltakin ystävältäsi olisiko hän valmis tulemaan tueksi ja turvaksi.



Ei varmaan paljon lohduta, mutta äitini samoihin pohdintoihin viime viikoilla sanoi että onhan ne naiset synnyttäneet ennenkin ilman miestä ja selvinneet... Ei naurattanut silloin..

Kiitos ehdotuksista! Kaipailen edelleen muiden kokemuksia yksin synnyttämisestä.



Doula-vaihtoehtoa miettiessäni aloin ihmetellä, miten ihmeessä doula voi " päivystää" jopa viikkokausia LA:n tienoilla ja h-hetkellä jättää työpäivänsä kesken ja lähteä synnyttämään " vieraan" naisen kanssa.



Meillä esikoisen hoito-ongelman ratkaisisi vastaavanlainen " päivystävä lastenhoitaja" . Mistähän sellaisen saisi? MLL:stä kerrottiin, että hoitaja pitää täällä pk-seudulla varata viikkoa etukäteen...



Ongelmaani taustaksi vielä, että mieheni tulisi mielellään mukaan synnytykseen, mutta esikoiselle ei kertakaikkiaan ole hoitopaikkaa nopealla varoitusajalla.



Sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Lisäksi olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, joten vanhat tutut ystävät asuvat kaukana. Uudesta kotikaupungistamme tunnemme vasta muutaman ihmisen, mutta hekin ovat työssäkäyviä, joten apua ei tule, jos synnytys alkaa päivällä.

Esikoinen pitäisi saada johonkin hoitoon, meillä on ystävä joka ei ole töissä, mutta hänelläkin on aina välillä menoja tai on pois paikkakunnalta. Olen oikein alkanut ihmetellä mihin kaikki vanhemmat lapsensa laittavat kun eihän kaikilla voi olla joku joka päivystää monta viikkoa vuorokauden ympäri! Muutamia yksin synnyttäneitä kuultuani olen vakuuttunut että kyllä kätilö on kanssasi enemmän jos olet yksin. Ajattelin myös että jos olen yksin ja kätilöopiskelija olisi tarjolla, voisin ottaa hänet synnytykseen.

Minä synnytin kakkosen yksin, ja ihan hyvät muistot jäi. Kätilön lisäksi oli mukana lääketieteen kandidaatti (joka oli paikalla enemmän kúin kätilö).

Jos synnytät kesäaikana, opiskelijoita on vähemmän, mutta kannattaa kysäistä. Itselle ainakin oli hyvä ratkaisu ja olin sitä etukäteen pohtinutkin.



Ehdin olla salissa ihan reilusti, 5tuntia ennen lapsen syntymää. Kätilö oli suurimman osan ajasta " kellon päässä" , ja välillä tuntui yksinäiseltäkin, mutta eipä siinä sitä haikailemaan suppareiden välillä ehtinyt. Kelloahan voi soittaa aina kun siltä tuntuu, turvassa olet.



Kätilö oli tosi ihana, joten sekin teki olon turvalliseksi, vaikka mies ei ollutkaan mukana. Ihan normaalisti pääsin ammeeseen, lisäksi kätilö hieroi, käytti akupainantaa ym. Toisaalta en tiedä, miten tilanne poikkesi siitä, jos mies olisi ollut mukana, koska ensimmäinen syntyi sektiolla.



Näin jälkikäteen ainoa harmittava seikka on se, ettei ole ketään kenen kanssa konkreettisesti muistella tapahtumaa. Mutta silti uudestaankin lähtisin yksin synnyttämään!

Hei!



Minulla on yksin synnyttäminen tuoreessa muistissa, nimittäin kolmas lapsemme syntyi 12. päivä. Myös toista lasta olin yksin synnyttämässä. Viimeisin synnytys kesti noin kolme tuntia ja toinen noin viisi tuntia ja osan tuostakin ajasta olin kotona, joten kovin pitkään ei tarvinnut yksin hikoilla, tosin siinä tilanteessa voi pienikin aika tuntua pitkältä. Ensimmäisellä kerralla mies oli mukana. Meillä ei myöskään ole oikein sellaista ihmistä lähellä, jonka kanssa lapset olisivat tottuneet olemaan tai joka pääsisi nopeasti tai varmasti. Noita doulia kyselin, mutta täällä Jyväskylässä ei tunnu olevan saatavilla. Olen myös miettinyt, että miten kaikilla perheillä on joku, joka pystyy tulemaan, vaikka on työelämässä vai onko? No joka tapauksessa kokemukseni ovat hyviä. Toisella kerralla olin tosin aika paljon yksin, mutta vointi oli aika hyvä, pärjäsin ilokaasulla, istuin keinutuolissa, kävin ammeessa ja kätilö kävi välillä katsomassa, silloin oli monta synnyttäjää melkein samaan aikaan saamassa vauvan. Olen ajatellut asiaa jopa niin, että ehkä synnytykseen pystyi jotenkin paremmin keskittymään, kun oli yksin, sitä jotenkin oli sellaisessa omassa maailmassa eikä kaivannut ketään varsinaisesti. Ennen kolmatta synnytystä mietin taas asiaa ja kirjoitin jopa siihen lappuun, joka annetaan kätilölle sairaalaan tullessa, että toivon, etten jäisi yksin, enkä jäänyt. Silloin oli melko hiljaista ja paikalla oli koko ajan mukava kätilö sekä opiskelija. Mutta varmaan riippuu tilanteesta, että onko heillä kiire vai ei, mutta ei ketään pitäisi kyllä voida yksin jättää, jos on tuskainen ja haluaa jonkun siihen tueksi ja ainakin loppuvaiheessahan siinä on koko ajan kätilö. Ja mulla oli ainakin turvallinen mieli synnyttää, kun tiesin, että lapset on hyvässä hoidossa miehellä kotona. Vaikeampana koin sitten osastolla olon yksin nyt kolmannella kerralla, oli kova ikävä kotiin ja lähdinkin sitten jo seuraavana päivänä. Jotenka hyvät muistot on jääneet molemmista kerroista yksin synnyttämässä. Varmaan menen yksin taas, jos vielä tulee lapsia.

Vaikka se ei varsinaisesti alkuperäisen kirjoittajan ajatus ollutkaan.. ;)



Oletan, että doulia on pääkaupunkiseudulla, mutta ei siitä enempää kun en tarkemmin tiedä. Tampereeen seudulla on doularinki, johon kuuluu useita doulia ja Jyväskylässäkin on ainakin kaksi doulaa.

Ja on olemassa doulia, jotka lähtevät vaikka toiselle puolen Suomea, jos synnyttäjä niin toivoo. Matkakulut ovat silloin synnyttäjän maksettavia, muutenhan doulat eivät peri maksua tuestaan.. =)



Joku kirjoitti että ei voi käsittää miten doula pääsee koska tahansa lähtemään synnyttämään vieraan naisen mukaan. Ei aina pääsekään, siksi doulia on yleensä useampi. Kun kyselee doulaa, saa useamman doulan yhteystiedot. Synnyttäjä itse valitsee (puhelimessa tai tapaamalla) heistä ne, kenen kanssa synkkaa. Sehän on synnytyksessä todella tärkeää, niinkuin kaikki tiedämme.. ;)

Nämä valitut doulat sitten " päivystävät" synnytyksen aikoihin.



Doulat ovat kaikki perheellisiä. Osa työssäkäyviä, osa kotiäitejä. Luulisin että kaikki jotka doulatoimintaan ovat lähteneet mukaan, ovat jollakin tapaa ajatelleet työnsä/lastenhoidon järjestymisen synnytyksien ajaksi.



-M taas

väestöliitosta kannattaa myös kysyä, vaikka luulen, että heiltäkin hoitaja tilataan tietylle ajalle etukäteen.

itsekin vasta pääkaupunkiseudulle muuttaneena tutuistuin sattumalta ryhmätoiminnassa toiseen äitiin, joka asuu kaksistaan tyttönsä kanssa ja lupautui ottamaan meidän tytön luokseen synnytysen ajaksi. todennäköisesti mies siis pääsee mukaan. mutta aina on olemassa se riski, että ystäväni ei olekaan käytettävissä, onhan hänelläkin pieni lapsi. olen siis henkisesti varautunut synnyttämään myös yksin ja uskon, että siitä selviää. vaikka toki uusi sairaala ja vieras ympäristö hermostuttaa vaikka mies olisikin mukana. tärkeintä on kuitenkin saada lapsi turvallisesti maailmaan.

toivottavasti ratkaisu löytyy. :)

lähestulkoon, ehdin kuitenkin saliin päästyäni saamaan pcb:n ja ilokaasua TOOODELLA rutkasti, eli olin aivan pihalla, siis tyyliin lsd pilvessä...huhuh mikä kokemus. Oli niin nopsa rykäsy etten kerennyt miettii onko mies vai ei. Kun lapsi oli syntynyt oisin toivonut kaveria siihen ihastelemaan. se harmitti. kätilö oli paikalla melkein koko ajan, ja tuli HETI kun sotin kelloa. Kohtelu oli muutenkin paljon parempaa kuin mies-mukana versiossa, he kehuivat mua todella ja kohetelivat tosi inhimilisesti ja hyvin. Kiitti vaan NKL:n väki :-)

Tuttavani saivat viedä lapsensa paikkakunnan vuoropäiväkotiin synnytyksen ajaksi kun heillä ei ollut mitään hoitopaikkaa esikoiselle, neuvolasta saivat vinkin kun asiaa siellä pohtivat, neuvolasta oli kehotettu kysymään myös paikallisilta perhepäivähoitajilta josko jollekin sopisi tälläinen erikoisjärjestely.

siis olin doula siskolleni viime kesänä. Omissa synnytyksissä oli mies mukana ja esikoinen tätinsä luona kuopuksen syntymän aikana. Ainoa kerta kun hän on tätilässä ollut, mutta halusimme lähteä yhdessä synnyttämään. Lisäksi tuli äkkilähtö eikä kukaan muu ollut lupautunut lapsenvahdiksi. Viime kesänä olin doulana siskoni synnytyksessä! Aivan mahtava kokemus! Myös lapsen isä oli kuin olikin mukana synnytyksessä loppuun asti, joten meillä oli sellainen " perhesynnytys" . Kyllä siellä salissa on hyvä olla joku mukana. Jos on ruuhkaa, niin kätilöt ei ehdi olemaan koko ajan lähellä. Itse ilmoitin töissä, että kun synnytys koittaa, niin lähden mukaan ja voin vaikka tehdä ne työt jälkikäteen tai ottaa palkatonta. Olen sellaisessa hommassa, että ne työt voi tehdä vähän myöhemminkin. Lapsi syntyi vapaapäivänäni, joten hoitui sekä synnytys että työt :-)

mutta siskoni synnytti kuukausi sitten tytön yksinään, ja vieläpä esikoisen mutta ei ollut yhtään harmissaan ettei mies ehtinyt mukaan. Kaikki sujui nopeasti ja mallikkaasti.



Itse aion lähteä seuraavaan synnytykseen (jos sellainen joskus tulee...) YKSIN. Ekassa oli mies mukana mutta en kokenut että siitä olisi ollut minkäänlaista hyötyä, pikemminkin vaan vaivaannuin. Synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, joten siksikin toki saattoi olla erilainen kokemus kun kaikki ei mennytkään ihan normaalisti. Mutta silti mulla oli koko ajan semmonen olo että oisin vaan halunnut olla yksin ja käpertyä peiton alle kun koko ajan piti samassa asennossa kyljellään sängyssä olla (vois olla eri juttu jos pääsis kävelemään).



Olen ennen omaa synnytystäni ollut kaverin tukena, siis epävirallisena doulana. Myön minä lähdin kesken työpäivän kaverin vauvaa synnyttämään. Olin keskustellut asiasta pomon kanssa ja kaikki oli hänelle ok, ehkäpä työpaikan muut naiset katsoivat poistumistani pitkään, mutta en katsonut tarpeelliseksi heille mitään selittää. Sain jopa seuraavankin päivän palkatonta vapaata kun synnytys kesti sen verran pitkälle iltaan!



Tosiaan jos sulla on semmonen olo että et halua lähteä yksin synnyttämään niin sitten ehkä kannattaa pyytää joku kaveriksi. Mutta en mä kyllä näkisi asiaa niinkään että siellä ois jonkuu pakko olla mukana. Oon myös samaa mieltä siitä että mitäpä se mies siellä loppupelissä tekisi, siis en tarkoita niin että siitä ois haittaakaan ja onhan se toki niinkin että " yhdessä se on sinne laitettu, niin yhdessä se sieltä otetaan poiskin" , mut uskon että tuo viesti meni meiän ukolle perille jo ekassa synnytyksessä, toka tulee olemaan sitten ihan mun oma juttuni!