Liikunta keskivaikeaan masennukseen, onko se lääkkeetön keino parantua?

No ei se kyllä mikään lääkettä ja terapiaa korvaava asia ole - tai jos sinä pelkällä lenkillä käynnillä paranet, et ole mitä ilmeisimmin ollutkaan oikeasti masentunut.

Mutta toki moni saa siitä LISÄapua. Liikunta, säännölliset elintavat auttavat.

Liikunta ulkoilmassa kohentaa vointia, hyvä ravinteikas ruoka auttaa myös.

Ei toiminut itsellä. Itsellä ainoa mikä toimi oli palkallisen työn saaminen. Eli raha.

 

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Vierailija kirjoitti:

No ei se kyllä mikään lääkettä ja terapiaa korvaava asia ole - tai jos sinä pelkällä lenkillä käynnillä paranet, et ole mitä ilmeisimmin ollutkaan oikeasti masentunut.

Mutta toki moni saa siitä LISÄapua. Liikunta, säännölliset elintavat auttavat.

Ei ne lääkkeet ja terapiakaan paranna mutta toki moni saa niistä LISÄapua.

Liikunnan on todettu hoitavan keskivaikeaa masennusta yhtä tehokkaasti kuin lääkitys.

Minusta taas lääkitys ei hoida mitään, ainoastaan helpottaa oireita. Sama asia liikunnan kanssa. Kyllähän jotkut saavat peitettyä todella pahatkin ongelmat vain urheilemalla raivokkaasti, mutta joskus ongelmat on kuitenkin kohdattavana, jos haluaa elää onnellista elämää.

Luonnossa liikkuminen tai vain oleminen siellä mielestäni on tehokkaampaa kuin mikään muu lääkkeetön keino. 

Minulle määrättiin runsaasti liikuntaa lääkkeeksi, koska en muutakaan lääketta älkuraskauden vuoksi voinut syödä. Hyvin toimi. Yleisesti ajatellen masennukseen toimii kaikki sellainen, joka on mielekäs syy nousta aamulla ylös ja lähteä ulos neljän seinän sisältä. 

Ei varmaan ole ihan suoraviivaista vastausta tähän asiaan. Kannattaa kokeilla auttaako. Liikunnan vaikutukset ihmiseen voivat olla aika yksilöllisiä.

Epäilen kyllä hieman kuitenkin ettäkö keskivaikeaan masennukseen kunnolla auttaisi pelkkä liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Minulle määrättiin runsaasti liikuntaa lääkkeeksi, koska en muutakaan lääketta älkuraskauden vuoksi voinut syödä. Hyvin toimi. Yleisesti ajatellen masennukseen toimii kaikki sellainen, joka on mielekäs syy nousta aamulla ylös ja lähteä ulos neljän seinän sisältä. 

Masennukseen toimii yleensä kaikki sellainen mistä ihminen edes vähän nauttii. Nauttiminen on se avainasia. Masennuksessahan on kyse siitä, että ihmisen on vaikea nauttia mistään.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan on todettu hoitavan keskivaikeaa masennusta yhtä tehokkaasti kuin lääkitys.

Minusta taas lääkitys ei hoida mitään, ainoastaan helpottaa oireita. Sama asia liikunnan kanssa. Kyllähän jotkut saavat peitettyä todella pahatkin ongelmat vain urheilemalla raivokkaasti, mutta joskus ongelmat on kuitenkin kohdattavana, jos haluaa elää onnellista elämää.

Luonnossa liikkuminen tai vain oleminen siellä mielestäni on tehokkaampaa kuin mikään muu lääkkeetön keino. 

Minä koen, että kun jaksan säännöllisesti juosta, alan juostessa miettiä minua vaivaavia asioita ja saatan myös ajatella ne jotenkin halki silloin. Tämä siis edellyttää säännöllistä juoksemista ja myöskään tuo asioiden ajattelu ei ala heti kun lenkki alkaa vaan jossain vaiheessa lenkkiä tulee sellainen kohta. Alkaa siis jotenkin prosessoida hankaliakin asioita.

Sen vuoksi mielestäni tuo mielikuva ei ole oikea, että raivokkaalla liikunnalla ei kohtaisi itseään ja ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se kyllä mikään lääkettä ja terapiaa korvaava asia ole - tai jos sinä pelkällä lenkillä käynnillä paranet, et ole mitä ilmeisimmin ollutkaan oikeasti masentunut.

Mutta toki moni saa siitä LISÄapua. Liikunta, säännölliset elintavat auttavat.

Ei ne lääkkeet ja terapiakaan paranna mutta toki moni saa niistä LISÄapua.

Parantaa ne, paljon tehokkaammin ja jopa ilman liikuntaakin.

Iso osa ihmisistä on sellaisia, että liikunta EI vapauta heillä endorfiineja, vaan tuntuu piinalta. Ei siis voi väittää, että liikunta toimisi jotenkin masennuslääkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle määrättiin runsaasti liikuntaa lääkkeeksi, koska en muutakaan lääketta älkuraskauden vuoksi voinut syödä. Hyvin toimi. Yleisesti ajatellen masennukseen toimii kaikki sellainen, joka on mielekäs syy nousta aamulla ylös ja lähteä ulos neljän seinän sisältä. 

Masennukseen toimii yleensä kaikki sellainen mistä ihminen edes vähän nauttii. Nauttiminen on se avainasia. Masennuksessahan on kyse siitä, että ihmisen on vaikea nauttia mistään.

Vaikea kuvitella, että kukaan nauttisi lääkkeistä ja niiden tuomista sivuoireista.

Ei. Liikunta tukee kuntoutumista, mutta itsellä ainakin masennukseen liittyy todella negatiivisia pakonomaisia ajatuksia, jotka toistuvat ihan koko ajan, myös liikkuessa. Näitä ajatuksia työstän terapiassa. Niihin liikunta ei auta, vaan liikunta voi jopa lyödä vettä myllyyn ja ruokkia tietynlaista pakko-oireilua, jolloin se saattaa kääntyä haitalliseksi. Terapiassa puututaan tällaiseen käyttäytymiseen, mihin pakkoajatukseni minut yleensä johtavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle määrättiin runsaasti liikuntaa lääkkeeksi, koska en muutakaan lääketta älkuraskauden vuoksi voinut syödä. Hyvin toimi. Yleisesti ajatellen masennukseen toimii kaikki sellainen, joka on mielekäs syy nousta aamulla ylös ja lähteä ulos neljän seinän sisältä. 

Masennukseen toimii yleensä kaikki sellainen mistä ihminen edes vähän nauttii. Nauttiminen on se avainasia. Masennuksessahan on kyse siitä, että ihmisen on vaikea nauttia mistään.

Aloitekyky menee täysin, eikä kykene nauttimaan niistäkään asioista, joista tavallisesti nauttii. Vaikea yhtälö.

Lääkitys voi olla se keino, jolla saa pahimmasta suosta ylös.

Näin oli minulla muutama vuosi sitten.

Luultavasti liikunnalla on sama vaikutus, kuin jo joku sanoi, että jos tekee jotakin miellyttävää tai hyvää oloa tuottavaa (kuten tuo esimerkki metsässä kävelystä, metsässä voi muuten myös kävellä/hölkätä/juosta). Itselleni liikunta tuo hyvää oloa endorfiinien kautta mutta myös kun yleensä venyttelen ja teen kehonhuoltoliikkeitä, rentouttaa, jumit vähenevät ja seurauksena parempi olo kehossa. Eli liikunta ei tietenkään korjaa elämän ongelmiasi, mutta jos sinulla on älyttömän hyvä olo kehossasi, se tietysti lieventää muun elämän ikävyyttä.

 Eli vähän sama kuin että jos syöt joka päivä herkullista, terveellistä, ihanaa ruokaa, kuuntelet ihanaa musiikkia, harrastat liikuntaa, se ei välttämättä poista masennusta mutta on mahdollista että lieventää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Kyllä! Viimeistään siinä vaiheessa kun jaksamiseen tai mielialaan tulee muutoksia, näistä perusasioista on hyvä aloittaa. Näiden pitäisi olla elämän tärkeimmät asiat ihan jokaiselle, niitä ei voi liikaa korostaa. Saisivat olla koulussa oma kurssikokonaisuutensa. 

Ei-kroonistuneessa lievässä tai keskivaikeassa masennustilassakin nämä ovat avainasemassa. Kroonistuneet tilat erikseen.

Lääkkeetön keino on kysyä itseltään miksi minua masentaa ja pureutua siihen. Yleensä oma käytös ja piintyneet ajattelumallimme ruokkii masennusta ja saamme tällöin vahvistusta ympäristöltä negatiiviselle minäkuvallemme. Kaikki on muutettavissa ihan itse. Lenkkeilyt ja ruokavaliot on taas ihan naistenlehti humpuukia eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa että ihminen ajattelee koko elämästä täysin väärin ja ympäristö vahvistaa tätä väärää ajattelumallia joko rohkaisemalla siihen tai sanktioimalla siitä poikkeamista.

Koska nykyään hoidetaan masennuksen nimissä monia tiloja jotka eivät itseasiassa ole masennusta on ihan hyvä jos aloitetaan hoito käymällä läpi nämä elämän keskeiset osat. Lisäksi verikokeiden avulla olisi hyvä rajata pois fyysiset sairaudet ettei syyttä suotta rasiteta psykiatrista puolta - puhumatta siitä mitä väärät diagnoosit potilaalle tekevät.

Oma kokemukseni vakava-asteista masennusta sairastavana on, että tervehtyminen on monen auttavan asian summa.

Lääkkeet toimiessaan estävät masennustilan alenemisen pohjaan saakka. Perhe, ystävät, psykoterapeutti, harrastukset ja työ tukevat elämässä pysymistä.

Harrasta sellaista, josta saat mielihyvää ja rauhaa. Sellaista, joka vähentää ahdistusta. Joillain se on liikunta, toisilla käsityöt tai kirjoittaminen.

Tsemppiä ja jaksamista, AP!