Epätoivoinen rakkaus :(

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Olen yrittänyt paeta pintaan yhä sinnikkäämmin nousevaa tunnetta siitä, että en ole enää ihastunut, vaan rakastunut. Ja ihan perseestä tämä on. Tyyppi kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, ei halua eikä pysty käsittelemään sitä, että minustakin on tullut jo tärkeä hänelle. Käyttäytyy erittäin ristiriitaisesti ja aina kun antaa omille tunteilleen enemmän valtaa, vetäytyy kahta kauheammin. Ja mulle tämä tilanne on yhtä tuskaa.

Kiintymyssuhdehäiriö??? :D :D  Ai tämmöinen juttu piti keksiä :D  Kyllähän se muuten rakastaisi, mutku sillä on tämmöinen "häiriö" ....  Juu kiitos taas hyvistä nauruista!

Mites olisi ihan sellainen yksinkertainen juttu, että mies ei vaan tykkää sinusta tarpeeksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Olen yrittänyt paeta pintaan yhä sinnikkäämmin nousevaa tunnetta siitä, että en ole enää ihastunut, vaan rakastunut. Ja ihan perseestä tämä on. Tyyppi kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, ei halua eikä pysty käsittelemään sitä, että minustakin on tullut jo tärkeä hänelle. Käyttäytyy erittäin ristiriitaisesti ja aina kun antaa omille tunteilleen enemmän valtaa, vetäytyy kahta kauheammin. Ja mulle tämä tilanne on yhtä tuskaa.

Ahaa, selittää miksi kaikki joihin olen ihastunut/rakastunut juoksevat pakoon. Ovat tällaisia häiriöisiä jotka eivät pysty käsitellä rakkauttaan minuun!

Ei vaan sinä olet sitoutumiskammoinen ja siksi tunnet vetoa noihin saavuttamattomiin miehiin. Voit ihastua turvallisesti, koska alitajuntasi tietää, ettei mieheen tarvitse sitoutua. Heti jos mies osoittaisikin kiinnostusta, ihastuksesi katoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Olen yrittänyt paeta pintaan yhä sinnikkäämmin nousevaa tunnetta siitä, että en ole enää ihastunut, vaan rakastunut. Ja ihan perseestä tämä on. Tyyppi kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, ei halua eikä pysty käsittelemään sitä, että minustakin on tullut jo tärkeä hänelle. Käyttäytyy erittäin ristiriitaisesti ja aina kun antaa omille tunteilleen enemmän valtaa, vetäytyy kahta kauheammin. Ja mulle tämä tilanne on yhtä tuskaa.

Voin kertoa, että tilanne ei muutu muuksi vaikka olisitte parisuhteessa. Haluatko parisuhteeltasi ja loppuelämältäsi raastavaa kipua ja epävarmuutta vai pitäisikö hyväksyä että toinen ei ole parisuhdeainesta?

Ja joo, on tälle epätoivoiselle ihastumiselle nimikin ja se on pakkomielle tai limerenssi. Jonain päivänä heräätte taas järkiinne tai sitten vietätte loppuelämänne fantasiakuplassanne kun elämä kulkee samalla ohi. Tiedättehän ne stalkkerit ym ”syvästi rakastuneet” vainoajat? Niin, ei siitä sen enempää..

Sitoutumiskammosta voi parantua. Se vaatii vain paljon aikaa ja kärsivällisyyttä kumppanilta, kaikista ei ole siihen. Sitoutumiskammon taustalla on pelko menetyksestä, pelko siitä ettei kelpaa omana itsenään. Oikea kumppani osaa tarjota turvaa, pysyvyyttä, ennakoivuutta ja pysyy alussa riittävän etäällä, ei tukahduta tunteillaan. Vähitellen sitoutumiskammoinen uskaltautuu ulos kuorestaan. Vaikka välillä tuntuisi siltä, että seisoo täysin paljaana ja alastomana muiden keskellä. Koska tuntee itsensä vihdoin rakastetuksi ja haluaa antaa takaisin sen kaiken hyvän, minkä saa kumppaniltaan osakseen.