Aikuistuuko nuo miehet ikinä

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen vela kirjoitti:

Mitä tekemistä tuolla on aikuistumisen kanssa?

No en tiedä, piti äkkiä kyhätä joku otsikko. Mutta on tuo nyt perheenisältä vastuutonta ajattelua järjestellä menoja ja aina olettaa että lapsilla on hoitaja. Ja onhan tuo vähän niinkun lapsen kanssa jankkais kerta toisensa jälkeen samasta asiasta, eikä vaan se pointti mene perille.

Ap

No jos mies ei jankkaamisesta huolimatta ymmärrä asiaa niin on vain kaksi vaihtoehtoa (valitseitsellesi mieluisampi):

1) mies on tyhmä

2) mies ei halua ymmärtää koska voi silloin toimia kuten ennenkin

HSEn adonis kirjoitti:

Miehenä näkisin että jos olet kotiäitinä ja mies käy töissä ja elättää teidät, niin totta kai hoidat muksut. Miksi et hoitaisi?

Naisena näkisin että vaikka olen kotiäitinä ja käyn töissä niin en silti ole automaattisesti 24/7 lapsenvahti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ulina ja mene töihin niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu. Sen jälkeen jaatte lastenhoitovastuut puoliksi, jotta kumpikin saa vapaa-ajalla omaa aikaa.

Helppoa.

Kiitos, ihanpa tässä töissä jo käydäänkin. Kyse ei ole siitä ettenkö saisi omaa aikaa, molemmat saadaan sitä kyllä tasapuolisesti. Ulinan aiheuttaa tuo miehen tapa suunnitella menojaan sillä olettamuksella että minä olen silloin lasten kanssa.

Välinpitämättömyydellä läheisiä kohtaan ja aikuisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Välinpitämättömyys toisten hyvinvoinnista johtuu siitä kun ei emotionaalisesti jaksa kiinnostua panostamaan toimintaan jonka kokee itseensä mitenkään liittymättömäksi tai hyödyttömäksi ja näkee että toiminta pysyy yllä ilmankin omaa panosta, joten siihen ei tarvitse panostaa. Itseasiassa on hyvin aikuismaista käytöstä olla tuhlaamatta aikaansa ja resurssejaan asioihin jotka ei kiinnosta. Se että jollain muulla on eriävä näkemys asioista on taas tämän henkilön oma asia.

Mitähän jos ilmoittaisit miehelle että nykytyyli ei enää käy. Asia voisi jopa korjaantua sillä tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyydellä läheisiä kohtaan ja aikuisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Välinpitämättömyys toisten hyvinvoinnista johtuu siitä kun ei emotionaalisesti jaksa kiinnostua panostamaan toimintaan jonka kokee itseensä mitenkään liittymättömäksi tai hyödyttömäksi ja näkee että toiminta pysyy yllä ilmankin omaa panosta, joten siihen ei tarvitse panostaa. Itseasiassa on hyvin aikuismaista käytöstä olla tuhlaamatta aikaansa ja resurssejaan asioihin jotka ei kiinnosta. Se että jollain muulla on eriävä näkemys asioista on taas tämän henkilön oma asia.

Päinvastoin. Aikuismaista on kestää myös tylsiä ja itseään kiinnostamattomia töitä ja asioita koska niiden tekeminen on kokonaisuuden kannalta tai muiden kannalta hyväksi.

Kuinka moni lapsi olisi yleensä hengissä jos vanhemmat keskittyisivät heidän hoidossaan vain asioihin jotka vanhempia kiinnostaisivat erityisen paljon? Vai kiinnostaako jotain erityisesti kakkavaippojen vaihto, perunaporkkanasoseen lämmitys tai puklausrättien pesu?

Vierailija kirjoitti:

No onnea sinun tuttavapiirisi naisille :) Omassa lähipiirissä se tuntuu olevan vaan just näin niinkun meillä, miehet tulee ja menee ja äiti tietysti hoitaa kun on kotona muutenkin. Ehkä ne kaikki juntit ukot on sit sattunu tänne samaan läjään kun muilla tätä ongelmaa ei ole.

Ap

Minulla on ollut kolme pitkää parisuhdetta elämässäni enkä ole koskaan suostunut valitsemaan tuollaista junttia sovinistiäijää. Olen älykäs, viehättävä ja hauska nainen ja olen valinnut kivoja, älykkäitä, kivannäköisiä miehiä. Ei tulisi kuuloonkaan että suostuisin tekemään lapsia jonkun sovinistin kanssa. Kaikki kolme suhdettani ovat perustuneet molemminpuoliseen kunnioitukseen ja tasa-arvoon. Vähempään ei pitäisi kenenkään tyytyä. 

N49

Kyllähän se vähän niinkuin kuuluu asiaan ilmoitella etukäteen menoistaan, varmistaa onko toisella jotain silloin ja sopia menoja yhdessä, jos parisuhteessa on ja yhdessä asuu.

Ei siihen mikään ”uusfeminismi” liity, ihme ukkoja tällä palstalla.

Sinuna alkaisin AP ottamaan väkisillä omaa aikaa, lähtisin vain viettämään tyttökavereiden kanssa iltaa tai harrastuksiin ja ilmoittaisin miehelle, että se on moro ja tulen takaisin joskus illemmalla.

En jaksaisi keskustella tuollaisen taliaivon kanssa, vaan olisin mukisematta kotona lasten kanssa silloin kun miehellä on menoja ja silloin kun hän on kotona, lähtisin itse omiin menoihini enkä lupia kyselisi.

Taas on sitten pitänyt vääntää niitä muksuja useampi. Ekaluokkalaisen olisitte voineet jo jättää vähäksi aikaa yksinkin. Siinäpä sitten kärsit, kun itse olet valinnut tuon lisääntymislinjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyydellä läheisiä kohtaan ja aikuisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Välinpitämättömyys toisten hyvinvoinnista johtuu siitä kun ei emotionaalisesti jaksa kiinnostua panostamaan toimintaan jonka kokee itseensä mitenkään liittymättömäksi tai hyödyttömäksi ja näkee että toiminta pysyy yllä ilmankin omaa panosta, joten siihen ei tarvitse panostaa. Itseasiassa on hyvin aikuismaista käytöstä olla tuhlaamatta aikaansa ja resurssejaan asioihin jotka ei kiinnosta. Se että jollain muulla on eriävä näkemys asioista on taas tämän henkilön oma asia.

Päinvastoin. Aikuismaista on kestää myös tylsiä ja itseään kiinnostamattomia töitä ja asioita koska niiden tekeminen on kokonaisuuden kannalta tai muiden kannalta hyväksi.

Kuinka moni lapsi olisi yleensä hengissä jos vanhemmat keskittyisivät heidän hoidossaan vain asioihin jotka vanhempia kiinnostaisivat erityisen paljon? Vai kiinnostaako jotain erityisesti kakkavaippojen vaihto, perunaporkkanasoseen lämmitys tai puklausrättien pesu?

Sinä puhut tylsistä töistä ja asioista. Minä puhun siitä että miestä ei kiinnosta vaimo ja lapset. Miehellä ei olisi mitään töitä vastaan jos henkilöt joiden takia niitä tehtäisiin olisi merkittäviä. On kyse kaupankäynnistä. Tuskin mies kaverilleen sanoo ei ja syy on se että kaverilla on arvo miehelle. Kaveruuden säilyttämisen eteen tehdään töitä koska siitä myös saa jotain itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyydellä läheisiä kohtaan ja aikuisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Välinpitämättömyys toisten hyvinvoinnista johtuu siitä kun ei emotionaalisesti jaksa kiinnostua panostamaan toimintaan jonka kokee itseensä mitenkään liittymättömäksi tai hyödyttömäksi ja näkee että toiminta pysyy yllä ilmankin omaa panosta, joten siihen ei tarvitse panostaa. Itseasiassa on hyvin aikuismaista käytöstä olla tuhlaamatta aikaansa ja resurssejaan asioihin jotka ei kiinnosta. Se että jollain muulla on eriävä näkemys asioista on taas tämän henkilön oma asia.

Päinvastoin. Aikuismaista on kestää myös tylsiä ja itseään kiinnostamattomia töitä ja asioita koska niiden tekeminen on kokonaisuuden kannalta tai muiden kannalta hyväksi.

Kuinka moni lapsi olisi yleensä hengissä jos vanhemmat keskittyisivät heidän hoidossaan vain asioihin jotka vanhempia kiinnostaisivat erityisen paljon? Vai kiinnostaako jotain erityisesti kakkavaippojen vaihto, perunaporkkanasoseen lämmitys tai puklausrättien pesu?

Sinä puhut tylsistä töistä ja asioista. Minä puhun siitä että miestä ei kiinnosta vaimo ja lapset. Miehellä ei olisi mitään töitä vastaan jos henkilöt joiden takia niitä tehtäisiin olisi merkittäviä. On kyse kaupankäynnistä. Tuskin mies kaverilleen sanoo ei ja syy on se että kaverilla on arvo miehelle. Kaveruuden säilyttämisen eteen tehdään töitä koska siitä myös saa jotain itselleen.

Ok. On siis mielestäsi aikuismaista hankkia vaimo ja lapset kiinnostumatta niistä pätkääkään?

Mikä kohta tuossa oli sinusta erityisen aikuismaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko keskustelleet ennen lapsien saamista ja pitkin matkaa yhteisistä pelisäännöistä? Jos mahdollistat miehen toimimisen, niin aika luontevaa, että ottaa ilon irti.

Kyllä keskusteltu on. Ja sehän tässä ärsyttääkin että mies ei tajua tuota oman toimintatapansa tyhmyyttä, vaikka tästä jankataan harva se kerta että ei tää näin voi mennä. Enpä arvannut tämmöisestä keskustella ennen lapsia..

Ap

Ymmärrätkö että jankkaaminen on myös henkistä väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Taas on sitten pitänyt vääntää niitä muksuja useampi. Ekaluokkalaisen olisitte voineet jo jättää vähäksi aikaa yksinkin. Siinäpä sitten kärsit, kun itse olet valinnut tuon lisääntymislinjan.

Nainen on useimmiten se ajava voima ja moottori lasten hankinnassa, koska naista ohjaavat siihen hormonit ja pesänrakennusvietti. Mies tyypillisesti antaa periksi, koska haluaa säilyttää parisuhteen ja saada säännöllistä seksiä. Sitten nainen on aivan puulla päähän lyöty ja tyrmistynyt, kun mies haluaakin jatkaa normaalia elämäänsä, eikä ole valmis automaattisesti muuttumaan miehestä hanhiemoksi. 😂

Oliko aina noin vai myönnyitkö suhteen alussa miehen ehdotuksiin esittämättä omia toivomuksiasi? Jos oli noin niin itse olet aiheuttanut sen opettamalla ettei sinun mielipiteilläsi ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on sitten pitänyt vääntää niitä muksuja useampi. Ekaluokkalaisen olisitte voineet jo jättää vähäksi aikaa yksinkin. Siinäpä sitten kärsit, kun itse olet valinnut tuon lisääntymislinjan.

Nainen on useimmiten se ajava voima ja moottori lasten hankinnassa, koska naista ohjaavat siihen hormonit ja pesänrakennusvietti. Mies tyypillisesti antaa periksi, koska haluaa säilyttää parisuhteen ja saada säännöllistä seksiä. Sitten nainen on aivan puulla päähän lyöty ja tyrmistynyt, kun mies haluaakin jatkaa normaalia elämäänsä, eikä ole valmis automaattisesti muuttumaan miehestä hanhiemoksi. 😂

No eikö sen eteen kannattaisi sitten jo jotain tehdäkin? Vai pitikö sen tulla vain ihan mitään tekemättä tai omaa aikaa uhraamatta?

Jos niin kuvitteli niin silloin kyllä on se aikuistuminen jäänyt vähän vielä vaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on sitten pitänyt vääntää niitä muksuja useampi. Ekaluokkalaisen olisitte voineet jo jättää vähäksi aikaa yksinkin. Siinäpä sitten kärsit, kun itse olet valinnut tuon lisääntymislinjan.

Nainen on useimmiten se ajava voima ja moottori lasten hankinnassa, koska naista ohjaavat siihen hormonit ja pesänrakennusvietti. Mies tyypillisesti antaa periksi, koska haluaa säilyttää parisuhteen ja saada säännöllistä seksiä. Sitten nainen on aivan puulla päähän lyöty ja tyrmistynyt, kun mies haluaakin jatkaa normaalia elämäänsä, eikä ole valmis automaattisesti muuttumaan miehestä hanhiemoksi. 😂

Kai niin hyvien asioiden eteen voi vähän jo uhrauksiakin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on sitten pitänyt vääntää niitä muksuja useampi. Ekaluokkalaisen olisitte voineet jo jättää vähäksi aikaa yksinkin. Siinäpä sitten kärsit, kun itse olet valinnut tuon lisääntymislinjan.

Nainen on useimmiten se ajava voima ja moottori lasten hankinnassa, koska naista ohjaavat siihen hormonit ja pesänrakennusvietti. Mies tyypillisesti antaa periksi, koska haluaa säilyttää parisuhteen ja saada säännöllistä seksiä. Sitten nainen on aivan puulla päähän lyöty ja tyrmistynyt, kun mies haluaakin jatkaa normaalia elämäänsä, eikä ole valmis automaattisesti muuttumaan miehestä hanhiemoksi. 😂

No eikö sen eteen kannattaisi sitten jo jotain tehdäkin? Vai pitikö sen tulla vain ihan mitään tekemättä tai omaa aikaa uhraamatta?

Jos niin kuvitteli niin silloin kyllä on se aikuistuminen jäänyt vähän vielä vaiheeseen.

Kannattaisi toki, mutta kun se hormonihöyryäjä ja lapset saavat usein miehen tuntemaan itsensä statistiksi, niin on paljon miellyttävämpää pysytellä poissa näyttämöltä. Tilanne on aivan erilainen kuin silloin kun suhteessa oli kaksi ihmistä ja mies koki olevansa naiselle tärkeä. Siis tärkeä nimenomaan sille omalle puolisolleen miehenä, ei apupoikana.

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Miehenä näkisin että jos olet kotiäitinä ja mies käy töissä ja elättää teidät, niin totta kai hoidat muksut. Miksi et hoitaisi?

Naisena näkisin että vaikka olen kotiäitinä ja käyn töissä niin en silti ole automaattisesti 24/7 lapsenvahti.

Ap

Mut siis...ne on sun omia lapsia. Mitä sä nyt haluat, että mies ei menis niin paljon omia menojaan, vai että säkin saisit mennä? Miten mies suhtautuu kun sä ilmoitat meneväsi omiin juttuihin? Vai ärsyttääkö vain se, ettei mies ole koko ajan mukana jakamassa arkea, etkä kaipaakaan erityisemmin pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas on sitten pitänyt vääntää niitä muksuja useampi. Ekaluokkalaisen olisitte voineet jo jättää vähäksi aikaa yksinkin. Siinäpä sitten kärsit, kun itse olet valinnut tuon lisääntymislinjan.

Nainen on useimmiten se ajava voima ja moottori lasten hankinnassa, koska naista ohjaavat siihen hormonit ja pesänrakennusvietti. Mies tyypillisesti antaa periksi, koska haluaa säilyttää parisuhteen ja saada säännöllistä seksiä. Sitten nainen on aivan puulla päähän lyöty ja tyrmistynyt, kun mies haluaakin jatkaa normaalia elämäänsä, eikä ole valmis automaattisesti muuttumaan miehestä hanhiemoksi. 😂

No eikö sen eteen kannattaisi sitten jo jotain tehdäkin? Vai pitikö sen tulla vain ihan mitään tekemättä tai omaa aikaa uhraamatta?

Jos niin kuvitteli niin silloin kyllä on se aikuistuminen jäänyt vähän vielä vaiheeseen.

Kannattaisi toki, mutta kun se hormonihöyryäjä ja lapset saavat usein miehen tuntemaan itsensä statistiksi, niin on paljon miellyttävämpää pysytellä poissa näyttämöltä. Tilanne on aivan erilainen kuin silloin kun suhteessa oli kaksi ihmistä ja mies koki olevansa naiselle tärkeä. Siis tärkeä nimenomaan sille omalle puolisolleen miehenä, ei apupoikana.

Eiköhän se juuri olisi sitä aikuismaisuutta että ei tehdä sitä mikä on helpointa ja mielyttävintä vaan otetaan se oma paikka siellä perheessä niin isänä kuin miehenä. Ei sitä kukaan tule tarjottimella tarjoamaan vaan kyllä se pitää ihan itse ottaa ja luoda se suhde lapsiin ja tarttua niihin kodin töihin.

Ja sitä kautta tulee taatusti tärkeäksi myös sille puolisolle.

Muistan hyvin kun ensimmäinen lapsi tuli kotiin ja huusi puolet öistä. Jotenkin ajattelin että kun mies käy töissä niin hänen pitäisi saada nukkua. Mutta mies passitti minut nukkumaan kun olin aivan poikki ja kanniskeli ja rauhoitteli sitä lasta ihan siinä kuin minäkin omasta väsymyksestä välittämättä. Sen jälkeen tiesin että voin aina luottaa siihen että olemme tässä "samassa veneessä" yhdessä tasa-arvoisina ja yhtä tärkeinä. Ja se jos joku on kasvattanut arvostustani miestäni kohtaan eikä se ole rapissut viimeisin 15 vuoden aikana. Hän kun on aina tarttunut hommiin kyselemättä ja itsestäänselvästi eikä ole ollut mikään "pikku apulainen". Sellaista tuskin voisin miehenä kunnioittaakaan.

Tietääkö ap nyt sitten edes mikä on lopulta huonosti, vai pitääkö aina olla jokin mitä syyttää, ja minkä piikkiin laittaa kaikki oma itsestä johtuva paha olo? Näin todella usein on, että ihmiset eivät opi erittelemään mikä johtuu itsestä ja mikä parisuhteesta. Usein ne kaikki sitten menee erittelemättä sinne kumppanin syntien lokeroon.