Totaalinen kyllästyminen avioliitossa, ihastuminen toiseen ja eron harkinta, vaikka arkielämä toimii hyvin - voiko eroa enää välttää?

Meillä on käynyt niin, että pitkässä parisuhteessa on ollut hankalampi elämänjakso muutaman vuoden ajan. Liikaa töitä, työstressiä, liikaa kotitöitä, liian vähän yhdessäoloa, pienet lapset jne. Oravanpyörä. Mies on kuulemma kyllästynyt minuun tämän jakson aikana ja ihastui toiseen. Taistelee nyt itsensä kanssa, että onko ero ainut vaihtoehto, koska ei haluaisi pettää lasten luottamusta ja sen lisäksi miettii, että kun koko homma on kuitenkin pääpiirteittäin hänestä kiinni, kun "jokin tunne" vain puuttuu, minkä koki tuossa ihastuksen timmellyksessä. Kaikki on kuulemma arkielämässä sujuvaa ja voi olla hankalampi löytää parempaa puolisoa, eli niitä hyviäkin puolia edelleen löytyy aika paljonkin. Mutta se tunne tällä hetkellä on kuulemma sellainen, että haluaisi nähdä muutakin elämää. Ei omien sanojensa mukaan laske mitään tämän ihastuksen piikkiin, eli voisi olla yksinkin tai keneen myöhemmin törmääkään.

Yhdessä ollaan oltu parikymmentä vuotta ja eli vuosien varrelle mahtuu aikaisempiakin kriisejä, mutta koskaan ei ole ollut näin pahaa. Tilanne todellakin näyttää siltä, että ero tulee. Molemmat kyllä pärjätään omissa osoitteissakin, mutta itsellä on kova halu vielä yrittää saada toimimaan suhde ja päästä tästäkin karikosta ylös.

Olen yrittänyt antaa aikaa miettimiseen ja toivonut, että muutama kuukausi olisi selkeyttänyt tilannetta. Mitään muutosta ajatuksiin ei vielä ainakaan ole tullut. Asioita on käyty läpi ja ainakin omasta puolestani olen yrittänyt "terästäytyä" niissä asioissa, mitä toisella on ollut toiveita.

Voiko tästä päästä mitenkään yli, niin että rakkaus vielä voittaisi? Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja mitä tapahtui?