Omakotitalo - tuo haluttu asumisen ylin taso ja yhä useammalla vain haaveeksi.
http://www.pientaloteollisuus.fi/fin/tietoa-toimialasta/tutkittua-tieto…
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/tutkimus-suomalainen-asuu…
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/a439a5db-2e04-4264-96e1-4ec…
Useat tutkimukset ja kyselyt osoittavat, että omakotitalo on edelleen suomalaisten unelma, mutta yhä useammalla se jää vain ikuiseksi haaveeksi.
Omakotitalotason asumisesta on tullut varsinkin Etelä-Suomessa rikkaiden etuoikeus, suorastaan jo statussymboli. Omakotitalo kertoo, että sen omistajalla on maksukykyä keskimääräistä selvästi enemmän.
Valitettavasti omakotitalojen suuri haluttavuus kasvukeskuksissa on nostanut hinnat yhä useamman ulottumattomiin ja näin yhä harvempi pääsee nousemaan asumisen ylimmälle tasolle.
Toisaalta tämä taas nostaa asumisen tasoa, kun tietyt sosiaaliluokkaan kuuluvat häiriötekijät jäävät pois.
Myös kateus nostaa päätään ja siksi monet omakotitalottomat eivät halua myöntää, että heidänkin unelma on tietysti oikea omakotitalo.
Eli näin on kiistattomasti osoitettu, että suomalainen ei kuulu lähiön betonikuutioon kuin apina häkkiinsä. Piste.
Kommentit (66)
Miksi asumismuodosta tarvitsee tapella, jokainen valitsee omanlaisensa. Itse pidän luonnosta, ulkotöistä, koirista ja asumisväljyydestä, mutta myös lyhyistä työ ja harrastematkoista. Ja inhoan väentungosta, shoppailua, kaupungilla tyhjän takia notkumista, saan suurkaupungeista tarpeeksi ulkomaan työmatkoilla. Siksi asettauduin pääkaupunkiseudun sijaan isohkoon kaupunkiin jossa sai omakotitalon 15 min pyöräilymatkan päästä työpaikasta ja muutkin palvelut vieressä. Lisäksi täällä seudulla sai hyvätasoisen kesämökin puhdasvetisen järven rannalta reippaan tunnin ajomatkan päästä. Tämä minulle parasta, joku muu arvostaa Ullanlinnaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kyllä riittää kerrostaloasunto. Arvostan aikaa niin paljon, että en halua tuhlata sitä pihatöihin.
Puutarhanhoito on ihmiselle hyvää tekevä asia. Länsimaissa vain piha ajatellaan jonain helkkarin golfkenttänä ja pakollisena työmaana. Jos minulla olisi piha, antaisin sen rehottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan järkevä ihminen enää halua omakotitaloon, paitsi ehkä ne joilla ei ole mitään käsitystä omakotiasumisen realiteeteista vaan ainoastaan typeriä ruusunpunaisia unelmia.
Hassua mutta 23 vuoden jälkeenkin elän edelleenkin noita ruusunpunaisia unelmia (ja oransseja, liloja, sinisiä, valkoisia, vaaleanpunaisia ja ja ....). 2 taloa ja 3 autotallia rakennettu itse (tämä nykyinen talo ostettiin 3v vanhana) ja edelleenkin rakastan tätä täysillä. Mitään ylläreitä, lisäkuluja, remontteja tms ei ole tarvinnut tehdä jos ei lastenhuoneen seinän värin vaihtamista sellaiseksi lue.
Mä en kai sitten ole järkevä. Tänäänkin palloillut tuolla kukkapenkeissä ja kasvimaalla, mies tekee juuri kasvihuoneen pohjaa mulle. Maistuihan se wokki taas superhyvältä kun oli porkkanat, sipulit, paprikat, munakoiso ja chilit omalta tontilta:) Aamulla pari mansikkaa ja kulhollinen aroniaa smoothieen. Hedelmäpuiden satoa saa vielä odotella pari vuotta. Kelpaa mulle!
Vierailija kirjoitti:
Asun 150 neliön omakotitalossa yksin, nätti tontti on 2500 neliötä, talo on kokonaan tiiltä ja maksoi 85000 euroa. Kauppaan ja muihin palveluihin runsas 3km. Tämäkö sitten pitäisi vaihtaa 10 neliön kerrostalokoppiin, kun on niin kauheesti tekemistä, kun lumetkin joutuu pihalta pari kertaa vuodessa kolaamaan?
Ihan kiva, jos tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Tämä omakotitalounelma lienee joku landepaukkujen juttu.
Ainakin mun nuoruudessa paremmat perheet asuivat moderneissa kerrostaloasunnoissa, tai uusissa rivitaloissa asuinalueen keskustan lähellä. Ne köyhät perheet asuivat jossain metsän keskellä omakotitaloissa. Mekin asuimme mun varhaislapsuudessa vielä sellaisessa omakotitalossa, jossa ei tullut edes lämmintä vettä sisään, eikä ollut kylpyhuonetta - sauna oli toisella puolen metsää, 15 minuutin matkan päässä.Kun äiti meni myös töihin ja perheet tulot kasvoivat, niin päästiin asumaan uudenuutukaiseen kerrostaloasuntoon, kyllä se oli luksusta.
Muistan kun mun luokalla koulussa oli just näitä jossain "röttelömökeissä" asuvia ja yks luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sillä oli aina päällään mitä vain lattialta aamulla löytyneitä vaatteita. Saattoi olla naisten pusero yms. Muistan myös tapauksen, jossa yks luokkakaveri ja hänen sisaruksensa olivat kuolla häkämyrkytykseen, koska asuivat vanhassa talonrotiskossa, jossa ei ollut keskuslämmitystä.
No mä olen 3. polven stadilainen, Kallion friiduja. Muistan miten lapsena kadehdin kavereita jotka muuttivat lähiöihin isompiin asuntoihin (joissa oli parvekkeet ja leikkipihat!!) tai vielä parempaa - omakotitaloihin. Meillä oli vain iso kaksio ja kesämökki 100km Helsingistä.
23v tosiaan asuttu omassa talossa enkä palaa Helsinkiin kuin hautuumaalle! Jos joskus pitää siellä käydä toimitan asiat nopeasti ja palaan ihanaan kotiin. Matkaa Kamppiin on autolla 22 minuuttia.
Mikään ei ole paskempaa kuin kerrostaloasuminen. Ei sitä voi sanoa edes enää elämiseksi vaan olemiseksi.
Kunpa yksiötkin rakennettaisiin edes kahden metrin päähän toisistaan ja kaksi metriä muuria väliin naapuriin. Pikku talli ja pihalla tilaa grillille ja autolle niin olisi jo voiton puolella.