Apua punstumiseen!!
Olen jo 30-vuotias ja kärsinyt tästä niin kauan kuin muistan. Kouluaikana se oli aivan järkyttävää, nyt aikuisena edelleen tosi häiritsevää. Vähänkin stressaava tilanne, uusi ihminen, hieman epämukava tunne jossain tilanteessa jne ja lehahdan aivan tulipunaiseksi. Sitten kun tunnen sen itsekin, tilanne mutkistuu entisestään koska en voi ajatella mitään muuta kuin sitä että pääni on tomaatti. Esimerkiksi tänään, kävin hakemassa takeway ruokaa ja siinä tilaustani odotellessa kun istuin yksin pöydässä, ihmisten kävellessä ohi, tunsin kuinka jostain syystä punastuin aivan punaiseksi. Tilanne meni todella ahdistavaksi sen takia ja yritin vaan tuijottaa puhelinta etten ahdistuisi ja punastuisi ainakaan yhtään enempää.
Mistä olette saaneet apua, en jaksa tätä enää.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Joo ja mulla punoitus ja kuumoitus kestää koko päivän. Kahvikin pahentaa. Kun iltapäivällä lehahti, ei lasketu nyt millään. Kuumottaa decolteestä koko pää ja korvat. Mikä on, mikä avuksi?
Sama homma, tuntuu että loppupäivän ajan iho on läikikäs ja meikkikin menee aina pilalle sen hirveän kuumotuksen aikana. Ihan kamalaa oikeasti. Ap
Mihin haluat apua? Näyttää punoittaminen sujuvan ihan ilman apuakin.
Te punastujat olette kyllä tosi söpöjä. Koulussa yksi Minna oli tuollainen.
Beetasalpaajat on ehdottomasti paras apu. Eli lääkäriin ja resepti.
Itse olen entinen punastelija. Beetasalpaajat vapautti tästä piinasta.
Vierailija kirjoitti:
Te punastujat olette kyllä tosi söpöjä. Koulussa yksi Minna oli tuollainen.
Söpöys kaukana, kun se on Tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Beetasalpaajat on ehdottomasti paras apu. Eli lääkäriin ja resepti.
Itse olen entinen punastelija. Beetasalpaajat vapautti tästä piinasta.
Minkä niminen? Eikö ne laske ainakin sydämen sykettä, eikä sille ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te punastujat olette kyllä tosi söpöjä. Koulussa yksi Minna oli tuollainen.
Söpöys kaukana, kun se on Tuskaa.
Voit kysyä festarille alennusta. Minä sain kerran, kun menin ostamaan lippuja ruisleivän kanssa. Arvaatko mitkä festarit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beetasalpaajat on ehdottomasti paras apu. Eli lääkäriin ja resepti.
Itse olen entinen punastelija. Beetasalpaajat vapautti tästä piinasta.
Minkä niminen? Eikö ne laske ainakin sydämen sykettä, eikä sille ole tarvetta.
Beetasalpaajat ei vaikuta jännityksen tunteeseen mutta estää fyysiset oireet eli punastumisen, käsien tärinän ja sykkeen nousun. Beetasalpaajia käyttää moni esiintyjä juuri siksi.
Sivuvaikutuksia ei ainakaan mulla ole. Liian iso annostus ei tietenkään käy, sillon voi alkaa huimata.
Vierailija kirjoitti:
Te punastujat olette kyllä tosi söpöjä. Koulussa yksi Minna oli tuollainen.
Minua kiusattiin koulussa punastumisen takia, joten ei tuntunut kovin söpöltä. Siitä lähtien olen yhdistänyt oman punaisuuteni rumuuteen. Jos naamani punoittaa (mistä tahansa syystä), se tarkoittaa sitä että olen ruma.
Betasalpaajat auttavat myös esiintymisjännitykseek ja ahdistukseen. Turha kärsiä noin paljoa kun asiaan löytyy apukin.
Ssri-lääkitys auttoi paniikkiin ja punastumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ssri-lääkitys auttoi paniikkiin ja punastumiseen.
Mikä lääke ja annostus?
Vierailija kirjoitti:
Ssri-lääkitys auttoi paniikkiin ja punastumiseen.
Mutku ei siedä aloitusoireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ssri-lääkitys auttoi paniikkiin ja punastumiseen.
Mikä lääke ja annostus?
Jospa nyt menisit sinne lääkäriin kertomaan ongelmastasi niin siellä mietitään sopiva lääke ja annostus.
Minkä takia beetasalpaajasuositus saa alapeukkua? Kyseessä on kuitenkin erittäin kätevä apu, jolla nuppi ei mene sekaisin. Beetasalpaajia määrätään yleisesti jännitysoireisiin kuten punastumiseen.
Tiedän tunteen.
Olen oikeastaan aina ollut hieman ujo vaikka itse punastuminen ei ujouteen liity välttämättä juuri ollenkaan.
Joskus kouluaikoina ala-asteen loppupuolella vaiva alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olihan sitä aikaisemminkin punastellut jännittävissä tilanteissa mutta jokin laukaisi sen että lähes jonkin asian ajatteleminenkin sai punastumaan ja alkuun se oli jopa pelottavaa miten ei pystynyt edes omien perheenjäsenten kanssa olemaan normaalisti. Voisi sanoa että että kouluajat meni melko sekavissa merkeissä kyseisesta asiasta johtuen. Tietysti vielä jos joku vittuili asiasta, se sattui syvästi ja sitä oli erittäin synkissä ajatuksissa.
Beetasalpaajat yms. tuli kokeiltua ja oli niistä tietty apu mutta sanoisin että iän myötä kun oppi tuntemaan ja hyväksymään itsensä homma asettui kohdalleen ja vaivakin katosi lähes tyystin.
Nykyisin päälle kolmekymppisenä itsekin, ei jaksa stressata tuollaisesta ja se näkyy kyllä päälle päinkin. Tiedostan että esim. krapulassa kaupassa käynti on helvettiä ja kahvi yms. pahentaa oireita varsinkin krapulassa joten osaa vältellä tuollaista hetkiä mutta ei silti tule otettua niin vakasti että väkisin välttelisin. Lähinnä mietin että turhaa itseäni kidutan kun vähemmälläkin pääsee mutta jos tarvii käydä jossain niin mikäs siinä. Ajattelen asian aina niin että eihän kotona ollessaankaan tarvitse jännittää niin turhaa tässä tekee muista ihmisistä niin numeroa että tarvitsisi alkaa miettimään omaa naamaa eikä ketään yleensä edes kiinnosta ja vaikka kiinnostaisikin mitä sitten.
Päinvastoin olen huomannut tämän kasvattaneen ihmisenä paljon. Voisi jopa kutsua itseä jännittämisen ammattilaiseksi. Eikä ole edes mitään ankeaa selittelyä itselleen vaan oikeasti on niin saatanasti vuosien varrella pohtinut kaikkea ihmisten välistä kanssakäyntiä että harva käy tuollaista läpi. Nykyisin ei oikeastaan mikään tilanne saa kyllä pasmoja sekaisin. Joskus saattaa näkyä naamassa mutta se on ihan normaalia tietyissä määrin. Nykyisessä työssäkin tulee vuosittain tavattua sadoittain uusia ihmisiä ja oltua esillä ja ne menee miten menee, yleensä 99% hyvin kun kokemus on näyttänyt että millään ei loppujen lopuksi ole vitunkaan väliä joten sama keskittyä itse asiaan eikä omiin ongelmiin :)
Tämän "vaivan" kylkiäisenä tulee hyvä ihmistuntemus ja aistii pienetkin ilmapiirin vaihdokset ja varmaan jokainen joka tästä on itselleen joskus ongelman kehittänyt, voisi kutsua itseään erittäin empaattiseksi ihmiseksi.
Huomionarvoista tässä on myös se että en ole mikään heiveröinen nainen vaan raavas mies miehisellä alalla mutta harva näkee päällepäin mitä sisimmässään itse kukin kokee. Ei kannata ottaa elämää liian vakavasti. 100 vuotta eteenpäin ja kukaan ei edes muista mistään mitään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ssri-lääkitys auttoi paniikkiin ja punastumiseen.
Mikä lääke ja annostus?
Jospa nyt menisit sinne lääkäriin kertomaan ongelmastasi niin siellä mietitään sopiva lääke ja annostus.
Olen juossut 10 vuotta lääkäreissä ja psykiatrilla ja kokeillut psykiatrin mukaan kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia beetasalpaajasuositus saa alapeukkua? Kyseessä on kuitenkin erittäin kätevä apu, jolla nuppi ei mene sekaisin. Beetasalpaajia määrätään yleisesti jännitysoireisiin kuten punastumiseen.
Kuten sanottu se vaikuttaa sykettä laskevasti, eikä sille ole tarvetta. Eikä se poista itse jännittämistä.
Joo ja mulla punoitus ja kuumoitus kestää koko päivän. Kahvikin pahentaa. Kun iltapäivällä lehahti, ei lasketu nyt millään. Kuumottaa decolteestä koko pää ja korvat. Mikä on, mikä avuksi?