Lue keskustelun säännöt.
Millä menetelmällä päätätte tulevat viikonloppuruuat? Pariskunnat ja lapsiperheet, miten teillä kaikilla?
ne erikoisemmat ruuat?
04.09.2019 |
Se päättää joka kokkaa, äänestätte jotain, kummankin tai kaikkien lempiruokia vuorotellen?
Mieheni kanssa mietimme että mitä tekee mieli, ja jos joku vaihtoehto sopii molemmille niin tehdään.
Jos toiselle tulee sellainen tunne että en halua lähipäivinä juuri sitä ruokaa mitä itse toivoit, niin kompromissia kummankin toiveen välimaastosta.
Riitoja ei ole toistaiseksi tullut.
Joskus satumme telkkarin eteen, ja siellä tehdään ruokaa joka näyttää hyvältä, niin kokeilemme reseptiä yleensä seuraavana viikonloppuna.
Miten teillä?
Kommentit (42)
Kysyn, että mitä syötäis ja saan jotain ehdotuksia jos saan ja jos en saa, niin ehdotan jotain itse. Aina yhtä hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväperheessä tekevät aina teema-lauantait jonkun maan mukaan. Lapset teinejä. Kertaavat vähän kulttuurintuntemusta siinä samalla. Vetävät purkista lapun jossa maan nimi.
Meksikolaista, kreikkalaista, espanjalaista, venäläistä, italialaista, japanilaista, kiinalaista jne. ainakin ollut. Kaikki osallistuvat ruuanlaittoon. Minusta tuo on hyvä koko perheen juttu :)
Mä mietin, mitä tekee mieli ja mitä ehdin tehdä. Joskus kysyn ehdotuksia muilta. Lasten ehdotukset on usein kuitenkin tyyliin "puuroa" tai "karkkia", tai jos ei noita, niin ramen-keittoa, johon kuitenkin menee vähän enemmän aikaa, joten ei niistä yleensä hirveästi apua ole.
Minä: Mitä sä haluaisit syödä?
Mies: No vaikka _lisää tähän joku ruoka-aine, esim. kanaa_
Minä: Ok.
Sitten kokkaan sapuskat kyseisen tuotteen ympärille.
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraan tarjouksia ja kun kohdalle osuu jokin tarjouksessa ruoka-aine, mikä kiinnostaa, alan visioimaan siitä, mitä syödään. Usein lauantaina on minulla myös leipomispäivä, joten lauantain ruoka on meillä hyvin usein uunissa valmistuva, paistuu sitten leivonnaiset samalla uunin lämmityksellä. Viikonloppuisin teen aina ruoan pidemmän kaavan mukaan ja silloin meillä on tarjolla myös jälkiruoka. Jos lauantaina on jotain lihaa, niin sunnuntaina syödään kalaa. Koitan aina tehdä ruuat niin, että viikon ruuissa on vaihdellen lihaa, kalaa, kanaa, keittoa, pataa, kastiketta, laatikkoa.
Meillä on jotenkin vakiintunut systeemi:
Perjantaina syödään jotain sellaista "illanistujaisruokaa": Tortilloja, tacoja, pizzaa, salaattibuffaa tai sellaista, että katetaan pöytään patonki, leikkeleitä, hyvää juustoa, vihanneksia, lisänä voi olla esim. kylmiä lihapullia jne.
Lauantaina on pidemmän valmistusajan tai enemmän vaivaa vaativaa ruokaa, usein myös vähän kalliimpaa: pihviä, valkosipuliperunoita, intialaista, mereneläviä jne. Joko siis sellaista ravintolaruokaa tyyliin uunifilettä valkosipuliperunoilla tai etnistä vähän mutkikkaamman ohjeen mukaan kuin että wokataan tiettyjä juttuja pannulla ja heitetään mausteet mukaan.
Sunnuntaina on usein arkisesta arkisempaakin ruokaa: kasvissosekeittoa, makaronilaatikkoa, pasta bolognesea, hernekeittoa...
Perheessä kolme lasta ja kaksi vanhempaa, lapset nyt jo teinejä, mutta samalla kaavalla menty jo 18 vuotta. Ihan yksittäisissä ruokalajeissa keskustelu menee usein niin että: "mitäs syötäis viikonloppuna?" "ihasama". "No käviskö vaikka...hmmmm....tortillat perjantaina ja se yksi uunilohi lauantaina?" "joo, kai, ihasama"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Viikonloppuruoat?
Samalla tavalla syödään kuin muutenkin, eli sitä mitä tekee mieli.
Perjantaina on herkkupäivä, eli silloin on yleensä jotain karkkia/suklaata tai leivonnaisia myös.
Kysyn välillä lapselta mitä hän haluaisi syödä, mutta yleensä teen sitä mitä itseäni huvittaa.
Kauppaan on kilometri, niin ei tarvitse sillä tavalla suunnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jotenkin vakiintunut systeemi:
Perjantaina syödään jotain sellaista "illanistujaisruokaa": Tortilloja, tacoja, pizzaa, salaattibuffaa tai sellaista, että katetaan pöytään patonki, leikkeleitä, hyvää juustoa, vihanneksia, lisänä voi olla esim. kylmiä lihapullia jne.
Lauantaina on pidemmän valmistusajan tai enemmän vaivaa vaativaa ruokaa, usein myös vähän kalliimpaa: pihviä, valkosipuliperunoita, intialaista, mereneläviä jne. Joko siis sellaista ravintolaruokaa tyyliin uunifilettä valkosipuliperunoilla tai etnistä vähän mutkikkaamman ohjeen mukaan kuin että wokataan tiettyjä juttuja pannulla ja heitetään mausteet mukaan.
Sunnuntaina on usein arkisesta arkisempaakin ruokaa: kasvissosekeittoa, makaronilaatikkoa, pasta bolognesea, hernekeittoa...
Perheessä kolme lasta ja kaksi vanhempaa, lapset nyt jo teinejä, mutta samalla kaavalla menty jo 18 vuotta. Ihan yksittäisissä ruokalajeissa keskustelu menee usein niin että: "mitäs syötäis viikonloppuna?" "ihasama". "No käviskö vaikka...hmmmm....tortillat perjantaina ja se yksi uunilohi lauantaina?" "joo, kai, ihasama"
Meilla on ihan sama - ja yleensa viela (havettaa tunnustaa) teemalla :D Tai siis maakohtaisesti. Eli voi olla vaikka espanjalainen tai ranskalainen perjantai, ja viinit paritetaan siihen sitten viela maakohtaisesti mukaan, mikali mahdollista. (Tasta tulee nyt varmaan semmoinen fiilis etta meilla on ranskaperjantaina myos baskerit ja mustavalkoraidalliset paidat paalla.... En tunnusta :D :D :D)
Mutta siis, tulee vaihtelua ruokiinkin kun alkaa kokkaamaan libanonilaisia mezzeja ihan vaan siksi, etta ei malttanut olla ostamatta sita libanonilaista viinia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se päättää, joka kokkaa ja käy kaupassa eli minä. Toki tiedän perheen suosikkiruuat noin yleisellä tasolla, joten kaikki tulee huomioitua jotenkin.
Ei viikonloppu nyt hirveästi poikkea viikosta. Viikonloppuna on periaatteessa kaksi ja viikolla yksi lämminruoka ja aika samoilla resepteillä mennään, paitsi viikonlopuiksi ehkä valikoituu vähän pidemmän kokkausajan vaativia ruokia - ei siis välttämättä mitään "juhlavia", mutta viikolla ei ehdi laittaa ruokia, jotka ovat uunissa tuntitolkulla.
Lähtökohta on kuitenkin se, että lapsilta otan toiveita vastaan vähän helpommin kuin vaimolta. Emme koskaan sopineet, että keittiö on yksin minun vastuulla, joten tuntuu vähän kohtuuttomalta, että hän toistuvasti vaatii reseptiikkaa, joka vaatisi pidempää valmistusaikaa samalla kun huomauttelee keittiöhommien vievän liikaa aikaa muulta kodinhoidolta.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Sry mut ollaan ruokakaupas n.10 minuuttia. Ja mulla on yleensä idea jonka ehdotan miehelle kun ollaa ko. Raaka-aineen lähettyvillä, joten ei seistä hyllyjen edessä jahkailemassa
Vierailija kirjoitti:
Se päättää, joka kokkaa ja käy kaupassa eli minä. Toki tiedän perheen suosikkiruuat noin yleisellä tasolla, joten kaikki tulee huomioitua jotenkin.
Ei viikonloppu nyt hirveästi poikkea viikosta. Viikonloppuna on periaatteessa kaksi ja viikolla yksi lämminruoka ja aika samoilla resepteillä mennään, paitsi viikonlopuiksi ehkä valikoituu vähän pidemmän kokkausajan vaativia ruokia - ei siis välttämättä mitään "juhlavia", mutta viikolla ei ehdi laittaa ruokia, jotka ovat uunissa tuntitolkulla.
Lähtökohta on kuitenkin se, että lapsilta otan toiveita vastaan vähän helpommin kuin vaimolta. Emme koskaan sopineet, että keittiö on yksin minun vastuulla, joten tuntuu vähän kohtuuttomalta, että hän toistuvasti vaatii reseptiikkaa, joka vaatisi pidempää valmistusaikaa samalla kun huomauttelee keittiöhommien vievän liikaa aikaa muulta kodinhoidolta.
Periaatteessa ehtii, kun suunnittelee ruuat silleen, etta tekee kahdeksi paivaksi kerrallaan. Eli sitten vaikka maanantaina sunnuntain ruokaa ei tarvi kuin lammittaa, ja siina samalla tekee sitten sen tiistain pataruuan, joka kypsyy uunissa silla aikaa, kun jo syotte sunnuntain ruokaa. Tai vaihtoehtoisesti tekee kaksi ruokalajia maanantaina - sen nopean samana paivana syotavan kuten vaikka joku pasta tai wokki, ja samalla sen uuniruuan. :)
Mä ostan lähinnä tarjousruokaa ja paljon otetaan resq hävikkikasseja..en muista koskaan, että olisi ennakkoon mietitty ruokia..eli syödään mikä on halvinta..kärjistettynä näin, mutta pyrin kuitenkin siihen, että syödään monipuolisesti ja ostan esim.tuoreet satokauden mukaan😊Unelma olisi joskus päästä kauppaan niin ettei tarttis laskea koko ajan hintoja..minulla on joka viikolle joku summa..vaikka 80e ja sen on sit riitettävä sille viikolle
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
No, toivottavasti nuo ihmiset saavat vinkkisi tätä kautta. Mä en muista, että olisin koskaan saanut kiukkuista katsetta pyytäessäni päästä lähemmäs jotain tuotetta, mutta en kyllä toisaalta kiinnitä hirveästi huomiotakaan asiaan. Mä teen omat ostokseni, enkä ole kauhean kiinnostunut muiden tekemisistä kaupassa.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jotenkin vakiintunut systeemi:
Perjantaina syödään jotain sellaista "illanistujaisruokaa": Tortilloja, tacoja, pizzaa, salaattibuffaa tai sellaista, että katetaan pöytään patonki, leikkeleitä, hyvää juustoa, vihanneksia, lisänä voi olla esim. kylmiä lihapullia jne.
Lauantaina on pidemmän valmistusajan tai enemmän vaivaa vaativaa ruokaa, usein myös vähän kalliimpaa: pihviä, valkosipuliperunoita, intialaista, mereneläviä jne. Joko siis sellaista ravintolaruokaa tyyliin uunifilettä valkosipuliperunoilla tai etnistä vähän mutkikkaamman ohjeen mukaan kuin että wokataan tiettyjä juttuja pannulla ja heitetään mausteet mukaan.
Sunnuntaina on usein arkisesta arkisempaakin ruokaa: kasvissosekeittoa, makaronilaatikkoa, pasta bolognesea, hernekeittoa...
Perheessä kolme lasta ja kaksi vanhempaa, lapset nyt jo teinejä, mutta samalla kaavalla menty jo 18 vuotta. Ihan yksittäisissä ruokalajeissa keskustelu menee usein niin että: "mitäs syötäis viikonloppuna?" "ihasama". "No käviskö vaikka...hmmmm....tortillat perjantaina ja se yksi uunilohi lauantaina?" "joo, kai, ihasama"
Meilla on ihan sama - ja yleensa viela (havettaa tunnustaa) teemalla :D Tai siis maakohtaisesti. Eli voi olla vaikka espanjalainen tai ranskalainen perjantai, ja viinit paritetaan siihen sitten viela maakohtaisesti mukaan, mikali mahdollista. (Tasta tulee nyt varmaan semmoinen fiilis etta meilla on ranskaperjantaina myos baskerit ja mustavalkoraidalliset paidat paalla.... En tunnusta :D :D :D)
Mutta siis, tulee vaihtelua ruokiinkin kun alkaa kokkaamaan libanonilaisia mezzeja ihan vaan siksi, etta ei malttanut olla ostamatta sita libanonilaista viinia. :)
Bongasin tosta jostain aikaisemmasta viestistä, että arvotaan aina joku maa ja sitten tehdään sen ruokaa. Tämän omin heti käyttöön, ainakin muutamaksi viikoksi. Lapset on jo sen verran isoja, että voi vastuuttaa myös suunnittelemaan ruoat esim. pareittain.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn mieheltä onko hänellä ideoita, yleensä ei ole joten päätetään yhdessä kaupassa (eli ehdotan jotain ruokaa ja kysyn onko ok).
Ahaa, te olette niita jotka seisotte tunnin neuvottelemassa viikonlopun ruokalistaa just sen hyllyn edessa, josta loytyisi se mun excelille kirjoitetun, hyllyjarjestyksen mukaan menevan listan neljas tuote. Ei arsyta yhtaan, ei, alkaa vaan paattako jo kotona etta mita syotte, vaan tulkaa kauppaan saatamaan ja pahkailemaan!
Sori ohiksesta.
Meilla paatetaan pariskuntana siten (koko viikon ruuat muuten, ei vaan viikonlopun), etta jutellaan mita tekisi mieli; kasvista/kalaa/kanaa/lihaa, ja mista ruokakulttuurista, ja laitetaan sitten listalle - kaupoittain - ne ainesosat, mita siihen tarvitaan (netin kautta haetaan tarvittaessa myos reseptit).
Kaydaan nimittain usein lauantaisin ruokaostoksilla, eli haetaan ensin torilta niin paljon tuoretta kuin loytyy, sitten mennaan etniseen ja vihoviimeiseksi ketjumarkettiin hakemaan ne muutamat viela puuttuvat tuotteet.
Ma-pe kokkaa mies ja viikonloppuisin yleensa mina, ellei menna ulos syomaan tai tilata noutoruokaa. (Ja aika usein yhtena paivana jompaa kumpaa, silla olen laiska.)
Annan sulle vinkin: jos joku seisoo edessäsi, voit sanoa "anteeksi, pääsenkö ottamaan tuon tuotteen". Jos menee ihmisten ilmoille, siellä on muitakin ihmisiä. Kyllä vain. Voi valita, kerääkö siitä stressiä vai ei.
Ihan kuule olen itsekin alynnyt tuon. :) Mutta kun tuon on sanonut viisi kertaa yhden kauppareissun aikana, ja joka kerta saanut semmoisen haistav*ttumulkaisun ja tuhahduksen responssiksi, niin alkaa menna usko ihmiskuntaan. Kun ei sen kauppalistan tekoon varmaan ihan hirveasti menisi aikaa, tai jos haluaa juosta tarjousten perassa ja on pakko paattaa paikan paalla, voi sen tehda myos vahan kauempana siita hyllysta? Ihan vinkkina takaisinpain.
Joskushan sitä seisoo hyllyn edessä ihan vain etsiessään jotain tuotetta, ei sillon välttämättä tajua jos joku odottaa selän takana, joten voi kyllä pyytää väistymään. Itsellä tulee siinä vaiheessa vielä automaattinen anteeksipyyntö sekä siirtyminen pois tieltä.
Kaikilta kysellään mitä haluaa syödä ja sitä sitten tehdään.