Mua vähän huvittaa yh-äitinä valitukset, että mies on muutaman päivän poissa kotoa

Niin. Tietysti muiden on vaikea ymmärtää, että sunä tiedät millaista vanhemmuus on. Olet kaiken vanhemmuuden standardi ja muiden pitäisi tajuta kysyä sinulta kuinka väsyneitä he ovat.

Ja kaikkien muiden elämät ovat ärsyttäviä, siksi niistä ei saa puhua. Vai mitä?

Kaikkein paras oli se kun tuttava soittaa kaikki tuttunsa läpi jos hänen mies on jossain reissussa että kaipaa nyt seuraa! Siis jumaliste, ei yhtä iltaa pysty olemaan yksin kotonaan? Ihan näin kun itse tahtomattani / laiskuuttani kökin joka armas ilta itsekseni niin ei kauheasti sympatiat riitä.

En valita muutamasta päivästä mutta 8 viikon putki otti kieltämättä voimille.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja on liukuva käsite, toisille se on 24/7 yksin vastuu lapsista, toiselle se voi olla vuoroviikko systeemi, toisille se, että lapset on joka toinen viikonloppu toisen vanhemman luona. Haluaisin tietää, miten te yyhoot, jotka käytte kokopäivätöissä, ja joilla useampi kuin yksi lapsi, kuinka ehditte hoitamaan kaiken yksin? Harrastaako teidän lapset ja kuinka usein? Paljonko teillä lapset saa vanhemmalta aitoa, jakamatonta huomiota vuorokaudessa? Millä ajalla huolehditte omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista?

Minulla ei ole kuin yksi alakouluikäinen lapsi, mutta silti on sumpliminen ja itselläni ei todellakaan olisi aikaa harrastaa.

Lapsella on kyllä pari harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja on liukuva käsite, toisille se on 24/7 yksin vastuu lapsista, toiselle se voi olla vuoroviikko systeemi, toisille se, että lapset on joka toinen viikonloppu toisen vanhemman luona. Haluaisin tietää, miten te yyhoot, jotka käytte kokopäivätöissä, ja joilla useampi kuin yksi lapsi, kuinka ehditte hoitamaan kaiken yksin? Harrastaako teidän lapset ja kuinka usein? Paljonko teillä lapset saa vanhemmalta aitoa, jakamatonta huomiota vuorokaudessa? Millä ajalla huolehditte omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista?

Minulla ei ole kuin yksi alakouluikäinen lapsi, mutta silti on sumpliminen ja itselläni ei todellakaan olisi aikaa harrastaa.

Lapsella on kyllä pari harrastusta.

Joo no, minun näkökulmasta yksi lapsi ei kyllä edes ole perhe. Simppeliä sinkkuutta.

Mitä ihmeen peetua taas. Jos olet kumppanin kanssa, on oma työnsä saada suhde toimimaan, sopia asioista ja niin edelleen. Yyhoot voi mennä ylimielisyytensä kanssa muualle. Rahaa kuitenkin tulee kassasta.

Olettaisin, että osasyynä voi olla se, että arki on järjestetty toimimaan kahden ihmisen varassa, yksinhuoltajat taas ovat tehneet ratkaisuja, joiden toteuttaminen onnistuu yksinkin. Vaikkapa päivähoitokuviot, jos hoitoajat on sovittu niin, että toinen vie ja toinen hakee, aiheuttaa se säätämistä, kun itse joutuu tekemään molemmat haut. Yksinhuoltajalla aikataulut on tietty sovittu toisin.

Samoin esimerkiksi lasten harrastukset on voitu valita laajemmalta alueelta, kun oletuksena on, että toinen hoitaa kuljetusrumban, kun yh:n lapset harrastavat tutun bussireitin varrella olevia harrastuksia.

Tuonkaltaiset on asioita, jotka voi järjestää monella tavalla, mutta ei sitä muutosta kannata viikon tai parin päivän poissaolon takia tehdä, vaan silloin pärjätään vähän huonommin tai oiotaan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja on liukuva käsite, toisille se on 24/7 yksin vastuu lapsista, toiselle se voi olla vuoroviikko systeemi, toisille se, että lapset on joka toinen viikonloppu toisen vanhemman luona. Haluaisin tietää, miten te yyhoot, jotka käytte kokopäivätöissä, ja joilla useampi kuin yksi lapsi, kuinka ehditte hoitamaan kaiken yksin? Harrastaako teidän lapset ja kuinka usein? Paljonko teillä lapset saa vanhemmalta aitoa, jakamatonta huomiota vuorokaudessa? Millä ajalla huolehditte omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista?

Minulla ei ole kuin yksi alakouluikäinen lapsi, mutta silti on sumpliminen ja itselläni ei todellakaan olisi aikaa harrastaa.

Lapsella on kyllä pari harrastusta.

Joo no, minun näkökulmasta yksi lapsi ei kyllä edes ole perhe. Simppeliä sinkkuutta.

Juu. Yhden lapsen voi jättää yksin, yksi lapsi voi olla ilman mitään, yksi lapsi pärjää kyllä ilman äitiä tai isää, harrastuksia, vaatteita, ruokaa, omaa huonetta ja huomiota. Vanhemmuus alkaa vasta sitten, kun lapsia on enemmän.

Mullakin on raju, villi ja vapaa sinkkukesä päällä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen neljän totaali yh (mies kuoli syöpään) ja jaksan aina ihmetellä, kun perheelliset ystäväni valittavat kun mies on esim töissä, kun on niin rankkaa tai jos miehellä jotain menoa ja joutuu olemaan jopa muutaman tunnin yksin kotona lasten kanssa. Pahin on kun valittavat, että lapsenhoitaja perui "janikapetterin" hoidon, että ei päästä miehen kanssa yhdessä ulos. Tai se ylipäätään kun ei ole hoitajia että pääsisi ulos. Siis en käsitä mikä ongelma on jättää lapsi miehelle kun sellainen on.

Ehkä he ovat sitten tottuneet liian hyvään, että eivät tajua että asiat voisi olla toisinkin.

Huvittaa kyllä kuunnella tätä valitusta, kun itselle se on ihan normi arkea, että kukaan ei ole auttamassa eikä ole mitään ongelmaa

Pääsisihän sitä yksin ulos, mutta jos haluaisi mennä sen oman miehen kanssa ja on viimeinkin saanut Janikapetterille hoitajan, joka sitten peruu, niin eikö tuo nyt ole aika normaalia että harmittaa.

Hehheh, olisiko yh:lla arki yhtä helppoa ja sujuvaa jos satunnaisesti sotkettaisiin koko arkirytmi? Kyllä meillä ainakin vaikuttaa iskän viikon poissaolo pari kertaa vuodessa juuri niin, ettei lapsia saa millään nukkumaan kun kaikki parkuvat ikävää ja temppuilevat häiriötilassa koko viikon kunnes iskä taas on kotona ja arki palaa raiteilleen. Sinänsä en tästä valita vaan annan miehen käydä, päästää mies minutkin. Huvittaa vaan tuollainen tavallisten perheenäitien aliarvioiminen kuin lastensa isän kanssa elävät olisivat jotenkin "tottuneet liian hyvään" eivätkä selviäisi lastensa kanssa yksin. Tottakai selviäisin ja pärjäisin jokseenkin hyvin jos jäisin esim. leskeksi. Jos valittaisin miehen reissuista niin valittaisin siitä, että lapset reagoivat isän poissaoloon epäkiitollisella tavalla ja se ottaa silloin päähän. Olen ratkaissut ongelman lellimällä lapset silloin pilalle ja säästämällä kurinpalautuksen miehelle.

Varmaan se, kun ei ole tottunut. Kyllähän kaikkeen tottuu ja sopeutuu, jos on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja on liukuva käsite, toisille se on 24/7 yksin vastuu lapsista, toiselle se voi olla vuoroviikko systeemi, toisille se, että lapset on joka toinen viikonloppu toisen vanhemman luona. Haluaisin tietää, miten te yyhoot, jotka käytte kokopäivätöissä, ja joilla useampi kuin yksi lapsi, kuinka ehditte hoitamaan kaiken yksin? Harrastaako teidän lapset ja kuinka usein? Paljonko teillä lapset saa vanhemmalta aitoa, jakamatonta huomiota vuorokaudessa? Millä ajalla huolehditte omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista?

Minulla ei ole kuin yksi alakouluikäinen lapsi, mutta silti on sumpliminen ja itselläni ei todellakaan olisi aikaa harrastaa.

Lapsella on kyllä pari harrastusta.

Joo no, minun näkökulmasta yksi lapsi ei kyllä edes ole perhe. Simppeliä sinkkuutta.

En minäkään pidä pelkkää lasta perheenäni, vaan minulle perhe = lapseni, vanhempani, sisarukseni, heidän lapsensa, isovanhempani.

Simppeliä sinkkuutta tämä ei silti ole, vaan sumplittavaa sinkkuutta.

Lapsen aikataulut, kaverit ym. vie aika paljon aikaa vapaa-ajastani enkä voi lähteä iltapimeällä harrastuksiin ja jättää lasta yksin kotiin pelkäämään tai tulla kotiin vasta sen jälkeen, kun lapsen olisi pitänyt mennä jo nukkumaan, ja aikaisemmin päivällä on lapsi ruokittavana eli silloinkaan en voi mihinkään harrastuksiin lähteä.

Lenkille toki pääsen vaikka joka päivä, ja itsekseni kotona tai lähimaastossa voin harrastaa liikuntaa tai muita yksin tehtäviä asioita.

Mutta odotan sitä kun lapsi on isompi ja voin käydä harrastuksissa.

Kyllä se yh:takin tympii kun rutiinit sotketaan. Siitä siinä nyt vaan on kyse. Toisilla rutiinit on yhden ja toisilla kahden varassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen peetua taas. Jos olet kumppanin kanssa, on oma työnsä saada suhde toimimaan, sopia asioista ja niin edelleen. Yyhoot voi mennä ylimielisyytensä kanssa muualle. Rahaa kuitenkin tulee kassasta.

Tuota olen myös miettinyt. Lapsien kanssa on paljon helpompaa yh:na kuin huonossa parisuhteessa, jossa on lapsia.

Onpas paljon yh:ita palstalla. Hyvä, kun pärjäätte niin hienosti. Ei tarvi valittaa. Mitä kukaan loppujen lopuksi tietää toisten elämästä? Mikä siitä tekee raskasta ja mikä ei?

Naiset saisi kyllä ylipäätään jättää miehet huolehtimaan lapsista enemmän ja lähteä välillä tuulettumaan. En edes viitsi enää ehdottaa kavereille mitään menoja, kun aina pitää kysellä lupaa mieheltä. Tai jos miehelle tulee jotain, niin nainen peruu omat menonsa.

Minä harrastan koirien hoitoa, pihanlaittoa ja sisustamista. Lasten aikatauluhen puitteissa. En usko että lapsiperheiden äidit sen kummemmin kukaan harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan eri asia. Kyllä minuakin suhteessa stressasi se kun mies ei tehnyt mitään, ei eväänsä liikauttanut yli 10 vuoteen, mutta ei minua nyt haittaa asiat kun se ei ole täällä ja mikä on muuttunut, se että en joudu jatkuvasti pettymään elämässäni joka ikinen päivä. Kun stressi on pois niin koti on siisti kuin itsestään ja mitään painoa ei tunne enää missään. Se painolasti tulee jatkuvasta pettymisestä ja odotusten lataamisesta ihmiseen joka ei pysty mihinkään. Ei mene enää energiaa hukkaan kun odottaa laivaa lentokentälle.

Tämä on juuri asian ydin! Jos on se puoliso siinä mukana, tottakai sitä odottaa, että se puoliso osallistuu hommiin. Ja kun se ei osallistu (lähtee työmatkalle), tuntuu isolta se työmäärä. Mutta kun tottuu yksin tekemään, ei ärsyynny siitä vaan tekee automaattisesti kaiken yksin. Mä en nyt ehkä osaa kirjoittaa tätä ajatustani oikein, mutta ymmärrätte varmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas paljon yh:ita palstalla. Hyvä, kun pärjäätte niin hienosti. Ei tarvi valittaa. Mitä kukaan loppujen lopuksi tietää toisten elämästä? Mikä siitä tekee raskasta ja mikä ei?

Naiset saisi kyllä ylipäätään jättää miehet huolehtimaan lapsista enemmän ja lähteä välillä tuulettumaan. En edes viitsi enää ehdottaa kavereille mitään menoja, kun aina pitää kysellä lupaa mieheltä. Tai jos miehelle tulee jotain, niin nainen peruu omat menonsa.

Jaa. Todistan hyvän ystäväni kautta sellaistakin ihmettä kuin että sopivat miehensä kanssa asiat yhdessä. Molemmat saavat tarvitsemansa oman ajan välillä ja kaikesta ylipäänsä SOVITAAN yhdessä. Palstalla on jokin ongelma sen kanssa että sovitaan jutuista. Lienevät jotain oman elämänsä pikkudillejä jotka haluavat olla vain niskan päällä eivätkä missään tasapainotilassa muiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastan koirien hoitoa, pihanlaittoa ja sisustamista. Lasten aikatauluhen puitteissa. En usko että lapsiperheiden äidit sen kummemmin kukaan harrastaa.

Kyllä minun ystäväpiirin parisuhteessa olevat naiset käyvät säännöllisesti kodin ulkopuolella harrastuksissa, vaikka lapsi(a) onkin.

Myös oma äitini kävi lapsuudessani joka viikko kavereidensa kanssa harrastamassa, vaikka oli liuta lapsia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan eri asia. Kyllä minuakin suhteessa stressasi se kun mies ei tehnyt mitään, ei eväänsä liikauttanut yli 10 vuoteen, mutta ei minua nyt haittaa asiat kun se ei ole täällä ja mikä on muuttunut, se että en joudu jatkuvasti pettymään elämässäni joka ikinen päivä. Kun stressi on pois niin koti on siisti kuin itsestään ja mitään painoa ei tunne enää missään. Se painolasti tulee jatkuvasta pettymisestä ja odotusten lataamisesta ihmiseen joka ei pysty mihinkään. Ei mene enää energiaa hukkaan kun odottaa laivaa lentokentälle.

Ymmärrätkö nyt jälkeenpäin, että ongelma tuossa oli juurikin ne sinun liian suuret ja vääränlaiset odotukset? Jos ole 10-vuotta ollut yhdessä, niin vähintään 9-vuotta olisi pitänyt jo ymmärtää asettaa odotukset sille tasolle etttei olisi tarvinnut jatkuvasti pettyä.