Lastentarhanopettajan työstä

Lapsen tunteminen on kyllä lähtökohta lastentarhanopettajan työlle. Teoreettinen tietämys on antanut minulle laaja-alaisen näkökulman lasten yleisiin oppimis- ja kehitysalueisiin. Tämä pedagoginen tietämys on mukana kaikessa toiminnassa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö kohtaisi lasta ainutlaatuisena ihmisenä.



Hyvä lastentarhanopettaja on sopiva blandaus rakkautta ja tiedettä, tuossa järjestyksessä.



Ettekö te halua lapsillenne tietoista kasvattajaa? Toki itselläni oli ennen yliopistoon menoa ajatus vain muodollisen pätevyyden hankkimisesta, kuvittelin jo aiemmin hankitun käytännön tietämyksen riittävän itse työhön. Valmistuneena ja työtä senkin jälkeen tehneenä, huomaan valtavan eron omassa asennoitumisessani ja työtavoissani.



Lastentarhanopettajien koulutus painottaa lapsuutta itseisarvona ja arvostaa lapsia ja heidän tarpeitaan valtavasti. Kuulisittepa mieten kauniisti heistä phumme. Valitettavasti ette tunnu näkevän työmme arvoa.

itsessään. Omassa työpaikassani eli päiväkodissa on hyvin erilaisia ihmisiä töissä, lämpöisiä lastentarhanopettajia ja yksi aika kylmäkiskoinen lastenhoitaja. Useimmat ihania, erilaisia ja sehän se vasta onkin hyvä juttu. Eihän ne ihmiset nyt mitään samaan kaavaan valmistettuja robotteja ole. Voishan sitä sellaisia tietenkin valmistaa, pehmeästä materiaalista valmistettuja ja sylissä pitäviä, lempeästi puhuvia robotteja, kaikki toimisivat samalla tavalla.. .

Ei kannata yleistää ihmisiä koulutuksen mukaan!!



Ap:lle: työ on haasteellista, palkitsevaa, välillä hyvin uuvuttavaa, mutta hyvässä työyhteisössä ja toisia arvostavassa ilmapiirissä on useimmiten hyvä tehdä työtä. Paineet ulkopuolelta ovat kovat, mutta lapset ja useimmat perheet mukavia ja " tavallisia" . Palkka kyllä hirmu huono. MUTTA JOKAINEN PÄIVÄ ON ERILAINEN.

En kovin uskalla kannustaa sua alalle, kun itsekin mielelläni kouluttautuisin toisenlaiseen työhön...lto-koulutus kyllä Suomessa mielestäni tasokasta.

Kun joku sanoi että lastenhoitaja on kiinnostunut lapsesta. Ihan niinkuin muuallakin jotkut ovat unelma-ammatissa päiväkodissa toiset vihaavat työtä ja miettivät alanvaihtoa. Rahasta me vaan tätä kumminkin tehdään. Toki teeskentelen että välitän lapsesta ei se hänen vika ole että hoitaja kyllästynyt työhönsä. Äidit ovat olemassa oikeaa lämpöä varten. Oikeasti huokaisen helpotuksesta kun viimeinen tenava on haettu. Ei pahalla. Ja joo, etsin kivempaa työtä koko ajan.

Millaista " kivempaa" työtä etsit? Millainen koulutus sinulla on?

Hän on hyvin " kunniallinen" ihminen, eikä puhu sanan varsinaisessa merkityksessä pahaa työntekijöistään, mutta on yleisellä tasolla sannonut, että on lastenhoitajien työmoraaliin pettynyt useammankin kerran. Heillä ei vain ole sitä samaa kasvatuksellista tietoa lasten parhaasta kuin lto:lla.



Jotkut väittää, että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, mutta ihmiset jotka todella ovat perehtyneet omaan alaansa (puhun nyt kaikista aloista) ymmärtävät, mitä laaja-alainen tieto-taito tuo tullessaan.

mutta sen voin sivusta seuranneena sanoa, että hoitajilla on aika usein asennevamma tyyliin " kunhan nyt vähän leikitään ja lauletaan, ei ne muuta tarvii" . Tämä siksi, etteivät ole saaneet koulutusta miksi se leikki ja laulu on todella tärkeää lapsen kannalta, eikä vaan siksi että päiväkodissa kuuluu niin tehdä.

ihan lastenhoitajan koulutus. Mutta jos nyt saisi valita, valitsisin toisin. Haen mitä tahansa työtä, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Nimimerkillä, väsynyt olemaan sosiaalinen

Työ on hyvin vaihtelevaa ja antoisaa. Siinä tutustuu moniin uusiin ihmisiin. Työ tekijäänsäkin neuvoo: lastenkulttuuri, musiikki, kirjallisuus yms. tulee hyvin tutuksi. Lasten kanssa tulee tehtyä sellaista, mitä kukaan ei kotonaan lasten kanssa tee (esim. juhlittua kalenterin mukaiset juhlapäivät kuten Kalevalan päivä ja YK:n päivä). Jouluna ja keväällä saa kiitoksia perheiltä.



Toisaalta työ on hyvin raskasta. Lapset ovat paljon levottomampia ja keskittymiskyvyttömämpiä kuin ennen. Perheiden ongelmat ovat laaja-alaisempia. On maahanmuuttajien sopeutumisongelmat. Tai muuten vaan valittavat vanhemmat.

Missä muussa työssä tulee lyödyksi, potkituksi, syljetyksi, raavituksi verille, haukutuksi ja heitetyksi ruoalla?? (Kaikkea tätä koin jossain vaiheessa.)

Juuri kun yhden ikäluokan saa opetettua tavoille, niin he lähtevät kouluun ja tulee uudet lapset ja samat asiat alkavat pyöriä alusta. Hyviä hermoja siis tarvitaan! Palkka ei ole huikea työn vaativuuteen nähden, mutta sehän onkin kutsumustyö.

Uutta ammattia ei vielä ole, eli elämme miehen palkalla. Uusi ala hakusessa, mahdollisesti tietokoneitten kanssa.



Mutta siis vielä illalla tuli mieleen päiväkodista se, että se meteli kävi korville. Desibelimittareita ei käytetty, mutta äänitaso oli kipurajalla monesti. Illalla ei jaksanut kuunnella enää mitään! Päässä vaan humisi.

Ja mulle kävi niin kuin tuolle nro 25:lle. Päiväkodissa pärjää parhaiten, jos on niin ulospäin suuntautunut, että ei kestä olla hetkeäkään yksin. Ryhmässä on 23-25 lasta, vanhemmat tuovat ja hakevat, ja jos on suuri tarha, niin työkavereitakin on helposti yli 20. Eli joka hetki on jonkun seurassa. Minä väsyin siihen ja kaipasin omaa rauhaa.



26

tarhassa. Olen itse työskennellyt useassa tarhassa eikä missään ole ollut opella sen kummempia juttuja kuin hoitajillakaan. Ryhmässä on yleensä kaksi hoitajaa ja yksi ope. Vuorottelevat niin, että aamuvuorolla on " vetovuoro" . Siis sillä joka tulee ensimmäisenä aamulla töihin. Tämä ihminen suunnittelee ja toteuttaa jutut, ihan samalla tavoin oli koulutus kumpi hyvänsä.

En tiedä miksi ei tapahdu useimmissa päiväkodeissa. Lastenhoitajan työ on yhtä arvokasta ja hyvää, mutta ope saa parempaa palkkaa ja saisi siten ottaa myös suuremman vastuun.

Vierailija:

tarhassa. Olen itse työskennellyt useassa tarhassa eikä missään ole ollut opella sen kummempia juttuja kuin hoitajillakaan. Ryhmässä on yleensä kaksi hoitajaa ja yksi ope. Vuorottelevat niin, että aamuvuorolla on " vetovuoro" . Siis sillä joka tulee ensimmäisenä aamulla töihin. Tämä ihminen suunnittelee ja toteuttaa jutut, ihan samalla tavoin oli koulutus kumpi hyvänsä.

ainoastaan opella on " vetovuoro" hoitajat tekevät äärivuorot ja ope välivuoron

Täällä toinen lto, joka miettii alanvaihtoa, mutta kokonaan uutta koulutusta en haluaisi enää tässä vaiheessa hankkia (ikää 30v). Jos löytäisi jonkun homman, missä voisi kuitenkin hyödyntää alan taitoja niin olisin mielissäni. Mulla kanssa eniten on alkanut kypsyttää se jatkuva meteli ja se, että pitää koko ajan juosta paikasta toiseen ja olla touhukkaan näköinen ettei muut akat vaan nimeä laiskaksi, vaikka lasten kanssa työskennellessä tärkeää olisi kiireettömyyden luominen. Se kun ei vaan tuolla päiväkotielämässä toteudu...Eli kaipaan rauhaa isolla R:llä, vaikka lapset ja työ sinänsä onkin todella antoisaa. Minäkin olen ltällä hetkellä asten kanssa kotona, ja aion olla niin kauan että keksin minne aion seuraavaksi hakeutua.

Toisissa opetkin tekevät äärivuoroja (olen esim. erääseen päiväkotiin mennyt kuuteen ja päässyt viideltä) kun taas toisessa ope tekee pelkkää välivuoroa. Paikkakohtaista siis, riippuu miten sovitaan.

Olen itse suhteellisen nuori, vuosi sitten valmistunut lto. Työskentelen tällä hetkellä ensimmäisessä pidempi aikaisessa työpaikassani, toki olen opiskeluaikananikin tehnyt sijaisuuksia ja harjotteluja. Kaiken kaikkiaan olen tutustunut n. kymmemen eri pääkaupunki seudulla toimivan päiväkodin arkeen ja käytäntöihin.



Käytänöt ovat kirjavia; Joissain paikoissa lastenhoitajilla ja opettajilla ei ole käytännön eroja työtehtävissään (yleensä nämä ovat olleet pienten 0-3v ryhmiä). Useimmissa paikoissa työt on kuitenkin jaettu selkeästi koulutuksen mukaan. Lto vastaa toiminnan suunniittelusta ja toteutuksesta, toki yhdessä muun tiimin kanssa. Lto:lla on aina se pedagoginen vastuu, onhan hän ainut jolla tähän on koulutus.



Kyllä koulutus mielestäni näkyy lto:n työssä, heillä on kyky nähdä asioita kokonaisuuksina lapsen kasvua ja kehitystä ajatellen. En ole huomannut mitän selkeää eroa hoitajien ja opettajien empatiakyvyssä. Usein vain juuri tämä ammattitaito ja asioiden spekulointi koetaan kylmäkiskoisuutena. Lto ei voi jättää tiukan tilanteen hoitamista siihen halaukseen ja puhallukseen vaan ainakin itse koen vastukseni näiden lisäksi hoitaa tilanteet loppuun " kasvatuksellisesti" .



Minä olen kokemukseni perusteella sitä mieltä että usen lto:lla on tiukempi moraali esim. lasetn ja perheen asioita puhumisen suhteen. Meille teroitetaan jo koulutuksen aikana niin paljon vaitiolovelvollisuutta ja yksilölisyyden suojaa. Joku ehkä kokee sen syrjimisena tms. kun en huutele perheen asioita koko henkilökunnalle, useat vanhemmista kun rajaavat tarkkaan ringin jolle tietoa saa jakaa.

92-vuodesta lähtien. Opet ja hoitajat tekevät samoja työvuoroja. Opeilla viimekädessä vastuu ryhmästä, muuten olemme kaikki tehty kaikkea. Esim toiminnan suunnittelu ja ohjaaminen, vuosisuunnitelmien tekeminen, vanhempain illat ynms. Kyseessä on TIIMITYÖ joka määrittää työn.

päiväkodissa, eikä yhdessäkään ole lto:n ja lh:n työt poikenneet mitenkään toisistaan. Kaikki ovat tehneet kaikkia vuoroja ja jokaisella on ollut ns vetovuoro vuorollaan. On todella typerää väittää, että ope olisi jotenkin parempi hoitaja ja kasvattaja kuin lh. Lastenhoitaja on saanut koulutuksen työhönsä ja on ainakin pienten alle 3 v lasten ryhmässä ehkä parempikin kuin opettaja. Ilman opetusta lapsi kyllä selviää alle kouluikäisenä. Mutta ilman hoitoa lapsi ei selviä. Ja siinä hoidon ohella tulee kyllä se tarpeellinen kasvatuskin huomioon otettua. Sitäpaitsi kyllä minä ainakin päivähoitajan koulutuksella hallitsen erilaisten tuokioiden vetämisen ja osaan myös ohjata ja kasvattaa. Sellainen lto joka väittää jonkin ammattiryhmän moraalia heikoksi, on itse erittäin huonolla itsetunnolla varustettu. Onneksi niissä tarhoissa, joissa olen työskennellyt on yleensä osattu arvostaa kaikkia ammatteja ja kaikkia lasten parissa työskenteleviä.

kummaa vouhotusta

Ainakin Tampereen yliopistossa on Lastentarhanopettajien koulutuslaitos. Ilmeisesti saavat lastentarhanopettajan pätevyyden, kun lukevat itsensä kandeiksi (n.3v).

luulin että 120ov riittää.

t.4