Ihan pakko avautua... tuo mies jaksaa aina yllättää.
Okei, olen inhottava kun arvostelen miestäni täällä ja olen ilkeä ja vaativa etc, mutta en aio kotona nalkuttaa, joten...
Ostin puhallettavan uima-altaan lapsille. Pyysin, että mieheni pumppaisi sen täyteen ilmaa. Mies pumppaa ja pumppaa ja pumppaa mutta ilmaa ei mene sisään. Sanoin että siinä on nyt jotakin vialla kun ei mene ilmaa.
Hän siihen että kyllä sinne ilmaa menee, eihän ne pumpun putkestakaan ulos tule, vaan pakko mennä altaaseen sisään. Sanoin että ei vaan mene kun se on ihan lättänä, ei todellakaan ole ilmaa. Ja mies pumppaa, "kyllä sinne menee". Hän pumppasi viisi minuuttia eikä homma edennyt mihinkään.
Hänelle ei tullut mieleenkään tarkistaa missä vika on. Minä menin kohteliaasti väliin ja irrotin pumpun ja kokeilin puhaltamalla, meneekö ilmaa. No meneehän sinne, heti näkyi. Eli allas on kunnossa.
Mies laittoi taas pumpun kiinni. Sanoin että siinä on sulkuventtiili, jota pitää painaa että ilmaa menee sisään. Vihaisena mies sanoi että joojoo. Ja taas pumppasi, ihan turhaan. Painamatta venttiiliä. Pumppasi ja pumppasi. Lopulta kyllästyin ja pyysin saada pitää kiinni venttiilistä ja painaa sitä, jotta hän voisi keskittyä pumppaamiseen. No se sopi.
Mies istui lattialla ja kädellä painoi pumppua (se on sellainen jalalla poljettava). puristeli siinä sitten rystyset valkoisena pumppua. Ystävällisesti kehoitin että polkisi jalalla niin saataisiin nopeammin allas kuntoon. No, alkoi polkea. Pumpun putki irtosi pumpusta noin joka kolmannella polkaisulla. Irtosi, mies laittoi se kiinni, ja nousi ylös ja polki. Kunnes taas kolmannella polkaisulla putki irtosi. Mies kumartui, laittoi se kiinni, nousi ylös ja polki. Ja taas kolmannella putki irtosi......
Lopulta kehotin että pitäisi siitä putkesta kiinni ja polkisi, koska se nyt kokemuksen perusteella irtoaa joka kolmas polkaisu. Huh.
No nyt se allas on täytetty. Mutta oli se miehelle ehkä liian suuri älyllinen ponnistus. ARGH!
Kommentit (7)
Vähän ehkä yksinkertainen, mutta muuten hyvä mies, eikö niin?
Nämä käytännön asiat ovat sille äärettömän vaikeita. Se tekee ja tekee ja tekee. Vaikka työ ei edistyisi ollenkaan. Ei osaa etsiä syytä, ei korjata, odottaa vain että sinnikkyydellä ja voimalla kaikki hoituu. Huoooh.....
Niinhän se on että tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
ap
ehkä se ukko yritti vaan tehdä kuten sä käskit.
Sen venttiilijutun jälkeenhän SINÄ käskit polkemaan. ja Seisomaan. Kun pumppu ei sitten kestänytkään polkemista, sekin on sun mielestä miehen vika. Missähän köyryasennossa sä halusit sen miehen hommaansa hoitavan?
Ja jos sä jo valmiiksi olit siinä sen putken vieressä painamassa venttiiliä niin miksi ihmeessä SINÄ et voinut toisella kädellä pitää kiinni siitä putkesta? Vai halusitko sä vaan nähdä, kuinka miehesi epäonnistuu?
jotka vaan tekevät ja tekevät, eivätkä yhtään seuraa, onnistuuko. Ei se muuten ärsyttäisi, mutta nämä ihmiset huomauttelevat muille etukäteen ajattelemisesta. Kuulemma ei näytä yhtään tehokkaalta. No ei kai se ajattelu näykään!
Toinen on sitten se voimalla väkisin tekeminen. Paljon nopeammin olisi homma hoidettu, kun vähän varovaisemmin tekisi, mutta ei, pitää väkisin vääntää. Tuo saattaa häiritä minua lähinnä siksi, että lapsena isäni teki noin minulle. Siis ei millekään esineelle, vaan lapsilleen! Jos ei sillä sekunnilla homma hoitunut pilkulleen niinkuin hän oli sen ennalta nähnyt, niin heti käytiin käsiksi ja väännettiin pienen raajoja tms. väkisin. Suorastaan kuvottavaa.
ehkä hän jossain vaiheessa huomaa ongelman ja tekee sille jotain. Kuulostat ihan minulta, olen aina neuvomassa. Olen käytännöllinen ja käsistäni kätevä ihminen ja mieheni on enemmän teoreettinen tyyppi. Hirveetä katsella, kun toinen tekee jotain ihan älytöntä ja itse näki jo alussa miten olisi kannattanut tehdä.. Tosi vaikeeta olla neuvomatta. Mutta opettelen. Pitää toisenkin saada tehdä ja oppia tekemään.
Tulee vähän eksä mieleen. Hän oli tosi hyvä mies, mutta valitettavasti vaan oli niin, että mä olin jollain tasolla häntä älykkäämpi. Kyllä se ihan oikeesti alkoi rassata. Ärsytti juuri se, että kun seisoin vieressä hänen hoitaessaan jokapäiväsiä asioita, oli koko ajan kiusaus mennä neuvomaan, kun hän vaan ei hoksannut yhtä nopeasti. Onneksi emme tehneet lapsia. Nykyinen mieheni ja lasteni isä on ihan toista luokkaa, hänessä on älliä ja onneksi. On ihanaa, kun aina voi rentoutua hänen tehdessään asioita, en osaa häntä sen kummemmin neuvoa tai ohjata, kun hällä noi hoksottimet toimii.
Miehillä ei aina ihan sytytä :)