Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Laihdutin 40 kiloa noin 7 kuukaudessa. Kysy mitä vaan!
neuchatel
02.09.2019 |
Taustatiedot: 35v kahden lapsen äiti (pojat 3 + 5), naimisissa. Lähtöpaino 109 kg tammikuussa, tänään aamulla vaaka näytti 68.2 kg. Tavoitepainon (69 kg) saavutin elokuun alkupuolella.
Kävin salilla iltaisin (klo 20:30 jälkeen) 3-4 krt viikossa kun lapset oli menneet nukkumaan, mies jäi kotiin lasten kanssa. Pätkäpaastosin OMAD-rutiinilla (one meal a day) eli 23 tuntia paastoa ja 1h sisällä syödään päivän ruuat, söin samaan aikaan muun perheen kanssa (klo 17-18 välillä). Ruuat oli vähähiilarista/ketoa. Paino putosi keskimäärin vähän yli kilon viikossa.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Tuon tunnin mitä söit, söitko ähkyyn saakka vai normaalisti?
Söin hitaasti ja siihen asti kunnes tuntui että nyt ei mene enempää. Ähkyä tuli alussa, mutta sitten kun aloin lisätä kasvisten määrää ja vähentää lihaa, niin olo oli aterian jälkeen ihan hyvä.
Söin tunnin aikana ensin pienen alkupalan (esim. avokadotoast tai proteiinipirtelö) jotta ruuansulatus ehtisi herätä, sitten siitä 20-30 min päästä pääaterian ja lopuksi pienen jälkiruuan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä on suunnitelmasi tästä eteen päin?
Jatkan samaa rataa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Tämä on elämäntapa, ei pelkkä dieetti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksat liikkua vai yhdellä aterialla? Itse olen karpannut vuosia, joten vähähiilarinen auttaa kyllä kummasti jaksamaan, mutta vaatii oman kehon tuntemista ja tasapainoa ravinnossa. Mies on ollut Warriorilla (1meal/day), mutta ei energia meinannut riittää hänellä ja siirtyi sitten kolmeen ateriaan.
Onnea hienosta saavutuksesta!
Opetin kehoni käyttämään kehonrasvaani energianlähteenä paastoaikana, eli päivän energia muodostui ateriasta + siitä mitä keho poltti rasvaa paaston aikana. Ei ollut ongelmia energian kanssa kuin ihan pari ekaa viikkoa jolloin oli välillä heikotusta ja päänsärkyä.
AP
En tiedä onko tätä jo kysytty, mutta miten selitit syömättömyytesi 5-vuotiaalle? Itselleni lapset on suurin syy miksi itseltä älyttömän kuurit jäi. Älyttömät kuurit alkoi siitä kun äitini niitä harrasti, kaalikeitolla olin jo 11-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on usein väitetty että on tökeröä kehua toisen muuttunutta olemusta. Että jos sanoo: ”voi miten hyvältä näytät! Miten onnistuit tuossa?” se tuntuu siltä kuin sanoisi: ”olit ennen kamala plösö”. Etkö ole samaa mieltä?
Miksi loukkaantuisin, kun kerran itsekin tiesin olevani lihava enkä pitänyt ulkonäöstäni? Ei se ole loukkaavaa että toteaa tosiasian.
Vierailija kirjoitti:
Itse laihdutin normaalipainon sisällä aika paljon ja olen aina ilahtunut kun joku huomaa muuttuneen olemukseni ja sanoo jotakin kannustavaa. Siksi olen miettinyt, miksi niin moni täällä tuntuu ajattelevan toisin ja olenko ainoa kehuista pitävä.
Tosin olen kyllä huomannut myös joidenkin kateuden. On myös niitäkin, jotka tuijottavat selvästi ja pitkään mutteivät sano asiasta mitään. Ehkä he luulevat että loukkaantuisin... mene ja tiedä.
Itselleni suurin saavutus ei ollut itse laihdutus, koska se oli lopulta varsin yksinkertaista. Pidän suurempana saavutuksenani sitä että pääsin henkisesti viimein siihen pisteeseen että laihdutus oli mahdollista. Oma pääni, mieleni ja ajatukseni olivat suurin este itseni tiellä. Siihen terapia auttoi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs alkoholi, kestääkö ottaa ollenkaan olutta?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä jo kysytty, mutta miten selitit syömättömyytesi 5-vuotiaalle? Itselleni lapset on suurin syy miksi itseltä älyttömän kuurit jäi. Älyttömät kuurit alkoi siitä kun äitini niitä harrasti, kaalikeitolla olin jo 11-vuotiaana.
Miksi olisi pitänyt selittää mitään? Lapset eivät pitäneet sitä mitenkään outona että äidillä ei ollut kokoajan ruokaa kädessä tai suussa, eiväthän hekään syöneet kuin sovittuina ruoka-aikoina (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Kun lapset söivät, istuin pöydässä heidän kanssaan ja join ison lasin vissyä tai kupillisen teetä. Söimme kuitenkin koko perhe yhdessä aterian klo 17-18 välillä. Eri asia olisi ollut jos lapset eivät olisi koskaan nähneet minun syövän.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs alkoholi, kestääkö ottaa ollenkaan olutta?
En juo lainkaan, joten ei tarvitse miettiä tätä :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä jo kysytty, mutta miten selitit syömättömyytesi 5-vuotiaalle? Itselleni lapset on suurin syy miksi itseltä älyttömän kuurit jäi. Älyttömät kuurit alkoi siitä kun äitini niitä harrasti, kaalikeitolla olin jo 11-vuotiaana.
Miksi olisi pitänyt selittää mitään? Lapset eivät pitäneet sitä mitenkään outona että äidillä ei ollut kokoajan ruokaa kädessä tai suussa, eiväthän hekään syöneet kuin sovittuina ruoka-aikoina (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Kun lapset söivät, istuin pöydässä heidän kanssaan ja join ison lasin vissyä tai kupillisen teetä. Söimme kuitenkin koko perhe yhdessä aterian klo 17-18 välillä. Eri asia olisi ollut jos lapset eivät olisi koskaan nähneet minun syövän.
AP
On se nyt vähän outoa jos äiti syö viikonloppuna kahdesti. Luuletko ettei 5-vuotias tajua sitä että olet alkanut jättää ruokailuja väliin. Saako 3- ja 5-vuotiaasikin saanet korvata aterian kupillisella teetä jos ei ruoka maistu tai leikit jäi pahasti kesken, vai sanoitko kuitenkin että olisi hyvä edes maistaa tai vähän syödä jotain että jaksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä pystyisi tuohon. Etenkin liikunnan jälkeen, jollen syö kunnolla, niin myöhemmin tulee todella huono olo. Kädet tärisee, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ym.
Vierailija kirjoitti:
On se nyt vähän outoa jos äiti syö viikonloppuna kahdesti. Luuletko ettei 5-vuotias tajua sitä että olet alkanut jättää ruokailuja väliin. Saako 3- ja 5-vuotiaasikin saanet korvata aterian kupillisella teetä jos ei ruoka maistu tai leikit jäi pahasti kesken, vai sanoitko kuitenkin että olisi hyvä edes maistaa tai vähän syödä jotain että jaksaa?
Ainakin meidän pojilla on niin kiire omien pelien, leikkien ja kavereiden kanssa touhutessa ettei ole aikaa kytätä milloin äiti syö. Jos lapset olisivat kysyneet, niin olisin toki kertonut.
Ehkä olen tavallista tiukempi äiti, mutta meidän perheessä on ollut tapana että jos ei ruoka maistu niin seuraavan kerran ruokaa saa vasta seuraavana ruokailuhetkenä. Vettä saa toki aina, teestä lapset ei edes välitä. Mehua saa ruokahetkinä ja kaakaota iltapalalla. Meillä ei siis lapset ole kokoajan syömässä eivätkä huutamassa nälkäänsä. Vanhempi välillä toki kitisee että on nälkä, koska ei syönyt kunnolla koska oli kiire takaisin pelaamaan, mutta siinäkin on kyllä oppinut pikkuhiljaa että kannattaa syödä silloin kun ruokaa on tarjolla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä pystyisi tuohon. Etenkin liikunnan jälkeen, jollen syö kunnolla, niin myöhemmin tulee todella huono olo. Kädet tärisee, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ym.
Niin minäkin luulin, kun kaikkialla toitotettiin että pitää syödä 3 tunnin välein. Ekat 12 h paastot tuntui nekin ihan mahdottomilta, laskin tunteja siihen että saa syödä seuraavan kerran. Sitten kun tajusin vähentää hiilareita ja lisätä rasvaa ja kasviksia, ongelma katosi kuin itsestään ja paino alkoi sulaa pois.
AP
Vierailija kirjoitti:
Iso pudotus nopeassa ajassa. Jäikö nahka/iho roikkumaan? Joudutko menemään leikkaukseen? Miltä mahasi näyttää kun kuitenkin takana on kaksi vatsanahkaa venyttänyttä raskautta ja noin iso painonpudotus?
Nahka palautuu minkä palautuu, eikä laihdutusnopeudella ole väliä. Laihduin itse 20kg reilussa puolessa vuodessa raskauden jälkeen ja vatsanahka jäi roikkumaan. Nahka jatkoi kuitenkin palautumistaan vaikka painonpudotus oli loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kokemukset kuulostavat hyviltä ja vastaavat omia kokemuksiani paastoamisesta. Olen tähän mennessä syönyt arkisin kolme kertaa päivässä ja viikonloppuisin kaksi kertaa päivässä, mutta nuorimmaiseni muutettua kotoa ajattelin vähitellen siirtyä syömään vain yhden aterian päivässä. Miksikö? Ylipainoa minulla ei ole kuin muutama kilo, mutta olen huomannut, että viikonloppuisin vireystilani on pitkän paaston ansiosta ihan toista kuin arkipäivisin, ja aikaa säästyy kaikkeen muuhun, kun ei tarvitse koko ajan laittaa ruokaa ja syödä. Pidentäessäni paastoja olen kärsinyt jonkin verran päänsärystä, mutta nälkäiseksi en ole itseäni tuntenut. Salaisuus on juuri siinä, että syö riittävästi rasvaa. Loppujen lopuksi tämä on hyvin yksinkertaista ja palkitsevaa.
Onnea! Hieno saavutus!
Eniten itseäni ihmetyttää, miten jaksaa yhdellä aterialla käydä 3-4 krt/vko salilla. Ainakin itselläni salilla käyminen ja treenaaminen lisää ruokahalua ihan älyttömästi. Toisekseen tosi vaikeaa edes treenata pienillä hiilareilla.
Olen kyllä vähän kateellinen. Itse olen yrittänyt normaalipainon sisällä tiputtaa 3kg ja että voi olla vaikeaa. Rakastan ruokaa ja rakastan syömistä, vaikka pääsääntöisesti syönkin terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se nyt vähän outoa jos äiti syö viikonloppuna kahdesti. Luuletko ettei 5-vuotias tajua sitä että olet alkanut jättää ruokailuja väliin. Saako 3- ja 5-vuotiaasikin saanet korvata aterian kupillisella teetä jos ei ruoka maistu tai leikit jäi pahasti kesken, vai sanoitko kuitenkin että olisi hyvä edes maistaa tai vähän syödä jotain että jaksaa?
Ainakin meidän pojilla on niin kiire omien pelien, leikkien ja kavereiden kanssa touhutessa ettei ole aikaa kytätä milloin äiti syö. Jos lapset olisivat kysyneet, niin olisin toki kertonut.
Ehkä olen tavallista tiukempi äiti, mutta meidän perheessä on ollut tapana että jos ei ruoka maistu niin seuraavan kerran ruokaa saa vasta seuraavana ruokailuhetkenä. Vettä saa toki aina, teestä lapset ei edes välitä. Mehua saa ruokahetkinä ja kaakaota iltapalalla. Meillä ei siis lapset ole kokoajan syömässä eivätkä huutamassa nälkäänsä. Vanhempi välillä toki kitisee että on nälkä, koska ei syönyt kunnolla koska oli kiire takaisin pelaamaan, mutta siinäkin on kyllä oppinut pikkuhiljaa että kannattaa syödä silloin kun ruokaa on tarjolla.
AP
Tuon ikäisten lasten kanssa mielestäni ihan hyvin onnistuu. Esiteinien ja varsinaisten teinien, etenkin tyttöjen kanssa saa olla tarkkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se nyt vähän outoa jos äiti syö viikonloppuna kahdesti. Luuletko ettei 5-vuotias tajua sitä että olet alkanut jättää ruokailuja väliin. Saako 3- ja 5-vuotiaasikin saanet korvata aterian kupillisella teetä jos ei ruoka maistu tai leikit jäi pahasti kesken, vai sanoitko kuitenkin että olisi hyvä edes maistaa tai vähän syödä jotain että jaksaa?
Ainakin meidän pojilla on niin kiire omien pelien, leikkien ja kavereiden kanssa touhutessa ettei ole aikaa kytätä milloin äiti syö. Jos lapset olisivat kysyneet, niin olisin toki kertonut.
Ehkä olen tavallista tiukempi äiti, mutta meidän perheessä on ollut tapana että jos ei ruoka maistu niin seuraavan kerran ruokaa saa vasta seuraavana ruokailuhetkenä. Vettä saa toki aina, teestä lapset ei edes välitä. Mehua saa ruokahetkinä ja kaakaota iltapalalla. Meillä ei siis lapset ole kokoajan syömässä eivätkä huutamassa nälkäänsä. Vanhempi välillä toki kitisee että on nälkä, koska ei syönyt kunnolla koska oli kiire takaisin pelaamaan, mutta siinäkin on kyllä oppinut pikkuhiljaa että kannattaa syödä silloin kun ruokaa on tarjolla.
AP
Tuon ikäisten lasten kanssa mielestäni ihan hyvin onnistuu. Esiteinien ja varsinaisten teinien, etenkin tyttöjen kanssa saa olla tarkkana.
5-vuotiaista suomalaistytöistä lähes joka kymmenes on tyytymätön kehonsa ulkonäköön. 5-vuotiaista. Tarkkana kannattaa olla ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Hieno saavutus!
Eniten itseäni ihmetyttää, miten jaksaa yhdellä aterialla käydä 3-4 krt/vko salilla. Ainakin itselläni salilla käyminen ja treenaaminen lisää ruokahalua ihan älyttömästi. Toisekseen tosi vaikeaa edes treenata pienillä hiilareilla.
Olen kyllä vähän kateellinen. Itse olen yrittänyt normaalipainon sisällä tiputtaa 3kg ja että voi olla vaikeaa. Rakastan ruokaa ja rakastan syömistä, vaikka pääsääntöisesti syönkin terveellisesti.
Jaksaminen riippuu siitä, mitä syö. Kyllä ruokaa pitääkin rakastaa ja syömistä myös, mutta ei sen takia tarvitse ylensyödä.
Söin siihen asti että olo oli kylläinen. Ateriat koostuivat enimmäkseen rasvasta, joka ylläpiti kylläisyyttä seuraavaan päivään. Pari kertaa kävi niin että seuraavana päivänä oli vähän heikompi olo, joten söin sitten vähän enemmän seuraavalla aterialla.
AP