Lue keskustelun säännöt.
Miksei naisista tehdä elämänkertaelokuvia?
04.09.2019 |
Ja miksi omakin ajatus naisena on ensimmäisenä että "kukahan sellaista katsoisi". Kaikenlaisista rellestävistä ja pettävistä alkoholistimuusikoista tehdään ihannoivia elokuvia, ilmeisesti ne sitten kansaa kiinnostavat. ELokuvat tehdään ensin ajatellen että kiinnostaako miehiä, sitten saatetaan ajatella että naiskatsojat tulevat siinä sivussa.
Kommentit (60)
Suomen parhaat tv-filmatisoinnit Solveigin laulu, Elämänmeno ja Pesärikko ei ole elämänkertoja, mutta naisen elämänkaaren kuvauksia. Huippuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti näitä siis jonkin verran on, siis suomalaisia. Nyt sitten herää kysymys, miksen ole ikinä kuullutkaan suurimmasta osasta? Ovatko olleet mediassa edes esillä, saati sitten teatterilevityksessä?
Voisiko miehiä laajalti ottaen edes teoriassa kiinnostaa naisen elämä? Harmi vaan että ekana tulee mieleen että sitä pitäisi markkinoida jollain mainoksilla tyyliin "nuoren naisen rohkeat seksiseikkailut".
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti näitä siis jonkin verran on, siis suomalaisia. Nyt sitten herää kysymys, miksen ole ikinä kuullutkaan suurimmasta osasta? Ovatko olleet mediassa edes esillä, saati sitten teatterilevityksessä?
Voisiko miehiä laajalti ottaen edes teoriassa kiinnostaa naisen elämä? Harmi vaan että ekana tulee mieleen että sitä pitäisi markkinoida jollain mainoksilla tyyliin "nuoren naisen rohkeat seksiseikkailut".
Tämä on hyvää pohdintaa. Tuo Laila Kinnunen voisi olla aika kova sana suurten ikäluokkien, myös miesten, parissa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti näitä siis jonkin verran on, siis suomalaisia. Nyt sitten herää kysymys, miksen ole ikinä kuullutkaan suurimmasta osasta? Ovatko olleet mediassa edes esillä, saati sitten teatterilevityksessä?
Voisiko miehiä laajalti ottaen edes teoriassa kiinnostaa naisen elämä? Harmi vaan että ekana tulee mieleen että sitä pitäisi markkinoida jollain mainoksilla tyyliin "nuoren naisen rohkeat seksiseikkailut".
Todennäköisesti suurin osa on ollut pienen budjetin tekeleitä. Eivät taida pyöriä televisiossakaan, koska en ole nähnyt varmaan yhtäkään täällä mainituista.
Ikävä kyllä miehet suosivat miesten tarinoita ja miestekijöitä niin elokuvissa ja kirjallisuudessa kuin esim. musiikissakin. Naisten mielenkiinto taas jakautuu tasaisesti molempiin sukupuoliin ja näiden tuotantoon. Tämän vuoksi studiot panostanevat mieselokuviin, ovat varmempia kassamagneetteja.
Paljon on onneksi tällaisia elokuvia jotka eivät ole varsinaisia elämäkertoja, mutta perustuvat kuitenkin naisten tarinoihin. Vasta tuli telkkarista Syysprinssi, joka pohjautuu Anja Snellmanin kirjaan elämänsä rakkaudesta. Mutta tosiaan, senkään nimi ei ollut Anja (vrt. Juice, Badding, Tom of Finland...) Ja sekin kertoi yhtä paljon siitä "prinssistä" kuin tästä Anjaan pohjautuvasta hahmosta.
Vierailija kirjoitti:
Tabe Slioorista tehtiin 1962 elokuva Se alkoi omenasta. Se tosin oli enemmän pilkantekoa kuin aitoa elämäkertaa.
Höpö ,höpö. Sen tekeminen ökähti yksinkertaisesti siihen, että arvon madame diivaili ja konstaili ihan jo yli kaikkien normaaleina pidettyjen,sujuvan elokuvantekemisen normien ja konventoiden. Ohjaaja oli lopulta korviaan myöten täynnä hänen vaatimuksiaan ja kiukutteluaan. Lopulta mitkään ohjaajan ratkaisut eivät hänelle enää kelvanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti näitä siis jonkin verran on, siis suomalaisia. Nyt sitten herää kysymys, miksen ole ikinä kuullutkaan suurimmasta osasta? Ovatko olleet mediassa edes esillä, saati sitten teatterilevityksessä?
Voisiko miehiä laajalti ottaen edes teoriassa kiinnostaa naisen elämä? Harmi vaan että ekana tulee mieleen että sitä pitäisi markkinoida jollain mainoksilla tyyliin "nuoren naisen rohkeat seksiseikkailut".
Todennäköisesti suurin osa on ollut pienen budjetin tekeleitä. Eivät taida pyöriä televisiossakaan, koska en ole nähnyt varmaan yhtäkään täällä mainituista.
Ikävä kyllä miehet suosivat miesten tarinoita ja miestekijöitä niin elokuvissa ja kirjallisuudessa kuin esim. musiikissakin. Naisten mielenkiinto taas jakautuu tasaisesti molempiin sukupuoliin ja näiden tuotantoon. Tämän vuoksi studiot panostanevat mieselokuviin, ovat varmempia kassamagneetteja.
Paljon on onneksi tällaisia elokuvia jotka eivät ole varsinaisia elämäkertoja, mutta perustuvat kuitenkin naisten tarinoihin. Vasta tuli telkkarista Syysprinssi, joka pohjautuu Anja Snellmanin kirjaan elämänsä rakkaudesta. Mutta tosiaan, senkään nimi ei ollut Anja (vrt. Juice, Badding, Tom of Finland...) Ja sekin kertoi yhtä paljon siitä "prinssistä" kuin tästä Anjaan pohjautuvasta hahmosta.
Kyllä varmaan jotain tekemistä on sillä, että nämä miehet ovat enemmän viihteellisiä ja siten helpompia kohteita. Vai kuka olisi mielestäsi naisvastine Juicelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä nähnytkään näitä tosi suosittuja suomalaisista miehistä tehtyjä elämäkertaelokuvia (Irwin, Badding, Matti Nykänen jne. tai edes Aleksis Kivi), koska niissä on kuulemma paljon alkoholinhuuruisia kohtauksia.
Tove Janssonin elämäkertaelokuva kiinnostaa, koska Janssonin elämässä oli erikoisia yhteiskunnallisia ja psykologisia elementtejä, mm. taiteilijakoti, äärioikeistolainen isä, arvot ja filosofia muumimaailman taustalla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
ihan leipäjono-idioottien aihe taas, noitahan on tuhansia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan jotain tekemistä on sillä, että nämä miehet ovat enemmän viihteellisiä ja siten helpompia kohteita. Vai kuka olisi mielestäsi naisvastine Juicelle?
No juuri tuo "helppous" onkin se ongelma. Juice on kova jätkä ja juo viinaa. Irwin on kova jätkä ja juo viinaa. Hohhoijaa. Voisiko elokuvissa olla jotain sisältöäkin? Ja kun suomalaiset ohjaajat on niin surkeita - varsinkin Timo Koivusalo - että elokuvat on pelkkää alkeellista, kuvitettua elämäkertaa.
Koska naiset ei ole saavuttanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan jotain tekemistä on sillä, että nämä miehet ovat enemmän viihteellisiä ja siten helpompia kohteita. Vai kuka olisi mielestäsi naisvastine Juicelle?
No juuri tuo "helppous" onkin se ongelma. Juice on kova jätkä ja juo viinaa. Irwin on kova jätkä ja juo viinaa. Hohhoijaa. Voisiko elokuvissa olla jotain sisältöäkin? Ja kun suomalaiset ohjaajat on niin surkeita - varsinkin Timo Koivusalo - että elokuvat on pelkkää alkeellista, kuvitettua elämäkertaa.
Se on sitten aihe erikseen, nyt on kysymys siitä, miksei naisista tehdä samalla tavalla elokuvia, kuten Juicesta ja Irwinistä, niin vastaushan on se, että ei ole sellaisia naisia, joista tehdä tuollainen elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Vuodet 15-35 naiset kiertävät kullikarusellia, sitten lihovat ja lötköttävät sohvalla pieruverkkareissa lopun elämää. Pätee jokaiseen naiseen. Naiset nyt eivät ole kovin mielenkiintoisia.
U-li miehen mielikuvitusmaailma. Mistään karusellista en ole kuullut enkä sellaista kiertänyt koskaan. N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei tehdä? On basis of sex (2018) tulee viimeisimpänä mieleen.
Elokivista ”päättää” tuotantoyhtiö ja ne on suomessa vanhojen sovinistiukkojen omistamia ja johtamia. Vaikka nyt joku Merkus Selin, tuottaa vaan ”mies-leffoja”. Miestuottajia ei naiset kiinnosta.
Joka urheilijaukosta on leffa. Miksei ole Marja-Liisa Kirvesniemestä? Joka muusikkoukosta on leffa, miksei ole vaikka Kaija Koosta tai Katri Helenasta? Niin, ne on naisi, ja tuottajaien mielestä epämielenkiintoisi.
Elokivat ja päätökset niihin liittyen tehdään aina MIESkatsojan näkökulmasta. Tässä hyvä esimerkki miten oletusihminen on aina MIES.
Samalla lailla teknologialaittteet tehdään miehille, autot tehdään miehille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan jotain tekemistä on sillä, että nämä miehet ovat enemmän viihteellisiä ja siten helpompia kohteita. Vai kuka olisi mielestäsi naisvastine Juicelle?
No juuri tuo "helppous" onkin se ongelma. Juice on kova jätkä ja juo viinaa. Irwin on kova jätkä ja juo viinaa. Hohhoijaa. Voisiko elokuvissa olla jotain sisältöäkin? Ja kun suomalaiset ohjaajat on niin surkeita - varsinkin Timo Koivusalo - että elokuvat on pelkkää alkeellista, kuvitettua elämäkertaa.
Se on sitten aihe erikseen, nyt on kysymys siitä, miksei naisista tehdä samalla tavalla elokuvia, kuten Juicesta ja Irwinistä, niin vastaushan on se, että ei ole sellaisia naisia, joista tehdä tuollainen elokuva.
Varmasti on. Naisten sekoilu (päihteet, pettämiset jne.) ehkä vain on piilotettu paremmin, ja herättää erilaisia tuntemuksia yleisössä.
Kuuluisat Sissi-elokuvat kertovat naisesta, Greta Garbo näytteli aikoinaan kuningatar Kristiinasta tehdyssä elokuvassa, Elisabet I:stä ja Maria Stuartista ja Victoriasta on lukuisia leffoja, Edith Piafista, Margaret Thatcherista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan jotain tekemistä on sillä, että nämä miehet ovat enemmän viihteellisiä ja siten helpompia kohteita. Vai kuka olisi mielestäsi naisvastine Juicelle?
No juuri tuo "helppous" onkin se ongelma. Juice on kova jätkä ja juo viinaa. Irwin on kova jätkä ja juo viinaa. Hohhoijaa. Voisiko elokuvissa olla jotain sisältöäkin? Ja kun suomalaiset ohjaajat on niin surkeita - varsinkin Timo Koivusalo - että elokuvat on pelkkää alkeellista, kuvitettua elämäkertaa.
Se on sitten aihe erikseen, nyt on kysymys siitä, miksei naisista tehdä samalla tavalla elokuvia, kuten Juicesta ja Irwinistä, niin vastaushan on se, että ei ole sellaisia naisia, joista tehdä tuollainen elokuva.
Varmasti on. Naisten sekoilu (päihteet, pettämiset jne.) ehkä vain on piilotettu paremmin, ja herättää erilaisia tuntemuksia yleisössä.
Keitä nämä naiset sitten ovat? Anna nyt muutama nimi edes.
Beatrix Potterista on elokuva. Bronten susaruksista ja Jane Austenista.
Dianasta on vaikka mitä, samaten hänwn esiäidistään elokuva Duchess.
Jäähyväiset -elokuva perustuu Lilla teaternin johtajan Vivica Bandlerin omaan elämään, vaikka henkilöiden nimet on vaihdettu.