Omakotitalo - tuo haluttu asumisen ylin taso ja yhä useammalla vain haaveeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä omakotitalounelma lienee joku landepaukkujen juttu.

Ainakin mun nuoruudessa paremmat perheet asuivat moderneissa kerrostaloasunnoissa, tai uusissa rivitaloissa asuinalueen keskustan lähellä. Ne köyhät perheet asuivat jossain metsän keskellä omakotitaloissa. Mekin asuimme mun varhaislapsuudessa vielä sellaisessa omakotitalossa, jossa ei tullut edes lämmintä vettä sisään, eikä ollut kylpyhuonetta - sauna oli toisella puolen metsää, 15 minuutin matkan päässä.Kun äiti meni myös töihin ja perheet tulot kasvoivat, niin päästiin asumaan uudenuutukaiseen kerrostaloasuntoon, kyllä se oli luksusta.

Muistan kun mun luokalla koulussa oli just näitä jossain "röttelömökeissä" asuvia ja yks luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sillä oli aina päällään mitä vain lattialta aamulla löytyneitä vaatteita. Saattoi olla naisten pusero yms. Muistan myös tapauksen, jossa yks luokkakaveri ja hänen sisaruksensa olivat kuolla häkämyrkytykseen, koska asuivat vanhassa talonrotiskossa, jossa ei ollut keskuslämmitystä.

No tää nyt on ollut joskus 1900 luvun alussa kun olit nuori ja ihmiset muutti kerrostalokommuuneihin:D ja pihat oli täysi avainlapsia.Ei kukaan asu omakotitaloissa enää noin:D

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalosta haavailevat vain ne, jotka kuvittelevat, että kuoleman jälkeen koittaa joku mitalien jako ja että seinät saa lähtiessään mukaansa.

Nää kuvitelmat omakotitaloasujista on jotain ihan kummallista. Suurin osa omakotitalossa asuvista asuu oman kokemukseni mukaan omakotitalossa koska haluaa omaa tilaa ja omaa rauhaa. Itse olen viettänyt lapsuuteni omakotitalossa ja nyt sitten opiskeluajat ym. Kerrostalossa. Kunhan elämäntilanne vakiintuu johonkin kaupunkiin niin todellakin ostetaan miehen kanssa omakotitalo, rivitalo ei anna riittävää omaa rauhaa. Eikä me olla ihmisiä joita kiinnostaisi erityisesti kaikenmaailman remppaaminen, siksi etsinnässä on uusi omakotitalo ja palvelut voi aina ostaa.

Toisen unelma kerrostalo, toisen on omakotitalo. Lapsuuteni viettäny omakotitalossa, en kaipaa yhtään. Kolme vuotta sitten ostettiin miehen kanssa perheasunto kerrostalosta 1.5km turun keskusta, tämä oli meidän haave.

Vierailija kirjoitti:

Tämä omakotitalounelma lienee joku landepaukkujen juttu.

Ainakin mun nuoruudessa paremmat perheet asuivat moderneissa kerrostaloasunnoissa, tai uusissa rivitaloissa asuinalueen keskustan lähellä. Ne köyhät perheet asuivat jossain metsän keskellä omakotitaloissa. Mekin asuimme mun varhaislapsuudessa vielä sellaisessa omakotitalossa, jossa ei tullut edes lämmintä vettä sisään, eikä ollut kylpyhuonetta - sauna oli toisella puolen metsää, 15 minuutin matkan päässä.Kun äiti meni myös töihin ja perheet tulot kasvoivat, niin päästiin asumaan uudenuutukaiseen kerrostaloasuntoon, kyllä se oli luksusta.

Muistan kun mun luokalla koulussa oli just näitä jossain "röttelömökeissä" asuvia ja yks luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sillä oli aina päällään mitä vain lattialta aamulla löytyneitä vaatteita. Saattoi olla naisten pusero yms. Muistan myös tapauksen, jossa yks luokkakaveri ja hänen sisaruksensa olivat kuolla häkämyrkytykseen, koska asuivat vanhassa talonrotiskossa, jossa ei ollut keskuslämmitystä.

Siis missä hemmetissä olet asunut ja millä vuosikymmenellä syntynyt?? Kuulostaa todella oudolta. Selkeästi joku pieni paikka missä on vain yksi koulu kun samaa koulua käy metsässä asuvat sekä keskustan kerrostalolaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerrostaloasuja henkeen ja vereen. :) En muuttaisi omakotitaloon vaikka saisin sellaisen ilmaiseksi.

Sama. Jos pitäisi maksaa kaikki laskut ja korjaukset itse, niin en ottaisi omakotitaloa edes ilmaiseksi, ainakaan mitään viittä vuotta vanhempaa tai vähänkään isommalla pihalla varustettua.

Kenen luulet maksavan ne laskut ja korjaukset siellä kerrostalossa? Kyllä se on se vuokralainen/osakkeenomistaja edelleen, ei kukaan niitä ilmaiseksikaan tee. Ok-talossa pitää vaan itse seurata talon kuntoa ja järkätä ne rempat, varsinkin jos osaa tehdä jotain itse, niin tulee jopa halvemmaksi, kallein asumismuoto on kuulemma kerrostalo.

Asun 150 neliön omakotitalossa yksin, nätti tontti on 2500 neliötä, talo on kokonaan tiiltä ja maksoi 85000 euroa. Kauppaan ja muihin palveluihin runsas 3km. Tämäkö sitten pitäisi vaihtaa 10 neliön kerrostalokoppiin, kun on niin kauheesti tekemistä, kun lumetkin joutuu pihalta pari kertaa vuodessa kolaamaan?

Voisin harkita omakotitaloasumista jos olisin todellakin sikarikas, eli ei tarvitsisi käydä töissä ja ajella kehäteiden ruuhkissa, hoitaa talon ylläpitotöitä, remontteja tai pihahommia. Käytännössä aika harvalla on varaa tällaiseen, joten eliitin etuoikeudeksi menee.

Asun mielelläni pienessä kerrostaloasunnossa kantakaupungissa ja käytän aikani itselleni paremmin sopivampiin harrasteisiin, kuin puutarhanhoito tai lumien luominen. Olen kasvanut lapsuuteni omakotitalossa ja meillä on mökki, joten tiedän kyllä miten paljon energiaa niiden ylläpito vie.

Eikö voitaisi vaan ymmärtää että ihmisillä on eri prioriteetit? Vanhempani viihtyvät hyvin kotosalla taloa kunnostellen ja pihaa hoitaen, minä sen sijaan käyn mielummin elokuvissa, kahviloissa, lenkillä ja matkoilla. Kumpikaan ei ole toista huonompi tapa elää ja hienoa että kukin saa valita tapansa asua.

Höpö-höpö! Ihmisillä on erilaiset elämäntilanteet ja halut asumisensa osalta. Ei niistä voi vetää tuollaista suoraa johtopäätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä omakotitalounelma lienee joku landepaukkujen juttu.

Ainakin mun nuoruudessa paremmat perheet asuivat moderneissa kerrostaloasunnoissa, tai uusissa rivitaloissa asuinalueen keskustan lähellä. Ne köyhät perheet asuivat jossain metsän keskellä omakotitaloissa. Mekin asuimme mun varhaislapsuudessa vielä sellaisessa omakotitalossa, jossa ei tullut edes lämmintä vettä sisään, eikä ollut kylpyhuonetta - sauna oli toisella puolen metsää, 15 minuutin matkan päässä.Kun äiti meni myös töihin ja perheet tulot kasvoivat, niin päästiin asumaan uudenuutukaiseen kerrostaloasuntoon, kyllä se oli luksusta.

Muistan kun mun luokalla koulussa oli just näitä jossain "röttelömökeissä" asuvia ja yks luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sillä oli aina päällään mitä vain lattialta aamulla löytyneitä vaatteita. Saattoi olla naisten pusero yms. Muistan myös tapauksen, jossa yks luokkakaveri ja hänen sisaruksensa olivat kuolla häkämyrkytykseen, koska asuivat vanhassa talonrotiskossa, jossa ei ollut keskuslämmitystä.

No tää nyt on ollut joskus 1900 luvun alussa kun olit nuori ja ihmiset muutti kerrostalokommuuneihin:D ja pihat oli täysi avainlapsia.Ei kukaan asu omakotitaloissa enää noin:D

Sulla ei ole matikka oikein handussa :) Jos olisi tapahtunut 1900-luvun alussa olisin omia isovanhempiani iäkkäämpi :D

Tapahtui paljon myöhemmin eli 1970-luvulla. Ja rintamamiestalot, joissa monet edelleen asuvat, nehän on rakennettu yleensä 1940-1950-luvulla. Toki niitä on rempattu, mutta eivät ne mitään luksusta ole koskaan olleet, jos niin kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kun joku on aina tehnyt lumityöt yön aikana ja aamulla voi vaan lähteä töihin välittämättä montako senttiä lunta on tullut. Ei tarvitse välittää hiekotuksesta, haravoinnista, nurmikosta, pensaiden leikkaamisesta tai avaimen unohtumisesta. Jos jotain vakavaa tapahtuu kotona niin senkun hakkaa patteria ja huutaa apua ja joku soittaa puolestasi poliisit.

Valitsimme rivitalon, emme tykänneet kerrostalon äänistä ja halusimme oman pihan/terassin, nyt meillä vaan toisella puolella naapuri eikä sieltä kuulu koskaan mitään ääniä (hyvät eristykset). Meillä on jaettu asukkaiden (9 asuntoa) kesken pihatyöt: parkkipaikkojen lumityöt ja hiekoitukset, eli oma vuoro osuu aina 9. vkon päähän, jolloin ei ole välttämättä aina niitä hommia, viime talvella mies taisi pari kertaa hiekottaa, lumet ei juuri osunut meidän viikoille. Jos lunta tulee tosi paljon niin ulkopuolinen firma tulee tekemään lumityöt. Nurmikon mies on ajanut kesän aikana ehkä 3-4 krt. Pari kertaa vuodessa on pihatalkoot, joihin mies on osallistunut, itse skippasin, kun olen laittanut terassimme kesäkuntoon (tuntui sillä hetkellä raskaalta hommalta, mutta hoitui 2 päivän aikana). Eli aika vähällä ollaan päästy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä omakotitalounelma lienee joku landepaukkujen juttu.

Ainakin mun nuoruudessa paremmat perheet asuivat moderneissa kerrostaloasunnoissa, tai uusissa rivitaloissa asuinalueen keskustan lähellä. Ne köyhät perheet asuivat jossain metsän keskellä omakotitaloissa. Mekin asuimme mun varhaislapsuudessa vielä sellaisessa omakotitalossa, jossa ei tullut edes lämmintä vettä sisään, eikä ollut kylpyhuonetta - sauna oli toisella puolen metsää, 15 minuutin matkan päässä.Kun äiti meni myös töihin ja perheet tulot kasvoivat, niin päästiin asumaan uudenuutukaiseen kerrostaloasuntoon, kyllä se oli luksusta.

Muistan kun mun luokalla koulussa oli just näitä jossain "röttelömökeissä" asuvia ja yks luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sillä oli aina päällään mitä vain lattialta aamulla löytyneitä vaatteita. Saattoi olla naisten pusero yms. Muistan myös tapauksen, jossa yks luokkakaveri ja hänen sisaruksensa olivat kuolla häkämyrkytykseen, koska asuivat vanhassa talonrotiskossa, jossa ei ollut keskuslämmitystä.

Siis missä hemmetissä olet asunut ja millä vuosikymmenellä syntynyt?? Kuulostaa todella oudolta. Selkeästi joku pieni paikka missä on vain yksi koulu kun samaa koulua käy metsässä asuvat sekä keskustan kerrostalolaiset.

Nuo muistot ovat 70-luvulta Helsingistä ja toisesta, pienemmästä kaupungista Uudellamaalla.

Mutta selvästi teillä nuoremmilla on vääriä käsityksiä näistä asioista. Helsingissäkin on paljon puutaloalueita, joissa on omakotitaloja tai paritaloja tms., jotka on ollut rakennettu köyhälle väestölle eli työväelle aikoinaan. (Toki viime vuosikymmenten aikana nämä ovat nousseet arvoon arvaamattomaan). Mutta tosiasiassa ei ole kovin kauan aikaa siitä kun Helsingissäkin varakkaat saattoivat asua kerrostaloissa ja köyhemmät omakotitaloissa.

Mun mummikin on asunut pienenä Kalliossa lapsena ensin puisessa omakotitalossa, mutta sitten kun perhe vaurastui, he ostivat kerrotalo-osakkeen myös Kalliosta. Nuo Linjojen puutalot sittemmin revittiin. Siihen aikaan varakkailla oli aina upea kerrostalolukaali Helsingin keskustassa ja kantakaupungissa, mutta jossain lähiseudulla sitten kesähuvila (ja huom huvila ei ole sama kuin mökki tai omakotitalo nykyisin), vaan todella hulppeasta talosta kyse. Tai sitten oli peritty jopa upea kartano.

Eli tämä idea että "köyhät asuvat kerrostalossa, rikkaat omakotitaloissa, ja omakotitalo on jokaisen suomalainen haave" - viritelmä ei pidä kutiansa historiallisesti katsoen. Se perustuu lähinnä nykyisen alempaa keskiluokkkaa edustavan maaseudulta lähtöisin olevan ihmisen kuvitelmiin.

Ei kiinnosta mikään pihan pito, ihan turhaa hommaa. Joten ei kiitos. Kerrostaloni on linnani ja sen olen tehnyt sisältä oman mieltymykseni mukaiseksi.

Kyllä köyhälläkin on varaa -huonokuntoiseen röttelöön keskellä ei mitään. Isosta  uudenkarheasta talosta jossa kylpypalju ja kaupungin keskustaan matkaa 2km on turha haaveillakaan.

Eiköhän jokaisella ole omat unelma-asuntonsa, ne ovat eri paikoissa, erilaisia rakennuksia ja yhden ihmiset unelmakodit vaihtelevat nekin elämänvaiheen mukaan.

Lapsiperheet ovat usein halunneet asua omakotitalossa, mutta nythän Helsingissä on nähty jo vuosikymmenen ajan muuttoliike, jossa perheet haluavat asua keskustassa. Arvomaailma on muuttunut siinäkin monimuotoisemmaksi.

Sinkuissakin on eroja. Yks mun kaveri muutti Helsingistä aivan korpeen omakotitaloon koiriensa ja harrastustensa takia. Useimmat muut sinkut haluavat taas asua mahdollisimman lähellä keskustaa. Itse tykkään asua kerrostalossa esikaupunkialueella.

En allekirjoita tuota aloitusta

Ainakin täällä Oulussa OKT hinnat ovat nyt alhaalla verrattuna kerrostaloasuntoihin.

Samalla rahalla saa reilusti enemmän neliöitä. Asumiskustannukset kokonaisuutena edulliset OKT:ssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä omakotitalounelma lienee joku landepaukkujen juttu.

Ainakin mun nuoruudessa paremmat perheet asuivat moderneissa kerrostaloasunnoissa, tai uusissa rivitaloissa asuinalueen keskustan lähellä. Ne köyhät perheet asuivat jossain metsän keskellä omakotitaloissa. Mekin asuimme mun varhaislapsuudessa vielä sellaisessa omakotitalossa, jossa ei tullut edes lämmintä vettä sisään, eikä ollut kylpyhuonetta - sauna oli toisella puolen metsää, 15 minuutin matkan päässä.Kun äiti meni myös töihin ja perheet tulot kasvoivat, niin päästiin asumaan uudenuutukaiseen kerrostaloasuntoon, kyllä se oli luksusta.

Muistan kun mun luokalla koulussa oli just näitä jossain "röttelömökeissä" asuvia ja yks luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sillä oli aina päällään mitä vain lattialta aamulla löytyneitä vaatteita. Saattoi olla naisten pusero yms. Muistan myös tapauksen, jossa yks luokkakaveri ja hänen sisaruksensa olivat kuolla häkämyrkytykseen, koska asuivat vanhassa talonrotiskossa, jossa ei ollut keskuslämmitystä.

Siis missä hemmetissä olet asunut ja millä vuosikymmenellä syntynyt?? Kuulostaa todella oudolta. Selkeästi joku pieni paikka missä on vain yksi koulu kun samaa koulua käy metsässä asuvat sekä keskustan kerrostalolaiset.

Nuo muistot ovat 70-luvulta Helsingistä ja toisesta, pienemmästä kaupungista Uudellamaalla.

Mutta selvästi teillä nuoremmilla on vääriä käsityksiä näistä asioista. Helsingissäkin on paljon puutaloalueita, joissa on omakotitaloja tai paritaloja tms., jotka on ollut rakennettu köyhälle väestölle eli työväelle aikoinaan. (Toki viime vuosikymmenten aikana nämä ovat nousseet arvoon arvaamattomaan). Mutta tosiasiassa ei ole kovin kauan aikaa siitä kun Helsingissäkin varakkaat saattoivat asua kerrostaloissa ja köyhemmät omakotitaloissa.

Mun mummikin on asunut pienenä Kalliossa lapsena ensin puisessa omakotitalossa, mutta sitten kun perhe vaurastui, he ostivat kerrotalo-osakkeen myös Kalliosta. Nuo Linjojen puutalot sittemmin revittiin. Siihen aikaan varakkailla oli aina upea kerrostalolukaali Helsingin keskustassa ja kantakaupungissa, mutta jossain lähiseudulla sitten kesähuvila (ja huom huvila ei ole sama kuin mökki tai omakotitalo nykyisin), vaan todella hulppeasta talosta kyse. Tai sitten oli peritty jopa upea kartano.

Eli tämä idea että "köyhät asuvat kerrostalossa, rikkaat omakotitaloissa, ja omakotitalo on jokaisen suomalainen haave" - viritelmä ei pidä kutiansa historiallisesti katsoen. Se perustuu lähinnä nykyisen alempaa keskiluokkkaa edustavan maaseudulta lähtöisin olevan ihmisen kuvitelmiin.

Ja sun käsityksesi perustuu pelkästään Helsinkiin, en yhden kaupungin perusteella tekisi mitään yleistyksiä etenkään jos ne painottuvat lähinnä 70-luvulle. Mene vaikkapa etuoveen tai oikotielle ja katso mitä asuntotyyppiä kalleimmat edustaa, voin kertoa että ne on omakotitaloja. Köykäisiä omakotitaloja on siinä missä köykäisiä lähiökerrostaloja, ei siinä, mutta Helsingin keskustan arvoasunnot on marginaalinen ryhmä verrattuna koko Suomen asuntokantaan. Muualla kuin Helsingissä rikkaat ihmiset asuu pääasiallisesti hulppeissa omakotitaloissa keskustan kerrostalojen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma unelmani on kerrostaloasunto ja kesämökki. Kesät asua mökillä, mutta muuten kerrostalossa. Olisi niin unelma.

Mutta onko varaa ostaa kesämökkiä niin läheltä että jaksaisi ajaa lähes päivittäin töihin ja takaisin?? 50 -100km työpaikalta eli joku Inkoo/Vihti/Järvenpää tai maksimissaan Hanko/Somero/Porvoo 

Minä asun maalla pikkukylässä. Ihana iso vanhempi talo ja iso piha. Minulle pihan ja puutarhan hoito on yksi elämän tärkeimpiä asioita. En käy töissä joten päivät kuluvat pihatöissä ja hevosten kanssa puuhastellessa. N38.

Ei ne omakotitalot mitenkään erityisen paljon maksa, kun huomioidaan sijainti ja neliöt. Keskustan läheisyys on se mikä maksaa, oli asumismuoto mikä tahansa. Isot kerrostaloasunnot ydinkeskustassa ne vasta kalliita ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan Helsingissä 130-neliöisessä omakotitalossa, koska meillä ei ole varaa keskustan kerrostaloihin samoihin neliöihin. 

Lähtisin sillä samalla sekunnilla täältä pois, jos saisi viisihenkiselle perheelle edes mitenkään sopivan huoneiston alle puolella miljoonalla eurolla Stockan eteläpuolelta. 

Omakotitalo ei todellakaan ole mikään unelma, päinvastoin!

Stockan eteläpuoli on mielestäni se kaikkein ahdistavin osa Helsinkiä. Olkoot vaikka kuinka hienoa ja kallista. Tuntuu kuin olisi umpisuolen pohjalla, kapeat kadut ja harmaat talot, en tykkää. Ihan klaustrofobinen olo.