"Jokaisessa suhteessa on ikuisuusongelma." Mikä on teidän?

Aloitan itse. Meillä se on varmaan se, että kun tunnen "vahvasti" niin ääneni korottuu. Mies hermostuu aina tästä, en valitettavasti ole saanut muutettua näiden vuosien aikana tapaani reagoida asioihin. Vahvasti tunteminen voi siis olla ihan hermostumista, ärsytystä, pelkoa - toisaalta jos olen kovin innoissani jostain asiasta, voi mies stressaantua siitäkin. Ei ole helppoa aina, ei.

Emotionaalinen laiminlyönti. Mies ei huomioi tunteitani, jos minulla on paha olla, ei yritä lohduttaa. On ilmeisesti jotenkin sokea asialle tai muuten kädetön, tunnesokea. Kumpikaan ei voi muuttua - minä tarvitsen enemmän tukea, mies ei pysty sitä antamaan - joten olemme etsineet jonkinlaisen kompromissin keskustelun kautta. En silti väitä, että olisimme kumpikaan täysin tyytyväisiä.

Koska kaikki muu suhteessa toimii, olen kuitenkin valmis elämään tämän ikuisuusongelman kanssa.

Seksin puute. Sama kuin aina suhteissa. Naiset ikäänkuin hyytyy alun jälkeen.

Ei ole mitään ongelmia.

Ekassa pitkässä suhteessa oli läheisyyden puute alusta loppuun. Toisessa riideltiin rahasta alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Seksin puute. Sama kuin aina suhteissa. Naiset ikäänkuin hyytyy alun jälkeen.

Jaa, mä oon hyydyttänyt jo kaksi aviomiestä. Onneksi ikä on tasannut....meillä ikuisuusongelma on erilaiset vuorokausirytmit. Toisaalta minulla on omaa aikaa aamulla, hänellä illalla.

Kumma juttu. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, eikä meillä ole ikuisuusongelmia. Joskus on satunnaisia riitoja pikku asioista, mutta muuten olemme sopuisia ja onnellisia. Meillä on varmaan käynyt hyvä tuuri.

Ei ole meilläkään mitään ikuisuusongelmaa.

Anoppi ja katkaisematon napanuora...

Vierailija kirjoitti:

Aloitan itse. Meillä se on varmaan se, että kun tunnen "vahvasti" niin ääneni korottuu. Mies hermostuu aina tästä, en valitettavasti ole saanut muutettua näiden vuosien aikana tapaani reagoida asioihin. Vahvasti tunteminen voi siis olla ihan hermostumista, ärsytystä, pelkoa - toisaalta jos olen kovin innoissani jostain asiasta, voi mies stressaantua siitäkin. Ei ole helppoa aina, ei.

Mä olen vähän samanlainen kuin sinä, mutta en ihan hirveästi edes suunnittele muuttuvani 🙂 Ihmisellä on oikeus ilmaista tunteitaan hänelle ominaisilla tavoilla! Elämä olis aika tylsää, jos kaikki olis viilipyttyjä hissukoita.

Ei meillä ole mitään ongelmaa puhumattakaan jostain ikuisuusongelmasta. Jos tällainen olisi niin eipä varmaan oltaisi oltu yhdessä yli 30 v. Edelleen viihdytään yhdessä.

Seksittömyys, keskivartalolihavuus ja siitä johtuva sekundäärinen lapsettomuus.

Kunnianhimon puute omaa vartaloaan kohtaan, haluttomuus muutokseen jne.

Mies tykkää käydä vieraissa ihan vaan vaihtelun vuoksi. Minusta sellainen ei kuulu vakiintuneeseen parisuhteeseen. Mies ei ymmärrä sitä etten minä ymmärrä hänen rakastavan ja haluavan minua vaikka hän vieraissa käykin. 

Seksi ja ajankäyttö.

Päihteet.

Pakkaan juuri kamoja. 12v takana, ja aina väännetty dokaamisen määrästä.

Mies valitsi siis päihteet. Aika paska olo

Erilaiset taustat, liian erilaiset ehkä. Mies on yrmeä landepaukku, joka ei ole koskaan matkustanut missään eikä osaa käyttäytyä rennosti sosiaalisissa tilanteissa.

Minä olen paljon matkustellut ja opiskellut, pääkaupukiseudun kasvatti, ulospäinsuuntautunut metroseksuaali.

Sosiaaliset tilanteet ja tapahtumat, kuten juhlat, vierailut ym. ovat meillä aina hampaiden kiristystä. Minä häpeän hänen junttia käytöstään ja sopimattomia juttuja, jotka ovat varsinaisia keskustelunpysäyttäjiä.

Hän taas pyörittelee silmiä minun taipumukselleni jäädä suusta kiinni, ja seurustella kovaäänisesti kaikkien kanssa.

Kuka tietää miten lapsemme tulevat aikanaan omaksumaan sosiaaliset koodistot; tuleeko heistäkin kummallisia introverttejä, vai yli-sosiaalisia höpöttäjiä..

Vierailija kirjoitti:

Mies tykkää käydä vieraissa ihan vaan vaihtelun vuoksi. Minusta sellainen ei kuulu vakiintuneeseen parisuhteeseen. Mies ei ymmärrä sitä etten minä ymmärrä hänen rakastavan ja haluavan minua vaikka hän vieraissa käykin. 

Älä nyt leikistä suutu, vieras Biltema is the best what a man can get.

Rakastan miesystävääni ja hänkin sanoo rakastavansa minua. Ei kuitenkaan pidä minua perheenjäsenenään. Jotenkin olen surullinen ja loukattu.

Molemmilla on jo isot lapset tahollaan ja ikää on reilusti. Yhdessä emme asu eikä tulla koskaan asumaankaan. Jotenkin ajattelen että rakkaan pitäisi kuulua perheeseen.

Anoppi ja anopin tytär ikuisuusongelmana😡

Mieheni suhtautuu minuun kuin pomoon. Odottaa käskyjä milloin siivotaan, milloin tehdään ruokaa, milloin lapset laitetaan kylpyyn... sellainen henkinen laiskuus, että ei itse viitsi miettiä mitkä asiat pitää tehdä suunnilleen silloin ja silloin.

Miehen mielestä varmaan ongelmat on jotain muita, mutta itseäni ärsyttää eniten tämä.