"Jokaisessa suhteessa on ikuisuusongelma." Mikä on teidän?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Seksin puute. Sama kuin aina suhteissa. Naiset ikäänkuin hyytyy alun jälkeen.

No mikähän niillä naisilla on se yhdistävä tekijä? 🤔

Mies juo, käyttää huumeita, on laiska, haisee persehielle, ei ole seksiä, ei seiso, ei osaa puhua, eikä lohduttaa, vittuilla kyllä osaa, on aina velkaa joka suuntaa, joten no many joka helvetin kuukaus, nukkuu puolille päivin, eikä saa mitään aikaseks, riittikö?

Miehen lapsi. Ollaan yhdessä päätetty olla ja pidänkin tytöstä ja hyvin tullaan toimeen, mutta eihän siihen vain osaa suhtautua samalla tavalla kuin omaan. Ajan kanssa siihen on tottunut ja ei se nyt niin paha ole mutta välillä aiheuttaa riitoja kun ajatellaan miehen kanssa hänen lapsestaan molemmat vähän eri tavalla.

Päihdeongelmaisia miehiä kohdanneena otan kuitenkin paljon mieluummin nämä omat "ongelmani".

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapsi. Ollaan yhdessä päätetty olla ja pidänkin tytöstä ja hyvin tullaan toimeen, mutta eihän siihen vain osaa suhtautua samalla tavalla kuin omaan. Ajan kanssa siihen on tottunut ja ei se nyt niin paha ole mutta välillä aiheuttaa riitoja kun ajatellaan miehen kanssa hänen lapsestaan molemmat vähän eri tavalla.

Päihdeongelmaisia miehiä kohdanneena otan kuitenkin paljon mieluummin nämä omat "ongelmani".

Onkoha nimesi Tytti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Oletpa tyhmä, kun et usko, että joillakuilla pareilla ei ole mitään ongelmia. Tai sitten olet vain kateellinen.

Miehen mustasukkaisuus. Kyselee säännöllisesti, olenko hänelle ollut aina uskollinen. 20 v kuitenkin yhdessä, eikä pettämistä ole takana. Ja ei, en usko, että hän pettää itsekään, joku tähän kuitenkin niin kommentoi.

Onneksi mies on hillinnyt itseänsä vuosien varrella, kun käpy palanut mulla aika monta kertaa, nykyään menee jo rutiinilla nää vastaamiset. Jokaisella ristinsä, ja muuten on todella hyvä aviomies. Itselläni ongelmana on ehkä liika epävarmuus omasta itsestäni, eli vähän samantapainen ongelma, mutta silti en ole koskaan ajatellut että hän pettäisi.

Miehen lapset. Sananmukaisesti ikuisuusongelma.

Tai ei ne lapset sinänsä ole ongelma, vaan miehen elämän hektisyys. Hektisyys on kohtuudessa muuten, mutta kun sitten pitää nähdä niitä lapsiakin, eikä mies enää jaksa viihdyttää heitä, jolloin lapset valittaa äidilleen ja sitten onkon toinen iluisuusongelma käsillä.

Vierailija kirjoitti:

Mies juo, käyttää huumeita, on laiska, haisee persehielle, ei ole seksiä, ei seiso, ei osaa puhua, eikä lohduttaa, vittuilla kyllä osaa, on aina velkaa joka suuntaa, joten no many joka helvetin kuukaus, nukkuu puolille päivin, eikä saa mitään aikaseks, riittikö?

Miksi olet hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Oletpa tyhmä, kun et usko, että joillakuilla pareilla ei ole mitään ongelmia. Tai sitten olet vain kateellinen.

Tuu kertoon kun se tulee mieleen. Jos ylpeydeltäsi pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mustasukkaisuus. Kyselee säännöllisesti, olenko hänelle ollut aina uskollinen. 20 v kuitenkin yhdessä, eikä pettämistä ole takana. Ja ei, en usko, että hän pettää itsekään, joku tähän kuitenkin niin kommentoi.

Onneksi mies on hillinnyt itseänsä vuosien varrella, kun käpy palanut mulla aika monta kertaa, nykyään menee jo rutiinilla nää vastaamiset. Jokaisella ristinsä, ja muuten on todella hyvä aviomies. Itselläni ongelmana on ehkä liika epävarmuus omasta itsestäni, eli vähän samantapainen ongelma, mutta silti en ole koskaan ajatellut että hän pettäisi.

Eräs ystäväni alkoi vastaavassa tilanteessa kyselemään mieheltään aina että ”no oletko käyttänyt lapsia hyväksi, no oletko oletko”. Se ikään kuin tekee näkyväksi sen miten ärsyttävää turha epäily on. Kyselyt kuulemma loppuivat. Kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Oletpa tyhmä, kun et usko, että joillakuilla pareilla ei ole mitään ongelmia. Tai sitten olet vain kateellinen.

Tuu kertoon kun se tulee mieleen. Jos ylpeydeltäsi pystyt.

Minäpä kerron, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa meidän parisuhteeseen kuuluu, että käännän veistä oikein sun haavoissa. Minulla on hyvännäköinen mies, joka kunnoittaa ja arvostaa minua ja parisuhdettamme. Hän huomioi minua niin sanoilla kuin teoilla. Sanoo joka päivä rakastavansa minua, ottaa kainaloon, seksiä meillä on melkein joka päivä. Hän ei hermostu mistään. Kotona tekee yhtä paljon kotitöitä ja ruokaa kuin minä. Viihdymme hyvin yhdessä, teemme usein mm.kävelyretkiä. Meillä on hyvät kuuntelu-ja keskustelutaidot kummallakin. Ei siis riidellä mistään. Tässä sulle esimerkki ihanasta parisuhteesta=)

Olemme olleet naimisissa vasta 39 v., joten vielä ei ole mitään ilmennyt.

Olen sotkuisempi kuin mies ja mies taas ei osaa tuoda siihen liittyvää ärtymystään esiin suoraan, vaan keljuillen.

Erilaiset luonteet tarpeineen, mutta yhtä vahva tahto molemmilla :D Kyllä ollaan otettu yhteen, mutta myös opittu ajan myötä ymmärtämään toisen erilaisuutta ja suhtautumaan siihen neutraalisti, ei "uhkana".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Oletpa tyhmä, kun et usko, että joillakuilla pareilla ei ole mitään ongelmia. Tai sitten olet vain kateellinen.

Tuu kertoon kun se tulee mieleen. Jos ylpeydeltäsi pystyt.

Minäpä kerron, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa meidän parisuhteeseen kuuluu, että käännän veistä oikein sun haavoissa. Minulla on hyvännäköinen mies, joka kunnoittaa ja arvostaa minua ja parisuhdettamme. Hän huomioi minua niin sanoilla kuin teoilla. Sanoo joka päivä rakastavansa minua, ottaa kainaloon, seksiä meillä on melkein joka päivä. Hän ei hermostu mistään. Kotona tekee yhtä paljon kotitöitä ja ruokaa kuin minä. Viihdymme hyvin yhdessä, teemme usein mm.kävelyretkiä. Meillä on hyvät kuuntelu-ja keskustelutaidot kummallakin. Ei siis riidellä mistään. Tässä sulle esimerkki ihanasta parisuhteesta=)

Olen itsekkin aika vastaavassa suhteessa ja silti pystyn näkemään myös niitä heikoimpia lenkkejä suhteessamme. Toisinaan kun on ihan sisällä siinä onnen kuplassa, sitä ei oikein muista niitä, mutta kyllä ne sitten aina muistuttaa itsestään. Vähän kuin jakkara johon aina silloin tällöin ohi mennessään potkaisee varpaansa. Se nyt vaan on semmoista kun on kaksi erillistä ihmistä. Vaikutat sitä paitsi melko veemäiseltä ihmiseltä, että tuskin sinun kanssasi elämä nyt ihan pelkkää ruusuilla tanssimista on, tai ainakin niissä ruusuissa on piikkejä. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Oletpa tyhmä, kun et usko, että joillakuilla pareilla ei ole mitään ongelmia. Tai sitten olet vain kateellinen.

Tuu kertoon kun se tulee mieleen. Jos ylpeydeltäsi pystyt.

Minäpä kerron, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa meidän parisuhteeseen kuuluu, että käännän veistä oikein sun haavoissa. Minulla on hyvännäköinen mies, joka kunnoittaa ja arvostaa minua ja parisuhdettamme. Hän huomioi minua niin sanoilla kuin teoilla. Sanoo joka päivä rakastavansa minua, ottaa kainaloon, seksiä meillä on melkein joka päivä. Hän ei hermostu mistään. Kotona tekee yhtä paljon kotitöitä ja ruokaa kuin minä. Viihdymme hyvin yhdessä, teemme usein mm.kävelyretkiä. Meillä on hyvät kuuntelu-ja keskustelutaidot kummallakin. Ei siis riidellä mistään. Tässä sulle esimerkki ihanasta parisuhteesta=)

Olen itsekkin aika vastaavassa suhteessa ja silti pystyn näkemään myös niitä heikoimpia lenkkejä suhteessamme. Toisinaan kun on ihan sisällä siinä onnen kuplassa, sitä ei oikein muista niitä, mutta kyllä ne sitten aina muistuttaa itsestään. Vähän kuin jakkara johon aina silloin tällöin ohi mennessään potkaisee varpaansa. Se nyt vaan on semmoista kun on kaksi erillistä ihmistä. Vaikutat sitä paitsi melko veemäiseltä ihmiseltä, että tuskin sinun kanssasi elämä nyt ihan pelkkää ruusuilla tanssimista on, tai ainakin niissä ruusuissa on piikkejä. 😂

Joo, taisin päästä piikiksi sun lihaan, kun noin triggeröidyit😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Kaikilla on. Ehkä teillä se on se että sinä et myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan.

Oletpa tyhmä, kun et usko, että joillakuilla pareilla ei ole mitään ongelmia. Tai sitten olet vain kateellinen.

Tuu kertoon kun se tulee mieleen. Jos ylpeydeltäsi pystyt.

Minäpä kerron, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa meidän parisuhteeseen kuuluu, että käännän veistä oikein sun haavoissa. Minulla on hyvännäköinen mies, joka kunnoittaa ja arvostaa minua ja parisuhdettamme. Hän huomioi minua niin sanoilla kuin teoilla. Sanoo joka päivä rakastavansa minua, ottaa kainaloon, seksiä meillä on melkein joka päivä. Hän ei hermostu mistään. Kotona tekee yhtä paljon kotitöitä ja ruokaa kuin minä. Viihdymme hyvin yhdessä, teemme usein mm.kävelyretkiä. Meillä on hyvät kuuntelu-ja keskustelutaidot kummallakin. Ei siis riidellä mistään. Tässä sulle esimerkki ihanasta parisuhteesta=)

Olen itsekkin aika vastaavassa suhteessa ja silti pystyn näkemään myös niitä heikoimpia lenkkejä suhteessamme. Toisinaan kun on ihan sisällä siinä onnen kuplassa, sitä ei oikein muista niitä, mutta kyllä ne sitten aina muistuttaa itsestään. Vähän kuin jakkara johon aina silloin tällöin ohi mennessään potkaisee varpaansa. Se nyt vaan on semmoista kun on kaksi erillistä ihmistä. Vaikutat sitä paitsi melko veemäiseltä ihmiseltä, että tuskin sinun kanssasi elämä nyt ihan pelkkää ruusuilla tanssimista on, tai ainakin niissä ruusuissa on piikkejä. 😂

Joo, taisin päästä piikiksi sun lihaan, kun noin triggeröidyit😉

ja sinä et yhtään? 😘

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miesystävääni ja hänkin sanoo rakastavansa minua. Ei kuitenkaan pidä minua perheenjäsenenään. Jotenkin olen surullinen ja loukattu.

Molemmilla on jo isot lapset tahollaan ja ikää on reilusti. Yhdessä emme asu eikä tulla koskaan asumaankaan. Jotenkin ajattelen että rakkaan pitäisi kuulua perheeseen.

Ymmärrän, että voi tuntua siltä kuin seurustelukumppani kuuluisi perheeseen, kun hän on se kaikkein läheisin ja rakkain ihminen. Virallisesti ette kuitenkaan voi olla samaa perhettä, kun ette ole naimisissa. Näin se vain on. Vähän niin kuin lapsuudenystävät voivat tuntua enemmän sisaruksilta kuin oikeat sisarukset, mutta eivät varsinaisesti ole omia sisaruksia. Eli ajattelette samaa asiaa vain eri kannalta, ei siitä kannata loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suhtautuu minuun kuin pomoon. Odottaa käskyjä milloin siivotaan, milloin tehdään ruokaa, milloin lapset laitetaan kylpyyn... sellainen henkinen laiskuus, että ei itse viitsi miettiä mitkä asiat pitää tehdä suunnilleen silloin ja silloin.

Miehen mielestä varmaan ongelmat on jotain muita, mutta itseäni ärsyttää eniten tämä.

Täällä sama. Jatkuvasti pitää ohjeistaa ja neuvoa ja käskeä. Usein on helpompaa vain tehdä kaikki itse.