Pystyykö kukaan myöntämään, että lapset olivat virhe?

Toisinaan. Meillä on 1v 8kk ja 4kk lapset. Rakastan heitä yli kaiken enkä koskaan vaihtaisi heitä mihinkään, mutta varsinkin kesällä jotenkin korostuu se, että itse on vain lasten kanssa kun ystävät puuhaavat kaikkea. Olisi ihanaa lähteä ihan spontaanisti kauniina kesäiltana terassille parille tai vaikka ravintolaan illalliselle. Nyt mennään lasten ehdoilla. En ole aikoihin ostanut itselleni mitään uutta, aina vain lapsille. Kadehdin oikeasti lapsettomia ystäviäni, jotka ovat tehneet ulkomaanmatkoja, roadtrippejä ja kaikkea muuta hauskaa nyt kesän aikana. Ja mitäs minä, lasten kanssa kotona.... toki käydään ulkoilemassa ja leikkipuistoissa ja touhutaan yhdessä kaikkea, mutta kyllä tämä verottaa. Kun on vielä nuorikin...

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni katuu. On kertonut sen suoraan ihan hyvähenkisessä keskustelussa. Minulla oli hyvä lapsuus ja hän oli hyvä isä, ja edelleen meillä on ihan ok välit. Mutta hän on sanonut, että jos tiennyt tai ajatellut tarkemmin, niin ei olisi halunnut lapsia. Lasten takia niin monen asian tekeminen hankaloitui, ja unelmia jäi niin paljon toteuttamatta ja hyvin introverttinä isä kärsi kovasti siitä lapsuusaikaamme hälinästä. Isä on kertonut minulle näistä asioista kun olen pohtinut omaa tilannettani - en ole ikinä lapsia halunnut, ajatuskin tuntuu raskaalta ja väsyttävältä, en kaipaa mitään lapsielämän elementtejä, koen että lapset estäisivät minua tekemästä itselleni tärkeitä asioita. Silti niin moni toitottaa että "kyllä vanhana sitten kaduttaa", että kysyin mm omilta vanhemmiltani miten itse ovat vanhemmuuden kokeneet pohtiessani, kaduttaako todella.

Siskollani on monta lasta, ja hän valittaa aivan jatkuvasti aivan kaikesta, mitä lapsiin ja perhe-elämään liittyy. Siis ihan koko ajan ja ihan kaikesta. Mutta ei silti toki kadu lapsiaan, ehei. Jos joku valittaisi samaan malliin työstään niin hänelle sanottaisiin, että vaihda työpaikkaa. Tai omakotitalon huoltohommista - muuta kerrostaloon. Mutta koska lapsia ei oikein poiskaan noin vain anneta, niin sitä katumusta ei ihan helposti tunnusteta itselle tai muille. Etenkään, kun ilmapiiri rehellisesti tästä kertovaa kohtaa on (täysin syyttä) yleensä aika hyinen.

Minusta avoimuus on parasta tässäkin. vanhemmuuden iloista ja hyvistä puolista saa ja pitää puhua, mutta myös, pettymys ja katumus ovat asioita, joita ei pitäisi joutua piilottelemaan. 

Jos olisin arvannut miten elämä menee, olisin jättänyt lapset tekemättä, vaikka heitä ihan äärettömästi rakastankin. Lapset jäi erossa äidilleen, ja äiti on hankaloittanut, ja yrittänyt hankaloittaa ihan kaikkea minun elämääni lasten parhaan varjolla. Työni/harrastukseni/parisuhteeni/rahankäyttöni/puolisoni/ok-taloni/normi lomareissut/vanhempani/kaverini, kaikki ja koko elämäni on lapsilta lasten äidin mielestä jotenkin pois. Vaikka lapseni rakastavat minua todella paljon, niin tämä ainainen epäileminen ja valitus ja syyllistäminen lasten äidin puolelta on heikentänyt isyydentuntoani, ja elämänlaatua ylipäätään. Odotan malttamattomana sitä aikaa että molemmat lapset ovat 18v, ja sitä myöten en ole enää elatusvelvollinen lasten äidille, eikä kukaan voi yrittääkään määritellä miten ja missä omia lapsiani tapaan, ja mitä heidän kanssaan teen.   Nykyisen vaimoni kanssa emme kumpikaan halunneet lapsia enää, joten tämä on ihan nappivalinta. 

Eihän se kivalta tunnu, kun tajuaa rivien välistä äitinsä katuvan sun hankkimista. Tyyliin jos joku saa lapsen, sanoo ’Voi se ei tiedä mihin ruljanssiin joutuu...’ Tai jos lapsena valitti liikaa niin äiti tiuskaisi ’Luuletko, että mulla on muka helppoa?!’

Joo, miksiköhän mä olen tällanen masentunut luuseri, jolla ei ole yhtään itsetuntoa?

Itselle lapset oli pelastus, kun olen liian hedonisti.

Lapset saavat ajattelemaan vähän muitakin kuin omaa napaansa.

Jos en olisi saanut lapsia ja päättänyt hankkia niitä, niin tuskin olisi terveys kestänyt neljään kymppiin.

Sen verran olen nauttinut elämässäni enemmän kuin monet muut ja lentänyt ympäri maapalloa paikasta toiseen hermosto hellänä ja tajunta yhtenä avaruutena.

Toisinaan vieläkin ihmettelen miten selvisin ne kaikki 24h/7 bilevuodet. Yhteensä 20-vuotta pelkkää bilettämistä aamusta iltaan ja en saanut gradua loppuun koskaan. 

Toisaalta hyvä etten sentään plagioinut sitä.

Itse en ole pelkuri siinä mitä tulee elämän kaikkiin osa-alueisiin. Vein nautinnot huippuunsa ja huippuna olisi ollut itse kuolema. Nyt hankin lapset ja elätän lapset. 

Eipä elämää voi täyteläisemmin viettää. Ajattelin yrittää myös vanhuutta. Otan elämästä kaikki osa-alueet irti. Ei tulisi mieleen hannaroida ja jättää jotain elämässä elämättä.

Välillä tuntuu että olisin joku Buddhan kaltainen nero. Toisaalta kaikki sanoo että olenkin. Siksi neuvon aina muita elämässä. Neuvoisin että hankkikaa lapsia ja lemmikkejä, niin saatte täyteläisemmän elämänpizzapohjan. Kuka nyt pelkkää taikinaa haluaa syödä, paitsi pelkurit :) :) :)

Omalla nimelläni ja kasvoillani en tule koskaan myöntämään, että toinen lapsi kaduttaa. Lapsi syntyi terveenä, mutta alle vuoden ikäisenä sairastui ja jälkitaudeista jäi käteen kuurous ja erinäisiä vammoja, lapsi ei tule koskaan asumaan itsenäisesti jne.

Parisuhde kariutui, esikoinen on kärsinyt vuosien aikana kun kuopus tarvitsee erityistä tukea ja huomiota, elämä on muuttunut kaikin tavoin. Eihän yksikään muutos ole kuopuksen vika ja hän on suurin kärsijä, mutta tasaisin väliajoin mietin että jos olisin arvannut elämän tulevan olemaan tällaistam niin lapsiluku olisi jäänyt yhteen.

En kadu.

Elämä menee siten että on aluksi vauva, taapero, leikki-ikäinen, teini, nuoriaikuinen, aikuinen ja paritteleva sellainen, vanhempi, mummo tai pappa ja lopulta kuollut.

Tässä on se kaava ja jos jotain jättää välistä, niin on ihan oma häpeänsä. Ei elämä oikein muuta tarjoa ja ihmisen elämä on paras elämä.

Voihan sitä elää madonkin elämää ja oikaista kaikki pariutumisvaiheet suoraan aikuisuudesta kuolemaan.

Kyllä kadun. Hankin lapset nuorina että ei tarvitse vanhana kärsiä ja tietysti se oli hyvä veto. Ei montaa vuotta niin voi alkaa elää sitä elämää jonka oikeasti haluaisi elää. Tämä on nyt tämmöistä kituuttamista ja käsien päällä istumista. Limbossa olemista. Mutta silti, ai jumalavita mä rakastan tota mun lasta. Hymyilen niin että poskiin sattuu kun näen sen ja hiton tyhjää kotona kun se ei ole nyt täällä. Eniten kadun rakastamista. En olisi ikinä halunnut rakastaa yhtään ketään, se on raskas taakka.

En tietenkään kadu. Onhan elämä kolmen lähekkäin syntyneen lapsen kanssa ollut ajoittain kiireistä ja työlästä, mutta siitä huolimatta lapset ovat antaneet paljon enemmän kuin ottaneet. Lasten ohessa olemme saaneet kunnon työurat, jotka ovat vieneet ulkomaille saakka, ja perheenä olemme kokeneet yhdessä paljon mukavia asioita. Lapsista on kasvanut kansainvälisiä ja reippaita ihmisiä, he ovat menestyneet harrastuksissaan, opinnoissa ja työelämässä. He ovat läheisiä keskenään ja me vanhemmat olemme läheiset heidän ja heidän perheittensä kanssa myös  Elämä on ollut antoisa ja hyvä. 

Jos elämässä menestyy ja pääsee yhteiskuntaluokassa korkeimmalle jalustalle, niin lapset tulee ihan itsestään.

Se on konservatiivinen koodisto.

Ei kukaan merkittävä henkilö ole merkittävä ellei tällä ole perillisiä.

Lapsettomuus on minusta vähän sellaista luusereiden hypetystä, mutta en tosiaankaan kyllä halua dissata ketään lapsetonta. Ei kaikki voi saavuttaa elämässään menestystä ja huippua.

Meitä on moneksi ja ihmisen elämä on arvokas vaikkakin sinkkunakin. 

Ihmisen elämässä lapset ovat yksi osavaihe ja muodollisuus kohti vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämässä menestyy ja pääsee yhteiskuntaluokassa korkeimmalle jalustalle, niin lapset tulee ihan itsestään.

Se on konservatiivinen koodisto.

Ei kukaan merkittävä henkilö ole merkittävä ellei tällä ole perillisiä.

Lapsettomuus on minusta vähän sellaista luusereiden hypetystä, mutta en tosiaankaan kyllä halua dissata ketään lapsetonta. Ei kaikki voi saavuttaa elämässään menestystä ja huippua.

Meitä on moneksi ja ihmisen elämä on arvokas vaikkakin sinkkunakin. 

Ihmisen elämässä lapset ovat yksi osavaihe ja muodollisuus kohti vanhuutta.

Juuri näin. Lapset eivät voi olla virhe vaan lasten avulla saa hyviä virkoja ja hyvän jätkän maineen. 

Jos on isä, niin ei voi olla täysin paska heppu ja siitä hyvästä saa hyviä virkoja.

Aina välillä. Lapsi itsessään on ihana, tärkeä ja rakas, mutta kieltämättä silti harmittaa se energian määrä joka lapsen kasvattamiseen kuluu. Ne 18-vuotta voisi käyttää johonkin muuhunkin palkitsevaan ja tärkeään asiaan. Valitettavasti olen joutunut laittamaan omia intohimojani jäähylle ja lapsen hankkiminen pakotti luopumaan monesta asiasta. Tai no, olisin kai voinut synnyttää ja jatkaa elämää ja lasten kasvatusta Keniassakin, mutta valitsin Suomen. Välillä kyseenalaistan päätöstäni, mutta on lasten kuitenkin lopulta parempi kasvaa täällä. Lasten ollessa kyllin isoja tahtoisin kuitenkin palata omien intohimojeni ja tekemättä jääneiden asioideni pariin, mikä tulee tarkoittamaan myös muuttoa toiselle mantereelle.

En kadu. Suunniteltuja, toivottuja lapsia. Nyt kun kasvastusvastuu alkaa jo hoidettu, aikaa riittää enemmän itselle.

Lyhyt aika ihmisen elämässä tämä on ollut. Välillä sitä kaipaa niitä pikkuisia, pääosin kuitenkin onnittelen itseäni ja puolisoa siitä,että lapset on hyvin kasvatettu ja tulevat pärjäämään.

Totta on se, että sitä ei voi käsittää, miten jumalaton homma lasten saattaminen aikuisiksi on. Se duunimäärä on jotain käsittämätöntä, kun oikein miettii ja halleluja, jos on vielä lapsella jotain sairautta tms.. Pahimmillaan joudut huolehtimaan lapsesta vielä aikuisenakin tai ainakin olemaan eri tavalla huolissaan, kuin terveestä. En ikimaailmassa olisi tehnyt lapsia jos olisin voinut ymmärtää tämän.

Nautinnot nautittu kirjoitti:

Itselle lapset oli pelastus, kun olen liian hedonisti.

Lapset saavat ajattelemaan vähän muitakin kuin omaa napaansa.

Jos en olisi saanut lapsia ja päättänyt hankkia niitä, niin tuskin olisi terveys kestänyt neljään kymppiin.

Sen verran olen nauttinut elämässäni enemmän kuin monet muut ja lentänyt ympäri maapalloa paikasta toiseen hermosto hellänä ja tajunta yhtenä avaruutena.

Toisinaan vieläkin ihmettelen miten selvisin ne kaikki 24h/7 bilevuodet. Yhteensä 20-vuotta pelkkää bilettämistä aamusta iltaan ja en saanut gradua loppuun koskaan. 

Toisaalta hyvä etten sentään plagioinut sitä.

Itse en ole pelkuri siinä mitä tulee elämän kaikkiin osa-alueisiin. Vein nautinnot huippuunsa ja huippuna olisi ollut itse kuolema. Nyt hankin lapset ja elätän lapset. 

Eipä elämää voi täyteläisemmin viettää. Ajattelin yrittää myös vanhuutta. Otan elämästä kaikki osa-alueet irti. Ei tulisi mieleen hannaroida ja jättää jotain elämässä elämättä.

Välillä tuntuu että olisin joku Buddhan kaltainen nero. Toisaalta kaikki sanoo että olenkin. Siksi neuvon aina muita elämässä. Neuvoisin että hankkikaa lapsia ja lemmikkejä, niin saatte täyteläisemmän elämänpizzapohjan. Kuka nyt pelkkää taikinaa haluaa syödä, paitsi pelkurit :) :) :)

Tainnut tulla lenneltyä pari kertaa liikaa

Vierailija kirjoitti:

En kadu. Suunniteltuja, toivottuja lapsia. Nyt kun kasvastusvastuu alkaa jo hoidettu, aikaa riittää enemmän itselle.

Lyhyt aika ihmisen elämässä tämä on ollut. Välillä sitä kaipaa niitä pikkuisia, pääosin kuitenkin onnittelen itseäni ja puolisoa siitä,että lapset on hyvin kasvatettu ja tulevat pärjäämään.

Juuri näin! Oma vapauteni siintää jo horisontissa, nuorempi opiskelee viimeistä vuotta ja asuu toistaiseksi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämässä menestyy ja pääsee yhteiskuntaluokassa korkeimmalle jalustalle, niin lapset tulee ihan itsestään.

Se on konservatiivinen koodisto.

Ei kukaan merkittävä henkilö ole merkittävä ellei tällä ole perillisiä.

Lapsettomuus on minusta vähän sellaista luusereiden hypetystä, mutta en tosiaankaan kyllä halua dissata ketään lapsetonta. Ei kaikki voi saavuttaa elämässään menestystä ja huippua.

Meitä on moneksi ja ihmisen elämä on arvokas vaikkakin sinkkunakin. 

Ihmisen elämässä lapset ovat yksi osavaihe ja muodollisuus kohti vanhuutta.

Apua miten alentuva kirjoitus :D Hyvä esimerkki siitä, että ei ne lapset mitä on ajattelumaailmaa oikeasti avarra

Kyllähän sitä toivoisi, että kukaan ei joutuisi lapsiaan katumaan. Varsinkaan nykyään, kun ehkäisystä on tullut aika helppoa ja se on kaikkien saatavilla. Lapsihan se on joka siitä kärsii, kun vanhemmat huomaa lapsen synnyttyä, että tulipa tehtyä virhe ratkaisu. Lapsi ei ole virhe, mutta vanhemmat ovat saattaneet tehdä virheen, kun ovat lapsen hankkineet. Se valitettavasti käy tästäkin ketjusta ilmi. Pahinta on, kun joillekin raha on arvokkaampaa, kuin oma lapsi. Kuten esim tuo ensimmäinen vastaaja sanoo:( 

Miettikää hyvät ihmiset tarkkaan haluatteko lapsia ja jos vähänkään olette epävarmoja, jättäkää lapsi tekemättä. Se on kaikille osapuolille paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Aina välillä. Lapsi itsessään on ihana, tärkeä ja rakas, mutta kieltämättä silti harmittaa se energian määrä joka lapsen kasvattamiseen kuluu. Ne 18-vuotta voisi käyttää johonkin muuhunkin palkitsevaan ja tärkeään asiaan. Valitettavasti olen joutunut laittamaan omia intohimojani jäähylle ja lapsen hankkiminen pakotti luopumaan monesta asiasta. Tai no, olisin kai voinut synnyttää ja jatkaa elämää ja lasten kasvatusta Keniassakin, mutta valitsin Suomen. Välillä kyseenalaistan päätöstäni, mutta on lasten kuitenkin lopulta parempi kasvaa täällä. Lasten ollessa kyllin isoja tahtoisin kuitenkin palata omien intohimojeni ja tekemättä jääneiden asioideni pariin, mikä tulee tarkoittamaan myös muuttoa toiselle mantereelle.

En tiedä, mitä ihmeellistä olisin saanut aikaan ilman perhettä. Tuntuu että nyt vasta alkaa olla aikaa ja kypsyyttä syventyä itseensä.

Ns. normaali elämä on ollut tärkeää, koska kotini oli vähemmän sellainen. Olen myös kokeillut yhtä ja toista työelämässä.

Kyllä kadun. Rakastan toki lapsiani, mutta kadun heitä silti. Kuvittelin nuorena, että haluan miehen, omakotitalon, lapsia, farmari auton ja kultaisen noutajan. Tulihan ne kaikki hommattua. Mutta mies petti ja tuli ero, muutettiin kerrostalo kolmioon kahden lapsen kanssa. Kaikki rahat ja aika menevät lapsiin.

Aloin vasta muutama vuosi sitten löytämään itseni ja tajusin ensinnäkin pitäväni naisista. Tätä en voi tuoda ainakaan vielä julki, koska lapsilla on muutenkin rankkaa isänsä kanssa, joka perustikin uuden perheen. Haluaisin myös asua ja olla vain rauhassa. Hommata pienen asunnon, ehkä kivan naisystävän, maalata ja kulkea luonnossa. Tätä en voi tehdä vielä moneen vuoteen. 

En ole mitenkään erityisen äidillinen ihminen tai juuri edes välitä lapsista. Minulle lapseni olivat virhe, mutta rakastan kaikesta huolimatta heitä todella paljon. En voi muutakaan. Yritän kaikkeni ollakseni heille paras äiti, mutta en voi mitään sille ihanalle ajatukselle, kun he muuttavat pois kotoa ja voin vihdoin alkaa elää omaa elämääni. 

Nautinnot nautittu kirjoitti:

Itselle lapset oli pelastus, kun olen liian hedonisti.

Lapset saavat ajattelemaan vähän muitakin kuin omaa napaansa.

Jos en olisi saanut lapsia ja päättänyt hankkia niitä, niin tuskin olisi terveys kestänyt neljään kymppiin.

Sen verran olen nauttinut elämässäni enemmän kuin monet muut ja lentänyt ympäri maapalloa paikasta toiseen hermosto hellänä ja tajunta yhtenä avaruutena.

Toisinaan vieläkin ihmettelen miten selvisin ne kaikki 24h/7 bilevuodet. Yhteensä 20-vuotta pelkkää bilettämistä aamusta iltaan ja en saanut gradua loppuun koskaan. 

Toisaalta hyvä etten sentään plagioinut sitä.

Itse en ole pelkuri siinä mitä tulee elämän kaikkiin osa-alueisiin. Vein nautinnot huippuunsa ja huippuna olisi ollut itse kuolema. Nyt hankin lapset ja elätän lapset. 

Eipä elämää voi täyteläisemmin viettää. Ajattelin yrittää myös vanhuutta. Otan elämästä kaikki osa-alueet irti. Ei tulisi mieleen hannaroida ja jättää jotain elämässä elämättä.

Välillä tuntuu että olisin joku Buddhan kaltainen nero. Toisaalta kaikki sanoo että olenkin. Siksi neuvon aina muita elämässä. Neuvoisin että hankkikaa lapsia ja lemmikkejä, niin saatte täyteläisemmän elämänpizzapohjan. Kuka nyt pelkkää taikinaa haluaa syödä, paitsi pelkurit :) :) :)

Too many drugs obviously...