Miksi ei mulla ole ihania kaveripariskuntia, ihanaa parisuhdetta ja mukavia illanistujaisia? Harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluimme mieheni kanssa kaveriporukkaan, joka vuoronperään järjesti illanistujaisia ja kuohuva sai olla vain oikeaa shampanjaa. Herranen aika miten eripurainen ja ahdistava seurue oikeasti oli, mutta someen kaikki laittoivat niitä mielettömiä kuvia skumppalaseineen ja upeine kattauksineen: katsokaa kaikki, mul on hirveesti hyviä ystäviä!

Katselimme sitä touhua muutaman vuoden ja pikkuhiljaa vetäydyimme siitä pois. Kammottavaa fake kaveruutta ja fake hauskaa seurustelua. Oikeasti vain kaksi pariskuntaa olivat hyviä ystäviä keskenään, ja me muut täydensimme tätä some kuvaa. Porukan jäsenillä oli pahoja alko-ongelmia, rahahuolia, mt-ongelmia, you name it...mutta niistähän ei puhuttu. Ne vain pulpahtivat karkeloissa esiin tappeluina ja sanallisena solvaamisena.

Oletko alkoholisti?

Häh? Kokeilepa lukea uudelleen ajatuksella.

Meillä ei ole kaveripariskuntia, eikä kivoja peli-iltoja.

Kyllästyin niihin jo nuorena. Näin liian monta iltaa, missä alku oli kiva, mutta muutaman viinilasin jälkeen alkoi joku pariskunta tapella. Tai sitten joku kähmi jotain toista. Tai jotkut alkoivat tappelemaan. Tai sitten kun ilta oli ohi, niin pari naista arvosteli muita ja haukkui selän takana.

Joten kun aloin seurustelemaan, olen kieltäytynyt näistä kaveri-illoista. Muutenkin pariskuntakaverit alkoi vähetä siinä vaiheessa, kun alkoi erobuumi. Pariskunnan toinen osapuoli soitteli toiselle ja haukkui toista ja toinen toiselle ja haukkui toista. Kaverit yritettiin sekoittaa eroriitoihin. En jaksanut, eikä kiinnostanut.

Ihminen nyt vain on ihminen, vaikka kuinka ottaisi somekuvia ja esittelisi kulissia. Kun kuulee tuttujen pariskuntailloista, joista on ollut ihania kuvia, ei kuvio ole ollenkaan muuttunut. Ensin istutaan iltaa porukalla ja sitten alkaa tulla viestiä, että juu, se Tiinankin puku oli kauhea ja Maijan mies yritti puristella minua vessassa ja Juhani ja Sari tappeli koko illan, ja Miia itki loppuillasta päissään, kuinka sen mies pettää. Ja niiden tarjoilut oli tosi köyhiä ja huomasitko, että niillä oli niiden makkari siivoamatta ja kyllä oli rumat huonekalut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vähän tympäisee nää kommentit esim häistä mistä morsian on postannut ihania kuvia, vaikka siellä on myös joku sitten perseillytkin.

Eli onko niin, että voin täydellisestä saa laittaa kuvia? Eli että morsian ei saisi edes yrittää keskittyä häidensä hyviin puoliin, ja yrittää muistaa sitä kaunista ja ihanaa, vaan ainoa mitä hänen tulee märehtiä on loppu yöstä sekoillut sulhanen?

Tolla logiikalla kukaan ei saisi julkaista mitään, koska asiat eivät ole absoluuttisia, ikinä.

Tai jos pariskunnalla on riitoja, he eivät saisi laittaa pusukuvia ja yrittää keskittyä mieluummin hyviin hetkiin?

Riidoissa ja perseilyssä pitää siis rypeä, että on jotenkin "aito ja oikeanlainen"? Jos tämä on mentaliteetti, ei tarvi ihmetellä miksi suomi on täynnä masennusta ja todellakin sitä arjen harmautta kaikissa sävyissään. Hyi miten negatiivista.

Lisään vielä, että tolla logiikalla kukaan ei voi iloita eikä olla onnellinen koskaan mistään. Miksi nämä somen feikkiyttä julistavat eivät ymmärrä, että ei some ole monellekaan sitä varten, että se olisi joku oman elämän 24/7 live, vaan se on suurimmalle osalle onnea. Kuvat ovat onnellisia ja hyviä, ja sitä onnee ja hyvää halutaan korostaa itselle, ja jakaa muille. Miksi tämä olisi jotenkin väärin?

Miksei se riitä, että itse on onnellinen niistä kuvista? Miksi sitä pitäisi jakaa muille? Tässäkin ap:n tapauksessa hän ei koe onnellisuutta toisten puolesta vaan päinvastoin ahdistuu siitä.

Koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Jos katsoja ei kestä toisten onnea, ei ehkä kannata seurata muiden elämää, vaan tehdä omastaan onnellista.

Lisäksi esim fb on hyvä alusta omille muistoilleni. Niitä kuvia ja päivityksiä on kiva selailla. Kuvat pysyvät pilvessä jokapäiväisessä käytössä olevassa sovelluksessa helposti silmieni alla, ilman että täyttävät kaikki muistikortit ja jäävät unohduksiin avaamattomina tiedostoina.

Itse nautin katsella ihmisten kauniita ja tunnelmallisia, hyvän fiiliksen kuvia. Muiden ihanuus ei oo multa pois, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ma olen miettinyt etta tuonkaltaiset somepaivitykset on jotenkin merkki siita, etta on tarve todistella muille (ja itselleen) etta asiat on hyvin, vaikka ehka kulissien takana just noita yllamainittuja juttuja sitten tapahtuisikin.

Kun siis meinaan etta on meillakin "illanistujaisia" joissa ollaan vahan paremmat vaatteet paalla joko talossa tai puutarhassa keleista riippuen, ja joissa syodaan ja juodaan ns. tasokkaasti, mutta ei me koskaan jakseta naista mitaan somepostauksia alkaa laittamaan. 

Tämä. Meillä esim. mies ei koskaan lue mun facea tai minä hänen -täällä joku eilen vinkui kun miehensä ei tykkää hänen instakuvistaan.

Käydään ulkona syömässä joskus mutta sivistynyt ihminen ei kuvaa ravintolassa annostaan. Eikä oteta ikinä mitään pariskuntakuvia, paitsi ehkä sen verran että lähetetään kummankin vanhemmille WA:ssa kun ollaan reissussa. Vanhukset kun arvostaa sellaista.

Pariskuntaillanistujaiset on muuten ihan kamalia yleensä. Mies ja minä mennään mieluummin retkelle eikä sieltäkään kukaan jaksa somea päivittää.

Muuten, se "ihana koti" on maailman helpoin lavastaa kuviin. Tiedän tämän koska myytiin juuri kämppämme ja ammattilainen kävi ottamassa kuvat. Kaikki varmaan ajatteli että kylläpä näillä on aistikkaasti sisustettu koti ja siistiä ja hienoa. My ass. Todellisuus on koirankarvoja polvitaipeisiin saakka ja muuttaessa löytyi myös kuivunutta koiranoksennusta kirjahyllyn alta. Siis ei lattialta vaan alimmasta hyllystä.

Musta on tosi omituista että aikuiset ihmiset hehkuttaa someen jokaista kahvikupillistaan ja vähänkin hyvää hetkeä. Mun mielestä se pilaa koko tilanteen ja on ylipäänsä kauhea vaiva. Some on maailman rutto.

Sinusta huokuva nihilismi on surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ma olen miettinyt etta tuonkaltaiset somepaivitykset on jotenkin merkki siita, etta on tarve todistella muille (ja itselleen) etta asiat on hyvin, vaikka ehka kulissien takana just noita yllamainittuja juttuja sitten tapahtuisikin.

Kun siis meinaan etta on meillakin "illanistujaisia" joissa ollaan vahan paremmat vaatteet paalla joko talossa tai puutarhassa keleista riippuen, ja joissa syodaan ja juodaan ns. tasokkaasti, mutta ei me koskaan jakseta naista mitaan somepostauksia alkaa laittamaan. 

Tämä. Meillä esim. mies ei koskaan lue mun facea tai minä hänen -täällä joku eilen vinkui kun miehensä ei tykkää hänen instakuvistaan.

Käydään ulkona syömässä joskus mutta sivistynyt ihminen ei kuvaa ravintolassa annostaan. Eikä oteta ikinä mitään pariskuntakuvia, paitsi ehkä sen verran että lähetetään kummankin vanhemmille WA:ssa kun ollaan reissussa. Vanhukset kun arvostaa sellaista.

Pariskuntaillanistujaiset on muuten ihan kamalia yleensä. Mies ja minä mennään mieluummin retkelle eikä sieltäkään kukaan jaksa somea päivittää.

Muuten, se "ihana koti" on maailman helpoin lavastaa kuviin. Tiedän tämän koska myytiin juuri kämppämme ja ammattilainen kävi ottamassa kuvat. Kaikki varmaan ajatteli että kylläpä näillä on aistikkaasti sisustettu koti ja siistiä ja hienoa. My ass. Todellisuus on koirankarvoja polvitaipeisiin saakka ja muuttaessa löytyi myös kuivunutta koiranoksennusta kirjahyllyn alta. Siis ei lattialta vaan alimmasta hyllystä.

Musta on tosi omituista että aikuiset ihmiset hehkuttaa someen jokaista kahvikupillistaan ja vähänkin hyvää hetkeä. Mun mielestä se pilaa koko tilanteen ja on ylipäänsä kauhea vaiva. Some on maailman rutto.

Sinusta huokuva nihilismi on surullista.

Kerro nyt miten se kuvan laittaminen someen tekee mistään koetusta parempaa? Etenkin jos kuvan tulee näkemään jotkut sellaset jotka eivät ole tilanteessa itse edes läsnä, tai eivät ole nähneet sua kuuteen vuoteen? Miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vähän tympäisee nää kommentit esim häistä mistä morsian on postannut ihania kuvia, vaikka siellä on myös joku sitten perseillytkin.

Eli onko niin, että voin täydellisestä saa laittaa kuvia? Eli että morsian ei saisi edes yrittää keskittyä häidensä hyviin puoliin, ja yrittää muistaa sitä kaunista ja ihanaa, vaan ainoa mitä hänen tulee märehtiä on loppu yöstä sekoillut sulhanen?

Tolla logiikalla kukaan ei saisi julkaista mitään, koska asiat eivät ole absoluuttisia, ikinä.

Tai jos pariskunnalla on riitoja, he eivät saisi laittaa pusukuvia ja yrittää keskittyä mieluummin hyviin hetkiin?

Riidoissa ja perseilyssä pitää siis rypeä, että on jotenkin "aito ja oikeanlainen"? Jos tämä on mentaliteetti, ei tarvi ihmetellä miksi suomi on täynnä masennusta ja todellakin sitä arjen harmautta kaikissa sävyissään. Hyi miten negatiivista.

Lisään vielä, että tolla logiikalla kukaan ei voi iloita eikä olla onnellinen koskaan mistään. Miksi nämä somen feikkiyttä julistavat eivät ymmärrä, että ei some ole monellekaan sitä varten, että se olisi joku oman elämän 24/7 live, vaan se on suurimmalle osalle onnea. Kuvat ovat onnellisia ja hyviä, ja sitä onnee ja hyvää halutaan korostaa itselle, ja jakaa muille. Miksi tämä olisi jotenkin väärin?

Miksei se riitä, että itse on onnellinen niistä kuvista? Miksi sitä pitäisi jakaa muille? Tässäkin ap:n tapauksessa hän ei koe onnellisuutta toisten puolesta vaan päinvastoin ahdistuu siitä.

Koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Jos katsoja ei kestä toisten onnea, ei ehkä kannata seurata muiden elämää, vaan tehdä omastaan onnellista.

Lisäksi esim fb on hyvä alusta omille muistoilleni. Niitä kuvia ja päivityksiä on kiva selailla. Kuvat pysyvät pilvessä jokapäiväisessä käytössä olevassa sovelluksessa helposti silmieni alla, ilman että täyttävät kaikki muistikortit ja jäävät unohduksiin avaamattomina tiedostoina.

Itse nautin katsella ihmisten kauniita ja tunnelmallisia, hyvän fiiliksen kuvia. Muiden ihanuus ei oo multa pois, päinvastoin.

Onko se kuva totta, vaiko vaan kuva muiden joukossa? Pitääkö sun tuntea kuvan kohde jotenkin? Ja edelleen, jos pitäisit itse päiväkirjaa vain itsellesi, eikö muistot olisi yhtä hyviä ja totta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vähän tympäisee nää kommentit esim häistä mistä morsian on postannut ihania kuvia, vaikka siellä on myös joku sitten perseillytkin.

Eli onko niin, että voin täydellisestä saa laittaa kuvia? Eli että morsian ei saisi edes yrittää keskittyä häidensä hyviin puoliin, ja yrittää muistaa sitä kaunista ja ihanaa, vaan ainoa mitä hänen tulee märehtiä on loppu yöstä sekoillut sulhanen?

Tolla logiikalla kukaan ei saisi julkaista mitään, koska asiat eivät ole absoluuttisia, ikinä.

Tai jos pariskunnalla on riitoja, he eivät saisi laittaa pusukuvia ja yrittää keskittyä mieluummin hyviin hetkiin?

Riidoissa ja perseilyssä pitää siis rypeä, että on jotenkin "aito ja oikeanlainen"? Jos tämä on mentaliteetti, ei tarvi ihmetellä miksi suomi on täynnä masennusta ja todellakin sitä arjen harmautta kaikissa sävyissään. Hyi miten negatiivista.

No eihän tässä siitä ole kyse, että vain täydellisistä jutuista saisi laittaa kuvia someen. Vaan siitä että ap, ja muutkin jotka kokevat riittämättömyyttä katsellessaan toisten päivityksiä, eivät ole tajunneet somen ydinluonnetta. Somepäivityksethän ovat kuin mainoksia. Jokainen mainostaa niissä omaa itseään, luo imagoa. Eihän kukaan usko tv-mainoksiinkaan, vaan jokainen ajattelee että niissä esitetään tuotteesta kiillotettu kuva. Osa niistä on toki ironisia, "hullun"hauskoja, osa maalailee idylliä, osa raivostuttaa ja osa on yhdentekeviä. Mutta yhtäkaikki, somepäivityksethän on ihan samanlaisia! Jokainen mainostaa niissä itseään ja omaa elämäänsä, luo sellaista tarinaa, minkä haluaa toisten somessa pörräävien ajattelevan itsestään. Todellisuuden kanssa somella on tasan yhtä paljon tekemistä kuin mainoksilla: asia esitetään siinä valossa ja siitä näkökulmasta, missä/mistä yleisön halutaan sen näkevän. 

 

Käsittämätön asenne, että mielestäsi suomen käyttäjien ykkösprioriteetti on luoda itsestään mahdollisimmannsiloteltua kuvaa muille.

Tuntuu että sinä itse et ole oikein ymmärtänyt suomen ydintä, jos sen tarkoitus mielestäsi on vain ja ainoastaan myydä feikkiä mainosta itsestään muille.

Mutta ehkä opit vielä ajan kanssa käyttämään somea muihinkin tarkoituksiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vähän tympäisee nää kommentit esim häistä mistä morsian on postannut ihania kuvia, vaikka siellä on myös joku sitten perseillytkin.

Eli onko niin, että voin täydellisestä saa laittaa kuvia? Eli että morsian ei saisi edes yrittää keskittyä häidensä hyviin puoliin, ja yrittää muistaa sitä kaunista ja ihanaa, vaan ainoa mitä hänen tulee märehtiä on loppu yöstä sekoillut sulhanen?

Tolla logiikalla kukaan ei saisi julkaista mitään, koska asiat eivät ole absoluuttisia, ikinä.

Tai jos pariskunnalla on riitoja, he eivät saisi laittaa pusukuvia ja yrittää keskittyä mieluummin hyviin hetkiin?

Riidoissa ja perseilyssä pitää siis rypeä, että on jotenkin "aito ja oikeanlainen"? Jos tämä on mentaliteetti, ei tarvi ihmetellä miksi suomi on täynnä masennusta ja todellakin sitä arjen harmautta kaikissa sävyissään. Hyi miten negatiivista.

No eihän tässä siitä ole kyse, että vain täydellisistä jutuista saisi laittaa kuvia someen. Vaan siitä että ap, ja muutkin jotka kokevat riittämättömyyttä katsellessaan toisten päivityksiä, eivät ole tajunneet somen ydinluonnetta. Somepäivityksethän ovat kuin mainoksia. Jokainen mainostaa niissä omaa itseään, luo imagoa. Eihän kukaan usko tv-mainoksiinkaan, vaan jokainen ajattelee että niissä esitetään tuotteesta kiillotettu kuva. Osa niistä on toki ironisia, "hullun"hauskoja, osa maalailee idylliä, osa raivostuttaa ja osa on yhdentekeviä. Mutta yhtäkaikki, somepäivityksethän on ihan samanlaisia! Jokainen mainostaa niissä itseään ja omaa elämäänsä, luo sellaista tarinaa, minkä haluaa toisten somessa pörräävien ajattelevan itsestään. Todellisuuden kanssa somella on tasan yhtä paljon tekemistä kuin mainoksilla: asia esitetään siinä valossa ja siitä näkökulmasta, missä/mistä yleisön halutaan sen näkevän. 

 

Käsittämätön asenne, että mielestäsi suomen käyttäjien ykkösprioriteetti on luoda itsestään mahdollisimmannsiloteltua kuvaa muille.

Tuntuu että sinä itse et ole oikein ymmärtänyt suomen ydintä, jos sen tarkoitus mielestäsi on vain ja ainoastaan myydä feikkiä mainosta itsestään muille.

Mutta ehkä opit vielä ajan kanssa käyttämään somea muihinkin tarkoituksiin :)

Somen ydin ei ole välttämättä se minkä kuvittelet sen olevan. Jossain siellä on ne todelliset syyt mitkä oikeasti ajaa ihmistä toimimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh... Meillä on kaveripariskuntia, joiden kanssa on niitä illanistujaisia ja voin kertoa, ettei ne aina niin ihania ja loisteliaita ole mitä joku somekuva antaa ymmärtää... Just viimeksi yksi pariskunta sai aikamoisen mustasukkaisuusriidan kännipäissään ja toinen heistä lähti ovet paukkuen kotiin... Kuitenkin noin tunti ennen oli laitettu kiva yhteiskuva skumppalasit kädessä...

Tämä muuten pätee monessa muussakin asiassa :D Se instagramiin ja facebookiin laitettu kuva on usein vaan semmonen kulissiluontoinen ilmoitus. Oikeesti sitä hienoa täytekakkua on leivottu kiukkusena ja paiskottu kermaa seinille, kuvassa kuitenkin #ilovebaking. Tai sit just nää illanvietot missä kaikki kilistelee viimesen päälle laitettuna niitä skumppalaseja ja puoliakaan ei kiinnostais olla paikan päällä, osa vihaa toisiaan ja jollain on parisuhdekriisi päällä, silti #ihanailta #taasmennään #tgif

Oon huomannut saman, mitä huonommin jossain alueella menee, sitä enemmän porukka tuntuu kerjäävän sille huomiota somessa. Esimerkkinä yksi kaveri joka itki mulle yksinäisyyttään, julkaisee kuvia joidenkin kännituttujensa kanssa #ihaniauusiaystäviä#, matkustaa äidin rahoilla (yli kolmekymppinen ihminen) ja leveilee matkoillaan, omat rahat kun hädin tuskin riittää ruokaan ja laskuihin, itkee masennustaan ja seur. vkl ollaan jossain keikalla #ihanaa#. Todellisuus on ihan jotain muuta kuin mitä somessa esittää, jotenkin niin surkuhupaisaa. 

Mulla ei ole muuta somea kuin julkinen instagramprofiili. En seuraa instassa kuin sellaisia joihin kerätään vaikkapa hauskoja kissavideoita, tai jotain muuta itselleni mieluista, kuten keikkapaikkoja, jotta tiedän minne suunnistaa keikalle. Instaan en laita kuin tarinoita, että näen ketkä niitä käyvät katsomassa, ja että ne poistuvat 24h päästä, jolloin kukaan ei voi myöskäänstalkkailla että jahas, nyt sirpalla on mies vaihtunut kun on poistanut kuvia. Ai-van helkkarin kätevää. Tällä tyylillä katselen siis joskus tuttujenkin profiileja, ehkä kerran kuukauteen jonkun, jos on tylsää, mutta näen toki siis vain julkiset profiilit. Useat kaverit, jotka minulla olivat myös faceaikana vielä, seuraavat minun, ja katsovat säännönmukisesti kaikki tarinani, mutta eivät juuri koskaan kommentoi mitään. Itse en heidän yksityisiä profiilejaan näe, enkä todellakaan ala seuraamaan näitä #kultsinkanssaihanaaamupala#rakkaankanssa täydellisessäkodissamme , ja olen asian selittänyt että käytän vain julkista profiilia itse, ja seuraan itse vain julkisia profiileja, että tämä on minun tapani käyttää instaa.

Lopputulema tästä on ollut se etten näe enää mitään skeidaa, vaan ainoastaan sellaista mistä tulee itselle hyvä mieli ja kiva olo! Kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole muuta somea kuin julkinen instagramprofiili. En seuraa instassa kuin sellaisia joihin kerätään vaikkapa hauskoja kissavideoita, tai jotain muuta itselleni mieluista, kuten keikkapaikkoja, jotta tiedän minne suunnistaa keikalle. Instaan en laita kuin tarinoita, että näen ketkä niitä käyvät katsomassa, ja että ne poistuvat 24h päästä, jolloin kukaan ei voi myöskäänstalkkailla että jahas, nyt sirpalla on mies vaihtunut kun on poistanut kuvia. Ai-van helkkarin kätevää. Tällä tyylillä katselen siis joskus tuttujenkin profiileja, ehkä kerran kuukauteen jonkun, jos on tylsää, mutta näen toki siis vain julkiset profiilit. Useat kaverit, jotka minulla olivat myös faceaikana vielä, seuraavat minun, ja katsovat säännönmukisesti kaikki tarinani, mutta eivät juuri koskaan kommentoi mitään. Itse en heidän yksityisiä profiilejaan näe, enkä todellakaan ala seuraamaan näitä #kultsinkanssaihanaaamupala#rakkaankanssa täydellisessäkodissamme , ja olen asian selittänyt että käytän vain julkista profiilia itse, ja seuraan itse vain julkisia profiileja, että tämä on minun tapani käyttää instaa.

Lopputulema tästä on ollut se etten näe enää mitään skeidaa, vaan ainoastaan sellaista mistä tulee itselle hyvä mieli ja kiva olo! Kannattaa kokeilla.

Toi on muuten kätevää, ei kerrytä suotta mitään historiaa mihinkään. Olet oikeesti aika fiksu, asiat on omassa hallinnassa!

Uppp

Onks tää nyt käsitelty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vähän tympäisee nää kommentit esim häistä mistä morsian on postannut ihania kuvia, vaikka siellä on myös joku sitten perseillytkin.

Eli onko niin, että voin täydellisestä saa laittaa kuvia? Eli että morsian ei saisi edes yrittää keskittyä häidensä hyviin puoliin, ja yrittää muistaa sitä kaunista ja ihanaa, vaan ainoa mitä hänen tulee märehtiä on loppu yöstä sekoillut sulhanen?

Tolla logiikalla kukaan ei saisi julkaista mitään, koska asiat eivät ole absoluuttisia, ikinä.

Tai jos pariskunnalla on riitoja, he eivät saisi laittaa pusukuvia ja yrittää keskittyä mieluummin hyviin hetkiin?

Riidoissa ja perseilyssä pitää siis rypeä, että on jotenkin "aito ja oikeanlainen"? Jos tämä on mentaliteetti, ei tarvi ihmetellä miksi suomi on täynnä masennusta ja todellakin sitä arjen harmautta kaikissa sävyissään. Hyi miten negatiivista.

No eihän tässä siitä ole kyse, että vain täydellisistä jutuista saisi laittaa kuvia someen. Vaan siitä että ap, ja muutkin jotka kokevat riittämättömyyttä katsellessaan toisten päivityksiä, eivät ole tajunneet somen ydinluonnetta. Somepäivityksethän ovat kuin mainoksia. Jokainen mainostaa niissä omaa itseään, luo imagoa. Eihän kukaan usko tv-mainoksiinkaan, vaan jokainen ajattelee että niissä esitetään tuotteesta kiillotettu kuva. Osa niistä on toki ironisia, "hullun"hauskoja, osa maalailee idylliä, osa raivostuttaa ja osa on yhdentekeviä. Mutta yhtäkaikki, somepäivityksethän on ihan samanlaisia! Jokainen mainostaa niissä itseään ja omaa elämäänsä, luo sellaista tarinaa, minkä haluaa toisten somessa pörräävien ajattelevan itsestään. Todellisuuden kanssa somella on tasan yhtä paljon tekemistä kuin mainoksilla: asia esitetään siinä valossa ja siitä näkökulmasta, missä/mistä yleisön halutaan sen näkevän. 

 

Käsittämätön asenne, että mielestäsi suomen käyttäjien ykkösprioriteetti on luoda itsestään mahdollisimmannsiloteltua kuvaa muille.

Tuntuu että sinä itse et ole oikein ymmärtänyt suomen ydintä, jos sen tarkoitus mielestäsi on vain ja ainoastaan myydä feikkiä mainosta itsestään muille.

Mutta ehkä opit vielä ajan kanssa käyttämään somea muihinkin tarkoituksiin :)

Itse et tajunnut mitä kirjoitin. Jokainen luo somessa imagoa itselleen, se on ihan saletti. Jopa se, joka kuvaa sotkunsa someen, luo tarinaa itsestä "rohkeana" ja "aitona" tyyppinä. Tuo mekanismi on rakennettu sinne somen ytimeen, ja aika pässi täytyy olla, jos ei edes jollain tasolla sitä tajua. Ja mikä on "feikkiä"? Yleensä aina ihmiset haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan toisille. Se on ihan luonnollista. (Ja se hyvä kuva voi tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita.) Somessa tämä ilmenee siten, että ihmiset jättää tähän kuvaan epäsopivat asiat pois, tottakai. Siitä taas seuraa että somepäivitykset ovat kuin mainoksia siitä, millaisia ihmiset haluaisivat olla. En sanoisi sitä "feikiksi", vaan sanoisin sitä inhimilliseksi. Ja että ihmisten somepäivityksiä ei kannata ottaa niin vakavasti, ne kun todella ovat mainosten kaltaista imagon rakennuspalikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista tuntuu samalta jos alkaa katsoa muiden somepostauksia. Usko pois! Suurin syy ihmisten tyytymättömyyteen on nykyään some. Koeta takoa päähäsi, että elämä on oikeasti ihan muualla kuin kiillotetuissa kuvissa joita otetaan vain julkaisemista varten.

Mutta mikään ei tietysti estä sinua olemasta aktiivisempi uusien ihmissuhteiden hankinnassa ja nykyisten hoitamisessa. Kotiakin voi laittaa kauniimmaksi pikku hiljaa ja joskus vähälläkin rahalla, jos ei ole siihen tyytyväinen. Mutta ehkä ei kannata ryhtyä hommaan vain siksi, että saisi julkaistua siitä hienompia kuvia instagramissa...

Kun en ole ihan varma että onko tämä nyt oikeasti somesta tullut tämä mun harmitus, vai olenko oikeasti tyytymätön omaan elämääni, tai siis näihin tiettyihin asioihin omassa elämässäni. En oikein tiedä.

-ap

Mulla oli muutama vuosi sitten sama kriisi. Tuntui että oma elämä on tylsä ja pitäisi olla vaan enemmän kaikkea, tapahtumia ja ihmisiä. Elämässäni oli myös eräs huomionhakuinen kaveri joka yritti koko ajan todistella somessa. Sitten jotenkin pääsin sen yli ja tajusin et mähän oon ihan tyytyväinen elämääni. Some ja väärä seura aiheutti sen tunteen. Kyllä olisin jo hankkinut ne ”haluamani” asiat jos olisin ne oikeasti halunnut. Somessa vaan tyrkytetään sitä kaikkea muille ja se aiheuttaa tunteen että jotain puuttuu itseltä. Se huomionhakuinen käytös ei oo kaikille hyväksi. Kannattaa ottaa vähän etäisyyttä ja keskittyä omaan elämään, mitä on ja mitä haluaa. Mä tajusin etten edes jaksaisi järjestää mitään isoja juhlia eikä kiinnosta. Ei kiinnosta myös mennä muiden juhliin kun en enää jaksa juoda enkä halua selvinpäin katsoa muiden juomista. Enemmän tykkään käydä syömässä ja parilla kaverin kanssa kahdestaan tai pienemmällä porukalla. Elän omannäköistä elämää ja se voi olla jonkun mielestä tylsä. Toki kaipaisin enemmän kavereiden seuraa joskus, mutta opin ettei niitä oikeita kavereita yleensä juhlista löydä, sellaisia joiden kanssa voisi tehdä jotain muutakin kuin juhlia. Ja tosiaan ne ihmiset jotka hehkuttaa elämänsä somessa, niillä on joku tarve hakea huomiota, joka vielä verhotaan siihen ”vaikuttamiseen ja ihmisten auttamiseen”, vaikka oikeasti ollaan huomionkipeitä, pyrin olla seuraamatta sellaisia tyyppejä, ne muutamat kaverit jotka on jäljellä julkaisee kuvia harvemmin ja asiallisemmin. Mun mielestä iloisia asioita voi kertoa kavereille suoraan esim. puhelimitse, ei tarvitse julkaista jokaista asiaa sinne someen julkisesti, kyllä meillä kaikilla on myös murheita ja aika tavallista arkea suurin osa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vähän tympäisee nää kommentit esim häistä mistä morsian on postannut ihania kuvia, vaikka siellä on myös joku sitten perseillytkin.

Eli onko niin, että voin täydellisestä saa laittaa kuvia? Eli että morsian ei saisi edes yrittää keskittyä häidensä hyviin puoliin, ja yrittää muistaa sitä kaunista ja ihanaa, vaan ainoa mitä hänen tulee märehtiä on loppu yöstä sekoillut sulhanen?

Tolla logiikalla kukaan ei saisi julkaista mitään, koska asiat eivät ole absoluuttisia, ikinä.

Tai jos pariskunnalla on riitoja, he eivät saisi laittaa pusukuvia ja yrittää keskittyä mieluummin hyviin hetkiin?

Riidoissa ja perseilyssä pitää siis rypeä, että on jotenkin "aito ja oikeanlainen"? Jos tämä on mentaliteetti, ei tarvi ihmetellä miksi suomi on täynnä masennusta ja todellakin sitä arjen harmautta kaikissa sävyissään. Hyi miten negatiivista.

No eihän tässä siitä ole kyse, että vain täydellisistä jutuista saisi laittaa kuvia someen. Vaan siitä että ap, ja muutkin jotka kokevat riittämättömyyttä katsellessaan toisten päivityksiä, eivät ole tajunneet somen ydinluonnetta. Somepäivityksethän ovat kuin mainoksia. Jokainen mainostaa niissä omaa itseään, luo imagoa. Eihän kukaan usko tv-mainoksiinkaan, vaan jokainen ajattelee että niissä esitetään tuotteesta kiillotettu kuva. Osa niistä on toki ironisia, "hullun"hauskoja, osa maalailee idylliä, osa raivostuttaa ja osa on yhdentekeviä. Mutta yhtäkaikki, somepäivityksethän on ihan samanlaisia! Jokainen mainostaa niissä itseään ja omaa elämäänsä, luo sellaista tarinaa, minkä haluaa toisten somessa pörräävien ajattelevan itsestään. Todellisuuden kanssa somella on tasan yhtä paljon tekemistä kuin mainoksilla: asia esitetään siinä valossa ja siitä näkökulmasta, missä/mistä yleisön halutaan sen näkevän. 

 

Käsittämätön asenne, että mielestäsi suomen käyttäjien ykkösprioriteetti on luoda itsestään mahdollisimmannsiloteltua kuvaa muille.

Tuntuu että sinä itse et ole oikein ymmärtänyt suomen ydintä, jos sen tarkoitus mielestäsi on vain ja ainoastaan myydä feikkiä mainosta itsestään muille.

Mutta ehkä opit vielä ajan kanssa käyttämään somea muihinkin tarkoituksiin :)

Itse et tajunnut mitä kirjoitin. Jokainen luo somessa imagoa itselleen, se on ihan saletti. Jopa se, joka kuvaa sotkunsa someen, luo tarinaa itsestä "rohkeana" ja "aitona" tyyppinä. Tuo mekanismi on rakennettu sinne somen ytimeen, ja aika pässi täytyy olla, jos ei edes jollain tasolla sitä tajua. Ja mikä on "feikkiä"? Yleensä aina ihmiset haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan toisille. Se on ihan luonnollista. (Ja se hyvä kuva voi tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita.) Somessa tämä ilmenee siten, että ihmiset jättää tähän kuvaan epäsopivat asiat pois, tottakai. Siitä taas seuraa että somepäivitykset ovat kuin mainoksia siitä, millaisia ihmiset haluaisivat olla. En sanoisi sitä "feikiksi", vaan sanoisin sitä inhimilliseksi. Ja että ihmisten somepäivityksiä ei kannata ottaa niin vakavasti, ne kun todella ovat mainosten kaltaista imagon rakennuspalikoita.

Olipa hyvä kommentti. Olen täysin samaa mieltä. Somepostaukset ovat ikään kuin mainoksia. Enkä näe sitä välttämättä vain pahana asiana, ei kai siinä mitään pahaa olekaan, että ihmiset rakentavat itsestään tietynlaisen "mainoskansion". Siis oikeasti. Täytyisi vaan meidän kaikkien muistaa että some ei ole todellisuus, vaan ainoastaan tietynlainen kulissi. Sekin on tietynlaisen kuvan antamista itsestä, että on mukana somessa, mutta postaa vain hyvin harvoin jotain ja se on aina "järkevää" ja hillittyä. Silloinhan luot sellaista kuvaa itsestäsi, että et juuri roiku somessa, sinulla on elämässä paljon muuta tärkeämpää ym.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kaveripariskuntia, eikä kivoja peli-iltoja.

Kyllästyin niihin jo nuorena. Näin liian monta iltaa, missä alku oli kiva, mutta muutaman viinilasin jälkeen alkoi joku pariskunta tapella. Tai sitten joku kähmi jotain toista. Tai jotkut alkoivat tappelemaan. Tai sitten kun ilta oli ohi, niin pari naista arvosteli muita ja haukkui selän takana.

Joten kun aloin seurustelemaan, olen kieltäytynyt näistä kaveri-illoista. Muutenkin pariskuntakaverit alkoi vähetä siinä vaiheessa, kun alkoi erobuumi. Pariskunnan toinen osapuoli soitteli toiselle ja haukkui toista ja toinen toiselle ja haukkui toista. Kaverit yritettiin sekoittaa eroriitoihin. En jaksanut, eikä kiinnostanut.

Ihminen nyt vain on ihminen, vaikka kuinka ottaisi somekuvia ja esittelisi kulissia. Kun kuulee tuttujen pariskuntailloista, joista on ollut ihania kuvia, ei kuvio ole ollenkaan muuttunut. Ensin istutaan iltaa porukalla ja sitten alkaa tulla viestiä, että juu, se Tiinankin puku oli kauhea ja Maijan mies yritti puristella minua vessassa ja Juhani ja Sari tappeli koko illan, ja Miia itki loppuillasta päissään, kuinka sen mies pettää. Ja niiden tarjoilut oli tosi köyhiä ja huomasitko, että niillä oli niiden makkari siivoamatta ja kyllä oli rumat huonekalut.

Juuri näin ne illan vietot oikeesti menee, toisin sanoen ryyppyjuhlat menevät. Alussa voi olla vähän aikaa kivaa, sitten alkaa paskan puhuminen, riitely ja seuraavana päivänä älytön krapula. Vietän mieluummin aikaa selväpäisten ihmisten kanssa.

Ap, minä olen kolmekymppinen, sinkku, asun vuokralla, en omista autoa. Voin kertoa että somea seuraamalla saan itselleni tosi huonon olon, koska kyllähän tämän ikäisellä pitäisi olla talot jne. - niin kuin sinullakin on! Rakastan elämääni silloin, kun en ala vertaamaan sitä muiden elämään. Sinunkin kannattaisi lopettaa vertailu ja keskittyä nauttimaan elämästäsi.

Ei oo meillä monella muullakaan. Elämä vaan ei ole sellaista kuin teeveessä.

Meillä vietetään iltaa isommalla porukalla vähintään kerran kuukaudessa. Joko omalla porukalla (= aikuisten lasten perheet) tai 1-3 ystäväparin kesken. Tai vastaavasti niiden ystävien luona. Ihania iltoja kieltämättä.

Ennenkuin niihin upeisiin somekuviin päästään on mennyt päivä siivoten ja kaupassa juosten rahanmenoa kiroten. Tapaamispäivänä aloitamme ruuanlaiton 6-7 maissa, kummasti sitä näperrettävää riittää moneksi tunniksi vaikka valmistelen ja teen osan edellisenä päivänä!

Onneksi rakastamme ruuanlaittoa, muuten tätä ei kyllä viitsisi. Alkolla on hyvin pieni merkitys meidän tapaamisissa

Jos on edes yksi ystäväperhe kannattaa vaan alkaa kutsumaan kylään ja toivoa että siitä tulee vastavuoroista.

Mitä taas kotiin tulee pienelläkin rahalla voi "stailata" ja mikä estää esim nyt tekemästä hilloja ja piirakoita ja postaamasta niiden kuvia? Minä ainakin kuolaan jokaista tarkkaan:)