Ketkä 2 ihmistä haluaisit tavata tuonpuoleissa kuoleman jälkeen?
Oletetaan, että tuonpuoleinen olisi olemassa ja sinulla on mahdollista tavata 2 henkilöä, hyvässä voinnissa.Voi olla myös lemmikki yms. Ketä nämä olisi?
Kommentit (30)
Naapurin merikarhu ja leuka-Pekka.
Isäni isän vanhemmat. Heidän kielletty suhteensa on edelleen mysteeri.
Miika Tenkulan. Toista mietin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni isän vanhemmat. Heidän kielletty suhteensa on edelleen mysteeri.
Mullakin olis sellainen mysteerimies...
Toivottavasti tosin tapaamme vielä tämänpuoleisessa.
Sitten haluaisin tavata kaikki tutut koirat, kissat ja sukulaiset.
Sisarukseni. Siellä vaan ei valikoida, jos olemme taivaskelpoisia, hyväksymme jokaisen sinne.
Hiilipuolella kai ollaan yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni isän vanhemmat. Heidän kielletty suhteensa on edelleen mysteeri.
Mullakin olis sellainen mysteerimies...
Toivottavasti tosin tapaamme vielä tämänpuoleisessa.
Sitten haluaisin tavata kaikki tutut koirat, kissat ja sukulaiset.
Ja toivottavasti meistä tulee enemmän kuin mysteeri.
Mummini ja vaarini. Hoitivat7 minua koko lapsuuteni, ja olivat enemmän "vanhemmat" kuin omani.
Jonain päivänä ajan sinne kauas pohjoiseen pikkukylään mökkinsä pihaan ja toivon näkeväni kaikki ennallaan: sokkeloisen ja mäkisen ison marjapensaikkoalueen jossa "rallitettiin" polkupyörillä pensaiden lomitse (oli muuten parhaat rallit ikinä!), aitat joissa nukuttiin (mikään ei ollut jännempää!) kesäyöt, ullakon jossa oli isäni vanhoja leluja ja vanhoja vaatteita, ulkohuussin vieressä kasvimaa jossa kasvoi porkkanaa, hernettä, lanttuja, nauriita, perunaa....
Kaupunkiasuntonsa oli oman lapsuuden kotini naapurissa, jotta pystyivät arkena hoitamaan minua ja veljeäni saumattomasti. Viikonloput ja lomat oltiin siellä maalla "mummolassa", joskus toki isä oli mukana.
Tuo kaupunkiasunto on nyt minun, vuokraan sitä alihintaan pääasiassa vanhuksille ja vammaisille. Tiedän että pitäisi myydä, koska sijainti on huono, mutta en vaan kykene.
Kiitos mummi ja vaari, kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta jonka sain kaikkien niiden vuosien aikana, jolloin vanhempani "olivat liian urakeskeisiä" hoitaakseen minua ja veljeäni.
Sorry lähti vähän käsistä, mutta järkytys oli suuri kun kuolivat melkein heti kun vanhempani päättivät olla hyviä vanhempia ja muutimme Suomen toiseen päähän. Olivat vain noin 70-vuotiaita ja itse olin vähän alle 15-vuotias.
Appiukkoni, joka kuoli kun mieheni oli 3 v. Ja rakkaan kissani, joka viime vuonna kuoli vanhuuteen. Olin 21 v, tuli meille aikanaan kun olin about 5 v. Koko lapsuuden muistoissa mukana.