Miten saada pojan isä tajuamaan tämä asia?

Olen kasvattanut yksinhuoltajana poikani, jonka kanssa lapsen isä ei koskaan halunnut viettää lapsiaikaa/arkea. Erosimme miehen pettämisen takia kun lapsi oli ihan taapero ja mies meni uusiin naimisiin, eivät saaneet yhteisiä lapsia.
Lapsi tapasi isäänsä aina kun isälle sopi, mikä on tarkoittanut minun kannalta sitä, että mitään lomia tms. ei voi sopia etukäteen siltä varalta, JOS isä haluaakin lapsen luokseen.
Olen joustanut tässä asiassa lapsen edun takia, koska halusin hänen isänsä olevan mukana edes jotenkin. Jos olisin alkanut hankalaksi, lapsen isä ei olisi halunnut tavata lasta lainkaan.
Nyt lapsi on kohta täysi-ikäinen mutta kuitenkin alaikäinen, ja olemme tilanteessa, jossa lapsen isä haluaakin nyt nähdä lasta edelleen mielivaltaisesti ja kiukuttelee lapselle, kun tällä ei olekaan aikaa.
Aikaisemmin siis lapsi näki isäänsä kun minä ja isänsä sovittiin, mutta eihän se kuvio enää mene noin, kun lapsella on oma päätösvalta.
Lapsi ei halua mennä isälleen ja jos menee, laittaa sieltä viestejä, että he eivät tee mitään yhdessä ja suurimman osan siitä ajasta isänsä käy omissa harrasteissaan. Facebookiin kyllä muistaa laittaa isä-poika -laatuajasta kuvia. Olen kannustanut lasta aina tapaamaan isäänsä, mutta enää en oikeastaan edes viitsi.
Isänsä on tottunut siis tulemaan ja menemään miten haluaa ja saattanut päivän varoajalla ilmoittaa, että hän tulee nyt meille.
Tilanne on pahentunut nyt kun lapsi on iso, isänsä tekee näitä ylläri-iskuja (tai yrittää tehdä) kuukauden välein.
Edellisen kerran väittelimme viesteillä siitä, että miksi me emme voisi perua omia menojamme lapsen kanssa (molemmilla siis omat harrastukset ja lapsi oli menossa kaverilleen sitten yöksi), kun hän tulee kaupunkiin. Selitin, että ilmoita HVYISSÄ ajoin äläkä saman päivän aamulla jos on tulossa, mutta kuulemma itsekään tiedä, milloin tekee mitäkin.
Miehelle ei siis mene lainkaan jakeluun, että hän ei voi enää kontrolloida tapaamisia kuten ennen, nyt lapsi itse päättää nämä asiat.
Näen ihan selkeästi syyn sille miksei lapsi halua tavata isäänsä, ei suhdetta muodosteta tapaamalla lasta muutaman kerran vuodessa.
Lapsikin ymmärtää tämän ja on keskusteltu asiasta paljon, ja tuntuu petokselta nyt kannustaa lasta jättämään omat menonsa isänsä takia. Mielestäni hänen ei tarvitse sitä tehdä, isänsä on pakko alkaa kunnioittaa lapsen aikaa ja valintoja. Tavallaan olen ylpeä siitä, että hän ei asetu isänsä kynnysmatoksi.
Olen tästä puhunut exälle, mutta suuttuu ja alkaa inhottavaksi, sitten syyttää lapsen aivopesusta. Eipä ole auttanut, vaikka olen selittänyt niiden vähäisten tapaamisten olleen mahdollisia vain siksi, että en ole koskaan vaatinut häneltä mitään aikatauluja, eikä mitään sovittuja viikonloppuja ja olen joustanut tuhottomasti omien lomieni suhteen.
Onko kellään muulla samaa tilannetta ja miten saada aikuiselle miehelle taottua päähän, että lapsi on käytännössä kohta aikuinen ja itse päättää asioistaan?
Poika näytti isänsä ja hänen viestinvaihdon, se oli aivan älytön. Isänsä inttää, että peru menosi hän on tulossa, poika selittää että ei tosiaan se on harrastus ja sinne on mentävä ja ettet sä voi tulla tänne kun susta siltä tuntuu. Sitten oli isältään sellaisia marttyyriviestejä pitkä liuta.
Onko ketään muuta samassa tilanteessa, että lapsi ei haluakaan tavata isää, joka ei ole ollut läsnä? Miksi aikuiset ihmiset kuvittelevat, että lapset voi ottaa takaisin elämään kun on ensin käytännössä hylännyt heidät itsekkyyttään?