Lue keskustelun säännöt.
Millä menetelmällä päätätte tulevat viikonloppuruuat? Pariskunnat ja lapsiperheet, miten teillä kaikilla?
ne erikoisemmat ruuat?
04.09.2019 |
Se päättää joka kokkaa, äänestätte jotain, kummankin tai kaikkien lempiruokia vuorotellen?
Mieheni kanssa mietimme että mitä tekee mieli, ja jos joku vaihtoehto sopii molemmille niin tehdään.
Jos toiselle tulee sellainen tunne että en halua lähipäivinä juuri sitä ruokaa mitä itse toivoit, niin kompromissia kummankin toiveen välimaastosta.
Riitoja ei ole toistaiseksi tullut.
Joskus satumme telkkarin eteen, ja siellä tehdään ruokaa joka näyttää hyvältä, niin kokeilemme reseptiä yleensä seuraavana viikonloppuna.
Miten teillä?
Kommentit (42)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Voi vee mikä besserwisser. Ikinä en ole törmännyt kuvailemaasi tilanteeseen. Ikää minullakin kuitenkin jo 41v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kokkaa ja päättää mitä tarjoaa. Ehdotuksia saa esittää, yleensä ottaa ne huomioon kun ei niitä yhtenään tule. Se rajoitus on että ei kovin paljon sipulia, mutta sen tietää ja ottaa huomioon. Onneksi ei olla nirsoja.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Joskushan sitä seisoo hyllyn edessä ihan vain etsiessään jotain tuotetta, ei sillon välttämättä tajua jos joku odottaa selän takana, joten voi kyllä pyytää väistymään. Itsellä tulee siinä vaiheessa vielä automaattinen anteeksipyyntö sekä siirtyminen pois tieltä.
Joo mutta tama on ihan eri asia. :) Toki itsekin olen tuotetta etsiessani saattanut olla ns. tiella, vaistan kylla heti ja pyydan anteeksi myos. Kuuluu ikaankuin peruskohteliaisuuteen kai.
Tulostan lempilounasravintolani ruokalistan, johon kaikki laittavat nimikirjaimet kohtaan, mitä haluavat syödä. Sillä listalla on 6×4 ruokaa (lounaat ma-la). Kuusi keittoa, kuusi ruokaista salaattia ja 12 liha- tai kalaruokaa. Tältä listalta tehdään kaikki ehdotetut ruoat. Sitten taas tulostetaan uusi lista ja taas merkataan mieluisat. Toimii hyvin, kukin saa joka listalta haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Voi vee mikä besserwisser. Ikinä en ole törmännyt kuvailemaasi tilanteeseen. Ikää minullakin kuitenkin jo 41v
Sulla on viela kolme vuotta aikaa.. ;)
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä seurataan hyvin pitkälti satokautta. Lidlistä ostetaan kauden kasviksia ja maitotuotteita iso säkillinen, ja sitten poiketaan katsomassa lähikaupan liha/kalahyllyn punalapputarjoukset. Jos ei löydy tarjouslihaa, käytetään ruoassa kasviproteiinia.
Tämä säästää paljon aikaa ja rahaa, mutta helposti sitä urautuu samantyyppisiin ruokalajeihin. Nyt syksyllä syödään koko ajan keittoja.
Viikonloppuisin, jos halutaan vähän spesiaalia, käydään syömässä ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Sori, mutta mulle olis ihan painajaista mennä miehen kanssa kauppaan miettimään mitä syödään :D. Ja olen varma, että mies on tästä samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä se, joka käy kaupassa, päättää, mistä ruoka-aineista ruoka tehdään. Se, joka kokkaa, päättää, mitä siitä tehdään.
Meillä on "kauppalista"-niminen watsapp ryhmä, mihin jokainen voi laittaa toivomuksia siitä, mitä kaupasta tuodaan, mutta käytännössä siihen kirjoitetaan vain, jos jotain oleellista puuttuu, ja lisäksi minä kirjoitan "ruokaa viikonlopuksi, vihanneksia, hedelmiä, leipää...." Teinit aika harvoin kirjoittelee sinne mitään. Jos he jotain erityistä haluavat /tarviivat, he lähtevät mukaan kauppaan, tai käyvät kaupassa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Sori, mutta mulle olis ihan painajaista mennä miehen kanssa kauppaan miettimään mitä syödään :D. Ja olen varma, että mies on tästä samaa mieltä.
Ilman listaa mä kävelen Prisman läpi ja totean, että ei siellä ollut mitään ostettavaa. Lista toki elää, jos kaupassa on hyvä tarjous tai jotain tosi hyvän näköistä tarjolla.
Perjantaisin meillä tehdään jotain helppoa perjantairuokaa, lauantai menee vähän sen mukaan miten ollaan kotona ja ketkä on syömässä. Sunnuntaina sitten joku isompi ruoka, mistä jää maanantaillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä katson aina Lidlin tarjoukset ja aika usein sieltä bongaan jotain usealle päivälle.
Monesti myös sovitaan, että molemmat tekee oman ruokansa (ei lapsia ). Mies ei juurikaan tykkää kasvisruoasta, toisin kuin minä.
Kerran kuukaudessa suunnilleen haetaan noutoruokaa kiinalaisesta tai tilataan pizzaa.
Meillä on siis Lidl ja kiinalainen ravintola lähellä, ei autoa.
Pariskunta joka viikonloput yhdessä.
Mä tykkään enemmän kokata, niin teen ruuat (ihan oma valinta). Mietin mitä tekis mieli, ehdotan miehelle ja hän kertoo mielipiteensä, ehdottaa jos on omia toiveita. Eli lähinnä keskustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päätetään koko viikon ruuat joko:
Minä päätän
Mies päättää
Päätetään yhdessä
Riippuen miten ehtii/kumpi sattuu olemaan paikalla.
Tehdään siis viikon ruokalista kerralla ja sitten haetaan tarvikkeet kerralla kaupasta. Viikolla ei tartte sitte käydä kaupassa enää ollenkaan tai hakee vaan jotain täydennystä (maito tms).
Syödään mitä viikolta jäänyt ja käydään 1-2 ateriaa syömässä ulkona. Yhdessä päätetään mihin mennään syömään. Lapsi haluaa aina yleensä ranskalaisia ketsupilla joten sen puolesta aivan sama minne mennään. Ja sallin yhden aterian olevan tällainen. Arkena syömme kotiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennään joka toinen päivä periaattella eli maanantaina ruuan tekee minä ja mies tiistaina, minä keskiviikkona, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Sori, mutta mulle olis ihan painajaista mennä miehen kanssa kauppaan miettimään mitä syödään :D. Ja olen varma, että mies on tästä samaa mieltä.
No onhan se painajaista, jos siitä sellaista tekee ;)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Missä maassa on noin outoja ihmisiä? Suomessa toimii ihan hyvin.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Voi vee mikä besserwisser. Ikinä en ole törmännyt kuvailemaasi tilanteeseen. Ikää minullakin kuitenkin jo 41v
Sulla on viela kolme vuotta aikaa.. ;)
N44
Olet 44v ja elätät nuorta miestä. Jopa niin, että käyt hänelle maksamassa ruokaostokset, joista hän sinulle kokkailee.
Palstalla aina, joten ei kovin raskas työ.
Meillä kapset päättää yleensä mitä syödään. (Yhdessä tekemästämme listasta)
Meillä siis on purkki missä on ns. Arkiruuat: sunnuntaisin valitaan koko viikon ruuat ja sen mukaan käydään sitten kaupssakin.
Lapuissa on yksikertaisia ruokia esim. Makkarakeitto ja alla ohjeet sen tekemiseen, näin ollen lapset joskus aloittavat ruuantekemisen jos ovat päässeet aikaisin koulusta kotiin.
Viikonlopuille on oma purkkinsa ja molemmat lapset saavat valita mitä syödään päivälliseksi, illalliseksi sitten minä ja mies valitsemme mitä nyt haluammekaan syödä, yleensä menee tarjousten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Missä maassa on noin outoja ihmisiä? Suomessa toimii ihan hyvin.
Alankomaissa...tylya porukkaa.
Meillä viikonlopun ruuanlaitto on enemmän hunningolla kuin arkena. Käytännössä melkein aina jonkun ruuan syömme ravintolassa, korvaamme noutopizzalla tai eväillä retkeillessä. Ehkä kerran tai kaksi kokataan jotain, ja syödään jämiä seuraavana päivänä.
Joskus jopa jaksetaan miettiä niin pitkälle, että tehdään viikonloppuna niitä pitkän keitto/uuniajan vaativia ruokia, ei aina.
Opiskeluajoilta ja etäsuhteesta on jäänyt tapa pitää viikonloput mahdollisimman vapaana, myös ruuanlaiton suhteen. Tapaa voisi varmaan kohta muuttaa...